Kirjabloggaajien joulukalenteri: Luukku 14

Kirjabloggaajat ovat jo useamman vuoden ajan julkaisseet kirja-aiheisia postauksia omassa joulukalenterissaan. Tällä kertaa ajattelin esitellä omaa, vielä hyvin uutta joulunalusperinnettäni.

Löysin tieni äänikirjojen pariin joulukuussa 2019. Olin sekä kiinnostunut, että skeptinen. Tuntuisiko kirja kuunneltuna samanlaiselta kirjalta kuin luettuna? Muutaman kokeilun jälkeen olin kuitenkin vakuuttunut, äänikirjat ovat kätevä lisä lukemistoon.

Kesällä 2020 näin kirjaston uutuuspöydällä kauniskantisen kirjan, Graham Swiftin Here We Are. Tulin ottaneeksi sen käteeni, selanneeksi, muistan ajatelleeni miksikäs ei. En ollut lukenut kirjaa englanniksi kahteenkymmeneen vuoteen. Aloitin sen heti kotiin päästyäni ja mieleni oli hyvä kahdesta syystä. Pidin kirjasta ja olin ylittänyt suotta itselleni luoman kynnyksen. Seuraavaksi kokeilin englanniksi luettua äänikirjaa ja pian minulla alkoi olla kesken neljä kirjaa, lukukirjat sekä äänikirjat suomeksi ja englanniksi.

Olin vuosia harmitellut Goodreads-sivustolla, joka on eräänlainen lukutoukkien kansainvälinen mekka, miten vähän kirjoja suomennetaan. Tunsin että minulle aukenikin nyt ihan uusi maailma!

Joulun alla 2020 käyttämäni äänikirjapalvelun englanninkielisiin uutuuksiin alkoi ilmestyä jouluaiheisia kirjoja. Valitsin kuunneltavakseni Laurien Berensonin kirjan Wagging Through the Snow (linkit arvioihini löytyvät kirjojen nimiä klikkaamalla), sillä sen kannessa oli suloinen joulunvalkoinen pikkukoira ja itsehän olen paitsi eläinrakas myös kahden rodun kasvattaja, joista toinen on juurikin pieniä seurakoiria. Kirjan pituus oli 4,5 tuntia ja tapahtumat omaan makuuni harmillisen köykäisiä, mutta toisaalta kirja teki tehtävänsä, olin aivan joulufiiliksissä!

Kuuntelin vielä kolme muuta jouluista kirjaa englanniksi ja yhden suomeksikin. Jenny Baylissin The Twelve Dates of Christmas oli niistä aivan ehdoton suosikkini ja olikin kiva huomata, että tämä romanttinen ja hyvin brittiläisen joulun oloinen kirja ilmestyi tänä syksynä suomeksi nimellä Jouludeitti x 12. Toivottavasti suomennoksen nimi ei karkoita lukijoita, se ei oikeasti ole niin höttöinen kuin miltä suomeksi kuulostaa.

Skotlantiin sijoittuva feelgood jossa toisistaan vieraantunut amerikkalaisperhe setvii väärinkäsityksiään, eli Sarah Morganin One More for Christmas, herätti valtavan halun hankkia saman tien lentoliput romanttiselle getawaylle Skotlantiin, sillä jossain täytyy odottaa samanlainen luminen kylä jossa majatalon emäntä leipoo kakkujaan! 

Rebecca Raisinin chick lit -tyylisempi A Gingerbread Cafe Christmas pitää sisällään kolme noin vuoden sisällä tapahtuvaa ja yhteensä 10,5 tunnin pituista kirjaa, joista keskimmäinen sijoittuu pääsiäiseen, mutta ainakaan minua se ei mitenkään haitannut. Luvassa on rakkautta ja kahvilanpitoa connecticutilaiseen tyyliin.

Tänä vuonna lähestyin joulua normaalista poikkeavasta suunnasta. Olimme kierrelleet Etelä-Eurooppaa parin kuukauden ajan ja palasimme Suomeen marraskuun puolivälissä. Vain viikkoa aiemmin meitä oli hellinyt Aurinkorannikon helle. Suomeen paluu ahdisti, täällä oli kylmää ja huomattavasti huonompi koronatilanne. Silloin tietoisesti päätin, että nyt ei eletä yhtään päivää märkää syksyä, nyt alkaa joulu ja sillä hyvä. Kaivoin esiin joulukorttitarvikkeeni, laitoin luurit päähän ja valitsin hauskimman joulukirjan mitä löysin. 

Kiley Dunbarin Christmas at Frozen Falls on brittikirjailijan näkemys suomalaisesta joulunvietosta. Sankaritar löytää tiensä Saariselälle, jossa häntä odottaa menneisyydestä tuttu mies, suomalainen Stellan Virtanen. Ei yhtään niin paha kombo kuin voisi ajatella, kunhan pääsee yli siitä, että Stellan puhuu englantia hyvin vahvasti murtaen, kuulostaen lähinnä hengästyneeltä italialaiselta! 

Saariselältä siirryin hieman länteen, sillä Karen Swanin The Christmas Lights vie nuoren lifestylebloggaajaparin Pohjois-Norjaan. Kirjassa ei muuten ollut mitään vikaa ja bloggariaihe oli kiinnostava, mutta itse joulu oli kirjassa harmillisen vähän esillä.

Tätä kirjoittaessani olen kuuntelemassa tämän joulun seudun kolmatta joulukirjaa, joka on Sarah Morganin The Christmas Escape. Nyt on tunnelma niin kohdillaan ja kuten edellisjouluna kuuntelemassani Morganin joulukirjassa matkalaisia odottaa kaunis luminen kylä, tällä kertaa Ruotsin Lapissa. Olen muutenkin tykästynyt Sarah Morganin tyyliin, kuuntelin häneltä kesällä The Summer Seekersin, joka oli todella hieno feelgood. 

Jokin näissä englanniksi luetuissa kirjoissa herättää oman joulufiilikseni aivan eri tavalla kuin suomeksi luetuissa. Ehkä se on lukijan eläytyminen? Englanniksi luetaan aivan eri tyylillä kuin suomeksi, mikä itselleni on ihastus, siinä melkein kuulee kulkustenkin helkkyvän. Vain yhden ainoan kerran lukija on vetänyt osan henkilöistä niin överiksi, että sarjan kuuntelu jäi sen tähden sen ensimmäiseen osaan. Monia näytellyt repliikit ja ylipäätään eläytyminen kuten supattelu kun henkilöiden kirjoitetaan supattelevan jne varmasti ärsyttää, jolloin englanniksi ei kannata kirjaa aloittaa, sillä eläytyminen kuuluu kaikkiin, ei ainoastaan joulukirjoihin. Mutta muutakaan syytä en keksi sille, miksi suomalaiset lukijat pyrkivät pitäytymään niin neutraaleina.

Yksi huomio jonka olen tehnyt joulukirjoista, jos kirjan elinkaari on normaalisti ehkä vuoden ennen kuin uutuudet työntävät sen syrjään, joulukirjat ovat mielestäni iättömämpiä sen suhteen. Tunnelma säilyy vuosia.

Edellisen, Lucian päivän luukun löydät Kirjarouvan elämää -blogista ja viidennentoista luukun puolestaan Kartanon kruunaamattoman lukijan blogista. 

Hyvää joulua kaikille joulukalenteria seuraaville ❤️