Laura Malmivaara: Vaiti

Laura Malmivaara: Vaiti

Otava, 2021

Lukijat: Laura Malmivaara, Maria Packalen

Kesto: 6 h 48 min

Se on iso voima, viha.

Olet hiljaa vaan.

Nainen sai puhelun ystävältään. Atesta on tulossa iso juttu, Katriina halusi varoittaa. Ei siis mitään positiivista. 

Yhtäkkiä nainen oli vedettynä mukaan keskelle mediakohua, kun hänen ex-mieheensä Atteen, joka oli Suomen kuuluisimpia elokuvaohjaajia, kohdistui vakavia syytöksiä. Elettiin kevättä 2018 ja maailmalla oli alkanut levitä #metoo -kampanja, mutta Atteen kohdistuneet syytökset eivät koskeneet seksuaalista hyväksikäyttöä, niissä oli kyse miehen metodeista ohjata näyttelijöitä, niin aikuisia kuin myös lapsia. Mukana oli lukuisia Suomen kärkikastin nuoria naisnäyttelijöitä, mukaan lukien ystävä, joka oli hänelle soittanut. 

Media halusi kovasti saada kommentteja ja haastatteluja myös naiselta, mutta hän pysyi vaiti. Hän pakkasi vähän tavaraa, otti heidän koiransa Sumun mukaansa ja ajoi heidän mökkisaareensa, jossa naisen vanhemmat viettivät eläkepäiviään. Heidän kaksi kouluikäistä tytärtään hän jätti isänsä hoiviin. Tällä olisi ainakin muuta tekemistä ja ajattelemista, kun tytöt olisivat hänellä ja hän itse saisi tukea vanhemmiltaan.

Pian vanhempi tytöistä vaati saada vaihtaa sukunimensä. Kaikki googlehaut hänen nimellään veivät siihen, mistä isää syytettiin. 

Kaksi kuukautta hän oli miettinyt, mitä he puhuisivat ystävättären, Katriinan kanssa, kun he joskus tapaisivat, mikä oli varmasti väistämätöntä Suomen pienissä piireissä. Mielessään hän oli kirjoittanut tälle kirjeen, kertonut siitä mihin tämä kaikki oli hänet ja hänen perheensä heittänyt, keskelle myrskyä ja kuohuntaa. Kun he kohtasivat, he olivat juhlissa. Hän ei halunnut riidellä, hän oli humalassa, hän pyysi että he voisivat olla edelleen ystäviä, mutta Katriina ei puhunut hänelle, ei edes katsonut silmiin. 

"Nainen on heikoilla ilman toisia naisia", äiti jatkoi, näin se on.

"Mikä sun mielestä on se naisten vahvuus?", kysyn äidiltä ihan vilpittömästi. 

"Ymmärrys. Jollain tasolla me ymmärretään enemmän kuin miehet."

"Mä olen hetkellisesti kadottanut sen, luottamuksen naisiin", myönnän muille. Se tuntuu pahalta. Miten voin katsoa Ellaa silmiin ja sanoa niin. 

Malmivaaran on kirja on jotenkin eleetön, melkein tunteeton vaikka päähenkilö tunteekin jatkuvasti halua tai vähintään sisäistä tarvetta puolustaa ex-miestään, ellei muuten niin lastensa isänä. Odotin tästä erilaista, ehkä kiihkeämpää kokemusta sitten kun hän vihdoin avautuu. Odotin, että hän edes kerran menisi nyrkit pystyssä takomaan miehen rintaa, että miten minun lasteni isä voi olla tuollainen, mutta ei, ei mitään tunteenpurkauksia, ei kritiikkiä miehen suuntaan, vain "niiden naisten". Kaiken kaikkiaan aika vastenmielinen kirja.