Martta Kaukonen: Sinun varjossasi

 

Martta Kaukonen: Sinun varjossasi

WSOY, 2022

Lukijat: Ilkka Villi, Eija Ahvo, Satu Paavola, Anna Saksman

Kesto: 5 h 54 min

Maailmassa oli pahuutta, tiesin minä siitä tai en.

Anne. Sinä syksynä ohjaaja Sami Hämäläisen kasvot näkyivät kaikkialla. Niistä oli tullut kasvot myös #metoo:lle ja yhtäkkiä Anne tiesi täsmälleen mitä halusi tehdä.

Minna oli 41-vuotias näyttelijä, Jussi-palkittu ja ohjaajat suorastaan kilpailivat siitä kuka hänet saisi seuraavan elokuvansa päärooliin. Hän oli myös ensimmäinen, joka Suomessa avasi suunsa #metoo-kampanjan levittyä maailmalta, joten juuri hänet Anne halusi mukaan performanssiinsa. 

Roni oli taiteilijan poika, ja jo lapsena hänellä oli ollut yhteisnäyttely äitinsä kanssa. Aikuisena hän oli mieluummin työskennellyt Berliinissä jossa hän sai olla oma itsensä: Suomessa hän oli aina Roni "Purppura" Lahtinen, ylistetyn äidin poika. Mutta siinä missä äiti oli maalannut kaikkea kaunista, Roni halusi shokeerata. 

Hänellä oli suunnitteilla esitys eläinten hyväksikäytöstä, kun Anne Hiltunen otti häneen yhteyttä. Tämä halusi Ronin ohjaavan performanssin, jonka aiheena oli #metoo. 

Suvi oli virallisissa papereissa masentunut, omasta mielestään pikemminkin lamaantunut. Sitä hän oli ollut jo lukion toiselta luokalta lähtien, vaikka olikin kirjoittanut kuusi ällää. 

Työkkäri oli nyt aloittanut kokeilun, jossa pitkäaikaistyöttömät velvoitettiin, karenssin uhalla tietenkin, osallistumaan kulttuuritoimintaan. Suvia ärsytti työkkärin ajattelutapa: jos cv oli tyhjää täynnä kuten Suvilla, ei yksi kurssi sitä miksikään muuttaisi. Anne Hiltusen performanssi oli ainoa, jossa ei ollut velvoitetta lavalla esiintymiseen, joten esiintymiskammoisena Suvi valitsi sen. 

Siinä tämän jännityskertomuksen henkilöt ja se, mitä he aluksi halusivat itsestään kertoa. Sehän on tietenkin vain pintaraapaisu tai osatotuus, miten vain. 

Jännäri oli todella koukuttava, olisin halunnut kuunnella sen kerralla loppuun saakka. Oli kiva kun tässäkin Kaukosen kirjassa oli eri lukijoita.  Toivoisin tämän käytännön leviävän enemmänkin, mutta on varmaan sen verran kalliimpi toteuttaa, että turha haave? 

Yllätyin siitä, että eräs edellisen kirjan henkilö mainittiin tässäkin, hyvin pienesti mutta tavallaan merkityksellisesti, ikään kuin alkuun saattavana tekijänä. Ellet ole lukenut Terapiassa -kirjaa, se ei kuitenkaan haittaa.

Sanataivutus "äitin" pisti korvaan, niin harvoin sitä kuulee ainakaan näin länsimurteiden alueella kasvaneena ja eläneenä. Pikkujuttu näin koukuttavassa kirjassa. 

Martta Kaukonen: Terapiassa

Martta Kaukonen: Terapiassa

Wsoy, 2021

Lukijat: Anna Saksman, Ilkka Villi, Martti Ranin, Satu Paavola 

Kesto: 9 h 13 min

Kidutan, murhaan, jälkiä jättämättä. Se on minulle kunnia-asia.

Ira on sarjamurhaaja. Hän toivoo, että siten tuntisi edes jotain. Mutta tämä kerta olisi viimeinen ja nyt 20-vuotiaan Iran täytyisi keksiä itselleen uusi identiteetti. Hän päätti alkaa käydä terapiassa saadakseen itselleen luonnetodistajan, mikäli jäisi kiinni tekemistään murhista.

Viisikymppinen Clarissa Virtanen on psykoterapeuttina alansa huippuja. Kun hän sai onnistuneesti päätettyä terapiasuhteen, hän poksautti auki shampanjapullon kuin formulakuski ikään. Metoo-kampanjan levittyä hänestä oli tullut suosittu vieras ajankohtaisohjelmiin. Clarissan aviomies Pekka oli ammatiltaan insinööri ja Clarissan tuki ja turva. 

Arto Haaleajärvi oli jäänyt leskeksi kuusi vuotta aiemmin ja saanut potkut Helsingin Aviisista alkoholinkäyttönsä takia. Sen jälkeen hän oli tehnyt juttuja freelancerina ja Irmeli oli yksi heistä, jotka edelleen antoivat hänelle työtehtäviä. 

"Juuri sellainen jollaisista sinä tykkäät."

Samaisella mantralla Irmeli syötti jokaisen työtehtävän kärsiville uhriparoilleen. 

"Tosi kiinnostavan ihmisen henkkari. Ihan palkintokamaa."

Mitäpä muutakaan. Inhosin henkilöhaastatteluja. Kyllä, minä vihasin työtäni. Ja minä vihasin elämääni. Enkä tavoitellut suurta journalistipalkintoa.   

Irmelin järjestämä haastateltava oli paljon julkisuudessa näkyvä Clarissa, tyypillinen asiantuntija joka halusi saada palstatilaa meriiteilleen ja saamilleen palkinnoille ja kunnianosoituksille, antamatta mitään yksityiselämästään. Toimittajan painajainen, mutta Artolle haaste, kuin ketulle jallitettava.

Iralla on tapana valehdella, kaikesta. Kun valehtelee paljon, siinä tulee hyväksi, niin hyväksi että saa kenet vain uskomaan mitä tahansa. Ei hän aio lopettaa tappamistakaan, kunhan valehteli lukijalle. On vain kaksi asiaa joissa olen hyvä, kiduttaminen ja tappaminen. Miksi siis lopettaisin? Mutta terapiaan hän halusi mennä aivan oikeasti. 

Clarissa Virtanen. 

Bongasin sen innokkaasti läähättävän puudelin Asiastudiosta. Hän kiemurteli puolialasti tv-studion sohvalla kuin kobra joka tanssii käärmeenlumoojan tahdissa. 

Heittipä haastattelija miten tympeän vitsin tahansa, Clarissa kikatti ja kikatti ja kikatti niin, että pelkäsin hänen kusevan housuihinsa. 

Bimbo, hattarapää, barbie, höyhenaivo, tuulitunneli. Juuri sellaisen terapeutin minä halusin.

Mutta jokin Iran suunnitelmassa on mennyt pieleen, sillä Ira kertoo lukijalle tehneensä terapeuttinsa valinnassa arviointivirheen.

Minulle jäi kirjasta vähän ristiriitaiset fiilikset. Olen nähnyt tätä kehuttavan ja odotin siksi paljon, mutta minun makuuni se käynnistyi turhan hitaasti. Minua häiritsivät sivuhenkilöiden kummalliset nimet jotka eivät jotenkin istuneet kokonaisuuteen; Uolevi Mäkisarja, Ripa Raasteenlahti, Arto Haaleajärvi. Lassi Laajasrauha, Martti Katveenluoma, Harri Kuikkasuo. Pikemminkin jonkin (mustan) huumorikirjan nimikavalkadia. Pisteet nousivat loppua kohden, äänikirjan viimeiset kaksi tuntia olivat todella koukuttavaa kuunneltavaa ja minut yllätettiin useampaan kertaan.