Elina Kilkku: Jumalainen jälkinäytös

 

Elina Kilkku: Jumalainen jälkinäytös

Alina #3

Bazar, 2021

Lukija: Hanna Kaila

Kesto: 8h 8min

Alina ja Matias olivat eronneet lyhyestä liitostaan, mutta ex-anoppi Tuula ja Matiaksen Lilli-tytär olivat edelleen tärkeä osa hänen sekä hänen omien lastensa, nyt 9-vuotiaan Leevin ja ekaluokkalaisen Lyytin kanssa. Alinan isä oli juuri menehtynyt ja hänen äitinsä ja tämän nykyinen, espanjalainen miesystävä Jorge, olivat tulleet Pariisista Suomeen. 

Ehkä isän surullisesta kuolemasta voisi seurata ajan kanssa jotain positiivistakin, kenties Alina ja äiti lähentyisivät sen verran että Alina ja lapset voisivat käydä silloin tällöin Pariisissa. Kerran vuodessa tai kahdessa - tai kymmenessä olisi sopiva tahti.

Hän yritti hymyillä. "Me muutetaan Suomeen", äiti ilmoitti, "Helsinkiin!"

"Ette muuta."

"Milläs ajattelit estää?" äiti nauroi. 

Alina mietti perusteita, mutta "tämä kaupunki on liian pieni meille molemmille" kuulosti liikaa lännenelokuvalta. 

Kaiken lisäksi äiti oli muuttamassa naapurirappuun. Siinä meinasi olla Alinalle liikaa äitiä liian lyhyellä varoitusajalla. Lisäksi äidin kanssa olisi oltava tiiviisti tekemisissä, sillä hänellä oli idea myös ammatilliseen yhteistyöhön.

Alinan äiti oli vuosia sitten saanut apurahan ja pitänyt sitä lähinnä henkilökohtaisena palkintona elämäntyöstään. Nyt sitä oltiin perimässä takaisin, ellei hän pikapuoliin saisi aikaan edes jonkinlaista taideprojektia. Niinpä äiti oli kehitellyt upean idean. Alina voisi ohjata näytelmän ja sisustusarkkitehti-äiti voi puvustaa ja lavastaa ja tottakai hän halusi myös näytellä itse, siinä hän piti itseään suorastaan luonnonlahjakkuutena.  

Alinan ensimmäinen reaktio oli ehdoton ei, mutta toisaalta hän tarvitsi kipeästi työtä ja ohjaustensa näkyvyyttä, joten ei hänellä ollut varaa kieltäytyäkään. Hän mietti mikä tyylilaji vaadittaisiin äidin kanssa väleissä pysymiseen pitkän työprojektin ajan ja tuli siihen tulokseen, että oli palattava länsimaisen sivistyksen ja samalla teatterin alkulähteille, 2500 vuoden taakse Antiikin Kreikkaan.

Lähdin kuuntelemaan tätä tajuamatta että Alinan isä on kirjan alussa vielä sairaalassa ja taistelee siellä hengestään ja minun teki hetken tiukkaa, pystynkö jatkamaan kirjan kuuntelua. Oma äitini menehtyi hyvin äkillisesti muutamaa päivää aiemmin. Teatteriprojekti lähti kuitenkin kirjassa käyntiin hyvin pian ja kun tyyli on niin chick litiä, isän menehtymisen käsittely oli kevyttä ja ohitettiin nopeasti. Mitään draamallisempaa tai omaisen tunteita vakavammin käsittelevää kirjaa aiheesta en olisi pystynyt ottamaan kuunteluun. 

Olen pitänyt sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta todella paljon, mutten päässyt aivan samalla lailla kirjan imuun tällä kertaa. 

Elina Kilkku: Mahdoton elämä

Elina Kilkku: Mahdoton elämä (Alina 2)

Bazar, 2020

Lukija: Hanna Kaila

Kesto: 9 h 3 min
Kuuntelin kirjan BookBeatissa.

Jos Alina olisi ollut romaanin päähenkilö, hänen nykyisestä elämäntilanteestaan kertova kirja olisi ehdottomasti luokiteltava takakannessa chick litiksi vakavana varoituksena kaikille syvällisille ajatteleville - ja miehille. Niin aivottoman hattaraisen romanttista hänen elämänsä oli.

Alina oli menossa naimisiin maailman ihanimman miehen, Matias Raatteentien kanssa. Työelämässä luisti yhtä hyvin kuin yksityispuolella, hän oli juuri saanut ensi-iltaan elämänsä parhaan ohjaustyön, Mahdoton, ja olikin erityisen ylpeä käsikirjoituksestaan. Pariisiin suuntaavan häämatkan jälkeen oli jo tiedossa uusi projekti, seuraava ohjaustyö. Takana olivat loputtomat työhakemukset ja kielteiset apurahapäätökset.

Uusperheessä riitti vilinää, Alinan omat lapset Leevi ja Lyyti, edellisestä liitosta Jounin kanssa, olivat nyt kuuden ja neljän ja Matiaksen Lilli siinä välissä viisivuotias. Edelliskesänä Alina oli laittanut Kallion kaksionsa vuokralle ja he olivat muuttaneet vanhaan rintamamiestaloon Tapaninvainioon. Matias oli kaivannut pieniä remonttihommia ja puutarhanhoitoa oman ohjaajantyönsä vastapainoksi ja Alina, jolle puutarhanhoidoksi olisi riittänyt kimppu kukkia maljakossa, oli taipunut. 

Mutta sitten se tapahtui. Ensi-iltakritiikki valtakunnan merkittävimmässä lehdessä.

Alina säntäsi sieppaamaan lehden itselleen. Hän hengitti syvään ennen kuin avasi kulttuurisivut.
Periaatteessa hän oli jo mestari ottamaan vastaan kaikenlaisia taka- ynnä muita iskuja, mutta koki silti tarpeelliseksi hieman psyykata itseään.
Muista Alina, että kaikki on hyvin. Sinulla on töitä ja olet menossa naimisiin. Älä huuda, kiroile tai romahda. Älä amokjuokse tai mene berserkkitilaan ennen kuin olet yksin talossa. Ymmärrä, että taidealalla jokainen saa joskus huonoja arvioita työstään. Se on väistämätöntä, sillä kukaan ei voi aina miellyttää kaikkia. Tai Matias voi, mutta se ei liity tähän.

Kyllähän Alina tiesi, että Aleksis Kivi oli aikoinaan saanut haukkuja, Picasso oli saanut kuulla olevansa skitsofreeninen ja Les Miserables oli kiteytetty keinotekoiseksi. Aina oli joku nuorempi, parempi, taitavampi, ketä hän edes yritti hämätä. Kyse oli kuitenkin vain yhdestä kritiikistä, yhdestä tekstinkäsittelyohjelman joten kuten hallitsevan puutarhatontun henkilökohtaisesta pikkuriikkisestä mielipiteestä. Kuka yhdestä kritiikistä muka välitti. 

Ennen pitkää Alinalle selvisi, että ongelmat eivät rajoittuneet pelkkään näytelmän saamaan kritiikkiin. Myös uusperheessä oli haasteensa, samoin yhteiselämässä Matiaksen kanssa. Asioita ei auttanut sekään, että siinä missä Alinan ohjaustyöt olivat pikkuproggiksia, Matias ohjasi Suomen suurimman ja kauneimman esityksiä ja koki asemastaan ja häneen sen myötä kohdistuvista odotuksista ihan omanlaisiansa paineita. Riidoilta ei vältytä.

Voisi kirjoittaa kirjan, joka on pelkkä luettelo tehtävistä asioista. Se olisi eksistentialistinen merkkiteos ja sisältäisi yhden ihmisen to do -listan syntymästä kuolemaan, siis kaiken, mitä yksi ihminen elämänsä aikana joutuu tekemään.
Kuvitteellinen päähenkilö voisi olla Alinan kaltainen suomalainen nainen. 
...
Kirjaa, teknisistä syistä kirjasarjaa, ei jaksaisi lukea erkkikään, mutta koska kustantajat eivät suoranaisesti parveilleet Alinan ovella, hän ei jaksanut piitata kuvitelmansa kaupallisesta potentiaalista. Myöhemmin kirjasarjasta tulisi kuitenkin joka kodin statussymboli, kuten hienot nahkakantiset, jopa kaksikymmentäosaiset tietosanakirjat olivat aikoinaan olleet. Alina pelastaisi hiipuvan kirjamyynnin ja suloiset yksityiset kivijalkakaupat. Jokaisessa itseään kunnioittavassa kulttuurikodissa tuli olla kunniapaikalla kirjahyllyssä -joiden myynnin Alina myös pelastaisi - Alina Varjosen Tehtäväluettelo.

Pidän Alinan itseironisesta tyylistä, Elina Kilkku kolahtaa minun huumorintajuuni ja lujaa. 
Nauroin niin monet kerrat ääneen! Jos olet äänikirjojen ystävä, voin suositella Alina-sarjaa Hanna Kailan lukemina äänikirjoina, toimii!  

Elina Kilkku: Täydellinen näytelmä

Elina Kilkku: Täydellinen näytelmä

Bazar, 2019

Lukija: Hanna Kaila

Kesto: 7 h 21 min

Vaikka taivaalta sataisi jatkuvasti lisää räntää, vaikka joku toinen ohjaaja olisikin ohjaamassa Brecht-esitystä, joka kuulosti teatterin nettisivujen mukaan tismalleen omalta ohjaustarjoukseltasi, ja vaikka olisit yksinäisempi kuin kukaan koskaan, niin kauan kuin oli elämää, oli olemassa häviävän pieni mahdollisuus, ettei kaikki ollutkaan ihan pelkkää paskaa.

Kun Alinan äiti jäi eläkkeelle juuri kun Alina odotti esikoistaan, tilanne kuulosti periaatteessa hyvältä. Ehkä tuleva vauva korjaisi heidän etäiset välinsä ja he voisivat hoitaa vauvaa yhdessä, mutta äiti olikin sen sijaan todennut ettei ole mummotyyppiä, myynyt asuntonsa, pakannut laukkunsa ja muuttanut Pariisiin, saatesanoinaan Älä nyt ainakaan enempää hanki.

Neljääkymppiä lähestyvä Alina on nyt kuitenkin kahden vilkkaan pikkuisen, 4-vuotiaan Leevin ja 2-vuotiaan Lyytin äiti ja vieläpä yksinhuoltajaäiti. Lasten isä Jouni oli jättänyt perheensä ja  muuttanut uuden rakkauden perässä niin ikään Pariisiin, kun Alina odotti heidän toista lastaan. Kun vielä Jounin vanhemmat olivat kuolleet, tukiverkko oli vähissä. Perhanan Pariisi.

Alina haluaisi kovasti palata töihin, teatteriohjaajaksi, mutta siihen tarvittaisiin suhteita, erilaisia kuin mitä voi kontaktoida hiekkalaatikolla. Niinpä hänen lempiharrastuksensa onkin mielikuvitella ohjaavansa teatteriesityksiä, esimerkiksi äärimmäisen realistisen näytelmän joka esitetään Alinan kotona kuuden aikaan aamulla, kun lapset kömpivät aivan liian virkeinä esiin unisen, piikkisuoran ja maantienvärisen tukan omaavan äidin peiton alta.

Karenssi- ja leikkuriuhan alla Alina on valmis ottamaan vastaan mitä työtä tahansa, ainakin teatterialalta. Bingo. Työvoimaneuvoja löysi Alinalle seitsemän seitsemänkymppisen (kaksimielisyyksiä viljelevän) miehen harrastelijateatterin ohjaajan pestin. Sadan kilometrin päässä käyminen talvimyräkässä, lapset mukana, ja liftaamalla milloin kenenkin kyytiin tuo siihenkin haasteensa, mutta olipahan jotain mitä lisätä ansioluetteloonsa. Bestis Marina yrittää osaltaan auttaa järjestämällä Alinalle sokkotreffejä, jotka eivät onnistu sen paremmin. Ja entäs apurahat, miten niitä voisikaan saada, kun pitäisi olla suosittelija, mutta ilman apurahaa ei pääse tekemään mitään ohjaustyötä jonka suosittelija olisi voinut nähdä. Katsoi miltä kantilta vain, Alinan elämä oli melkoisessa solmussa. Toisin olivat kuuluisan kollegan, Matias Raatteentien asiat. Mies tuntuu saavan kaikki mahdolliset apurahat ja palkinnot sekä yleisön ja kriitikoiden kehut. 

Täydellinen näytelmä aloittaa Alina-trilogian, joka saa jatkoa elokuussa. Odotan mielenkiinnolla miten Alinan tarina tulee jatkumaan, sillä alku oli ainakin lupaava. Alina on kyllä minun makuuni ehkä hiukan liiankin kiltti ja sopeutuvainen, niin paljon hän kestää harrastajateatterin seksistisiltä papoiltakin. Ammatillinen kriisi, kun tunne sitä, ettet kelpaa mihinkään, oli mielestäni kuvattu hyvin realistisesti ja teatteriala kiinnostava ammattivalinta päähenkilölle, kirjailijalle itselleen toki looginen. Kaiken kaikkiaan viihdyttävä sarjan aloitus, sopivan mittainen draaman kaareensa ja lukijakin oli mieleen. Jatkoa odotellessa.