Dekkariviikko - Marie Bengts: Murha muotinäytöksessä

Marie Bengts: Murha muotinäytöksessä

Hannah Lönn # 2

Bazar, 2020

Alkuteos: Döden klär i domino, 2019

Suomennos: Katariina Kallio

Lukija: Mervi Takatalo

Kesto: 10 h 37 min

Syksyllä 1959 tukholmalainen Hannah Lönn haaveili edelleen muotisuunnittelijan urasta. Hän oli käynyt esittelemässä töitään muotitaloissa ja ensin innostunut, kun hänet oli valittu ompelijattareksi Diorin muistoksi järjestettävään muotinäytökseen. Pettymys olikin suuri, kun Diorin iltapukujen sijaan Hannahin piti ommella 30 mustaa viittaa pukuja varjelemaan. Viittoja käytettäisiin sen jälkeen oopperassa Naamiohuvien esityksessä. 

Hannahin naapuri Irma Duncke oli berliinitär, joka oli saapunut Ruotsiin 1930-luvun alussa syistä, joita Hannah ei tiennyt. Hannah piti ystävällisestä, salaperäisestä naisesta, joka oli palavasieluinen natsismin vastustaja. Tämä olikin varma, että häntä seurattiin ja että Ruotsi vilisi sotarikollisia. Ajoittain hän ei uskaltanut edes lähteä asunnostaan ja nämä jaksot olivat viime aikoina pidentyneet. 

Laila Söderlund oli junassa matkalla Smoolannista Tukholmaan. Vierustovereikseen hän sai tyylikkään seurueen. Roland Kamp, Kampin muotitalon johtaja vaimoineen, Rolandin poika Jan Roland tämän edellisestä avioliitosta sekä Malin, joka oli rouva Kampin sisar ja malli sekä herra Kampin muusa. Kampien avioliitto oli viime vuosina väljähtynyt ja Gunillasta tuntui, että hän oli häviämässä viehätysvoimassa sisarelleen ja tästä tulisi milloin tahansa seuraava Rouva Kamp. Gunilla ei aikonut hävitä ilman taistelua. 

Vahingossa Laila kuuli heidän supinoitaan, kuten "liian myöhäistä perääntyä" ja "toimitaan suunnitelman mukaan". Mistähän voisi olla kyse?

Ruotsin tunnetuin muotitalo oli kuitenkin Gustav Lejonin, jota lehdet kutsuivat Ruotsin muotikuninkaaksi, heidän omaksi Diorikseen. Lejonin luottomies Alexander Rodins jutteli kaikkien kanssa yhtä sujuvasti ja sai jopa Hannahin tuntemaan itsensä Naiseksi isolla alkukirjaimella, kun hän asioi Lejonin ompelimossa. Rodinsin kaksoissisar Katarina oli Lejonin vaimo joka sekä näytti että käyttäytyi kuin olisi kuningatar. Rodinsit olivat kotoisin Baltiasta ja Katarina oli aloittanut mallina ennen kuin oli ryhtynyt Lejonin vaimoksi ja tämän lasten äidiksi. 

Hannahin hyvä ystävä Bibbi Berg oli Iltaviestin muotikuvittaja. Marie-Louise Bengtson, muotitoimittaja joka olisi mieluummin ollut ulkomaankirjeenvaihtaja tai rikostoimittaja, näytti hänelle toimitukseen tullutta uhkauskirjettä. "Muotikuninkaan on kuoltava", siinä luki lehdestä leikatuin kirjaimin. Mutta ketä siinä tarkoitettiin, kun Dior oli jo kuollut ja miksi kirje oli lähetetty Iltaviestin toimitukseen? Ehkä se oli jokin mainoskikka? Muotinäytös tuskin saisi nyt paljoa palstatilaa, kun ihmisiä kiinnosti enemmän Sputnik ja avaruuskoira Laika. Eri asia, jos muotinäytöksessä tapahtuisi jotain..

Tukholmaan muissa asioissa Smoolannista kutsuttu rikostutkija Johan Holm määrättiin tutkimaan muotinäytöksessä tapahtunutta ampumista ja tunnetun muotialalla toimivan miehen murhaa, saaden tälläkin kertaa näppärän Hannahin avukseen.

Kirjan päätteeksi Hannah topakasti päätti, että murhiin sotkeutuminen päättyy tähän. Uskoo ken tahtoo!

On kyllä kiva, että Ruotsista tulee myös tällaista cozy crimea, eikä aina niitä tyypillisiä poliisivetoisia skandidekkareita, joita en itse lue ollenkaan, vaikka niin suosittuja ovatkin.

Suomenkielisen kirjan kansi on hyvin aikakautta tukeva, mutta toisaalta eri tavalla tyylikäs on tämä alkuperäinenkin.

Osallistun postauksella kirjabloggareiden jokakesäiseen dekkariviikkoon. Huomenna viimeinen kirjaesittely sekä loppukoonti.

Marie Bengts: Murha maalaisidyllissä

Marie Bengts: Murha maalaisidyllissä

Bazar, 2020 (paperikirja 2018)

Lukija: Mervi Takatalo
Kesto: 14 h 57 min
Kuunneltu Nextoryn sovelluksessa.

Eneby Ruotsin Smoolannissa oli pieni kyläyhteisö, jossa kaikki tunsivat toisensa ja jossa pääkaupunkilaisia katsottiin nenänvartta pitkin. Elettiin kesää 1957. Tukholmalainen Hannah Lönn kirosi, että joutuisi viettämään tuossa jumalan hylkäämässä loukossa peräti kaksi pitkää viikkoa luvattuaan auttaa Lilly-tätiään tämän muljautettua nilkkansa. Hannah oli haaveillut työstä muodin parissa; Rooma, New York, Riviera, Hollywood. Mutta tässä sitä oltiin, keski-ikäisenä ompelijattarena, maailmalle kantavat urahaaveet kuihtumassa ja kurjuuden huipuksi matkalla kesäloman viettoon Enebyhyn.

Perheitä ja kyläläisiä esitellään alussa monia. On esimerkiksi seppä Igor ja tämän vaimo Anna sekä Kanttoriksi kutsuttu kulkuri. Igorin veli Sören oli asunut Igorin ja Annan luona jo vuosia. Hannahin tullessa Enebyhyn oli illalla luvassa ompeluseurat, jolloin miehet olivat puolestaan kokoontumassa viinaan menevälle Igorille ottamaan kuppia. Igor hankki pontikkaa povari-Idalta, jonka tuotantolaitosta Asta Grankvist katsoi pahalla silmällä.

Asta Grankvist oli vanhapiika, joka erittäin mielellään ja pyytämättä jakoi neuvojaan kaikille. Hän oli vuotta aiemmin jäänyt eläkkeelle sairaanhoitajan työstään olettaen olevansa korvaamaton, mutta työkaverit eivät olleet soitelleet perään. He halusivat varmaankin puhdasta huomaavaisuuttaan antaa hänen huilailla rauhassa pitkän työuransa jälkeen. 


Gunnel Molin oli vaaleaverikkö, kylän oma gracekelly, kahden lapsen äiti jonka mies Gunnar näyttäytyi harvakseltaan Enebyssä.

Hannah hymyili mahdollisimman ystävällisesti ja kääntyi kohti Gunnel Molinia. 
- Anteeksi, minulle jäi hieman epäselväksi, käyttekö te töissä vai oletteko kotirouva? 
Vaaleaverikkö hymyili viileästi, minkä Hannah tulkitsi vastaukseksi jälkimmäiseen vaihtoehtoon. 
- Millä alalla miehenne on?
Hannah olisi voinut yhtä hyvin röyhtäistä suureen ääneen. Vielä äsken rupatelleet, räpättäneet ja räkättäneet naiset vaikenivat ja tuijottivat Hannahia kauhuissaan.Gunnel Molinin ilmekään ei värähtänyt, vaan hän istui kuin suolapatsas kahvikuppi sylissään katse kattoon kiinnittyneenä. 
Taas Hannah oli möhlännyt. 

Mattsonien perheeseen kuuluivat Arne, tämän vaimo Kerstin ja heidän poikansa Jonni. Pelkkä mammanpoika äitinsä helmoissa, oli Arnen näkemys jälkeläisestään. Jonnin oli määrä muuttaa omaan torppaansa ja mennä naimisiin 22-vuotiaan Beatrice Karlssonin, maatilallisten Gustavin ja Svean tyttären kanssa, kun oli tämän jotenkin saanut suostumaan kosintaansa. 

Sitten hänellä välähti, pimu oli tietysti pieniin päin. Jonni ansaitsi siis ainakin rahtusen kunnioitusta, jos hän kerran kykeni tekemisiin naisten kanssa. Arne oli jo ehtinyt murehtia, että pojassa oli jotakin vikaa, sillä ainoa nainen jota kohtaan Jonni oli osoittanut kiinnostusta, tai paremmin sanottuna palvontaa, oli Kerstin. Hänen mielessään oli käynyt jopa kauhistuttava ajatus, että poika oli homofiili.

Svea Karlsson oli jo arvannut miten tyttären oli käynyt, kun aamukahvi oli saanut tämän pahoinvoivaksi. Gustav oli hemmotellut tytön pilalle ja Svea oli ollut jo luovuttaa hänen suhteensa, kuka tämän ikinä veisi vihille.

Äidin mielestä Beatrice oli onnistunut vain yhdessä asiassa, nimittäin kihlauksessa. Svea oli mennyt täysin pois tolaltaan uutisen kuultuaan, syleillyt Beatricea, hakenut pullon ja tarjonnut isälle snapsin keskellä kirkasta päivää. Koko juttu oli karannut nopeasti käsistä. 

Jonniin taas oli ihastunut Söderlundien kauppiasperheen kotiapulainen Ulla. Tällä oli salaisuus jonka tiesi vain, yllätys yllätys, Asta Grankvist.

Kristina Lind piti kylän konditoriaa äitinsä kuoltua. Hannah tunsi naistyypin. Ulkonäkö kieli itsensä kieltämisestä ja laiminlyömisestä muiden tähden. Kristinan tapauksessa kuolleiden tähden. Se oli surullista. Konditoriaan Hannahia vetivät vaniljasydämet, ne olivat miltei hävyttömän suuria ja komeita ja päällä oli reilusti tomusokeria. Kristina leipoi kaiken itse, mutta kahvilassa häntä autteli joskus kauppiasperheen tytär, Laila Söderlund, joka oli kova lörpöttelemään, muttei kuitenkaan pärjännyt siinä äidilleen Gretalle.

Hannah pelkäsi joutuvansa kuuntelemaan pitkää selontekoa salamyhkäisen kotiapulaisen herättämistä epäluuloista ja pyysi kovaan ääneen Lucky Strike -askin. 
Kauppaan laskeutui niin syvä hiljaisuus, että olisi kuullut piparkakun putoavan lattialle. Kuusi silmäparia tuijotti Hannahia ja hän ehti nähdä niin järkytystä, yllätystä kuin inhoa. Sitten Greta ryhdistäytyi. 
- Kokonainen askiko? Myymme savukkeita myös yksittäin.
Hannah vakuutti, että halusi kokonaisen askin. - Itse asiassa, laitetaan kaksi.

Hannah oli vastahakoinen, kun Lilly-täti tarjosi Hannahin ompelutaitoja yhdelle jos toisellekin kyläläiselle. Hannah ja Lilly-täti olivat kuitenkin menossa ottamaan mittoja Asta Grankvististä uutta pukua varten, kun löysivät hänet hengettömänä keittiön lattialta, räätälinsakset rintakehästä törröttäen.


Greta Söderlund oli ainoa joka ei selvinnyt roolistaan murhenäytelmässä. Eihän tätä voi edes käsittää -tyylisen päänpudistelun lomassa hän näytti hävyttömän tyytyväiseltä, luultavasti siksi, että kaupasta oli tullut luonnostaan paikka, jonne kokoonnuttiin tuulettamaan hirmuteon kirvoittamia tunteita. Yhtäkkiä koko kylän väelle oli tullut huutava tarve lähteä ostamaan edullista pikkusälää, kuten hakaneuloja tai kanelia.
Hannah ei jäänyt pekkaa pahemmaksi. Ostettuaan turhanpäiten ruokasoodaa hän oli jäänyt kauppaan kuuntelemaan huhupuheita. Hän oli nimittäin päättänyt saada Asta Grankvistin murhaajan kiinni. Mieluiten ennen kuin se roisto ehtisi nitistää hänetkin.

Siinäpä oli melkoinen kavalkadi henkilöitä! Ärsyttävästä jokapaikantietäjästä kehkeytyi julman kuolemansa jälkeen kerrassaan hieno ihminen, jota kyläläiset kilvan kehuivat miellyttäväksi naisihmiseksi. Murhaaja ei siis millään voinut olla kukaan omalta kylältä, ei tokikaan. Tapausta ryhtyivät tutkimaan rikosetsivä Holm ja apulaisetsivä Rask, mutta Hannah ei malttanut olla penkomatta asioita itsekin. Halukkaita pääsemään eroon joka asiaan puuttuvasta vanhastapiiasta tuntuikin olevan jonoksi asti. Asetelma oli siis enemmänkin perinteisen britti- kuin skandidekkarin kaltainen ja loi tälle lempeälle jännärille kiinnostavat, ajankuvalleen uskolliset ja hyvin toimivat raamit. Kirjalle on luvassa jatkoa, Hannah tulee siis tutkimaan rikoksia jatkossakin ja uskon palaavani hänen seikkailuihinsa.