Kate Quinn: Ruusukoodi

 

Kate Quinn: Ruusukoodi

Harper Collins, 2021

Alkuteos: The Rose Code, 2021

Suomennos: Päivi Paju

Sivumäärä: 675 sivua

Bloggausrästejä kuntoon, eli aiemmin lukemani Ruusukoodi. Kirja liikkuu kahdessa aikatasossa hyvin lähekkäin toisiaan, eli 1940 lähtien ja vuorotellen nykyhetken eli 1947 kanssa. 

1940.

Kolme nuorta naista ystävystyy päädyttyään töihin Bletchley Parkiin. 

Osla on rikkaan kanadalaisen perheen debytantti, joka on nuoren laivaston upseerin, Kreikan prinssi Philipin tyttöystävä, sen saman josta on myöhemmin tuleva kuningatar Elisabetin puoliso. Mab, "Queen Mab", on tehnyt kovasti töitä koulutuksensa eteen voidakseen elättää paitsi itsensä, myös äitinsä ja rakkaan pikkusiskonsa, mutta hänen pitäisi myös löytää luotettava mies itselleen. He kaksi muuttavat vuokralaisiksi taloon, jota asuvat Beth ja hänen tiukka äitinsä. Beth on herkkä tyttö, jonka äiti on Raamatun voimalla nujertanut uskomaan ettei hänestä ole mihinkään. 

"Ja pari uutta värvättyä, suoraan Lontoon-junasta. Eivätkö he muutukin koko ajan sievemmiksi? Tämä neiti Kendall pystyisi koska tahansa pudottamaan kenet tahansa miehen puusta vihellyksellä." Giles hymyili Oslalle ja katsoi sitten Mabia, joka oli häntä puoli päätä pidempi. "Luoja, miten rakastankaan pitkiä naisia. Ette kai havittele jotain RAF:n lentäjää? Älkää särkekö sydäntäni!"

Työ on huippusalaista, sillä Bletchley Parkissa puretaan natsien koodeja. Alueella on lukuisia parakkeja, joilla on omat tehtävänsä, eikä niistä saa puhua edes toisten parakkien työntekijöille. Osla, Mab ja Beth päätyvät eri tehtäviin. Osla tahtoo näyttää, että seurapiirikaunottaresta voi olla hyötyä sotaponnisteluissa ja hän osaa muutakin kuin kääriä sideharsorullia. Hänen saksankielentaitonsa pääseekin hyötykäyttöön purettujen koodien kääntämisessä. Mab oppii korjaamaan laitteita ja Bethin matemaattisille taidoille on sellaista käyttöä, että jos hänen äitinsä tietäisi mitä tytär töissä tekee, hän olisi kerrankin hiljaa.

"Se hetki jolloin laitteen kaikki neljä kiekkoa kääntyvät indikaattorin kahden ensimmäisen kirjaimen välillä ja uudelleen toistoasemassa - ajatelkaa sitä rapuna." Dilly heilutti neljää sormea kuin kaikki ravun jalat liikkuisivat yhdessä.

"Ei se ole tie salakirjoituksen ytimeen." Beth kaatoi kylmää kahvia kuppiin ja työnsi kupin Dillyn käteen.

"Mutta jos indikaattorin avainkombinaation  kummallakin puolella kaikki neljä kiekkoa palaavat kääntymiskohtaan, pelkästään avainblokin toisella puolella...... 

1947.

Muutama vuosi sodan päättymisestä, suurten kuninkaallisten häiden aattona, kaikki on kääntynyt päälaelleen. Naiset eivät ole enää ystäviä, eivät edes missään tekemisissä keskenään. Jotain on tapahtunut ja se jokin liittyy Bletchley Parkiin. Yksi heistä on lukkojen takana niin sanotusti ylikuormittuneita hermojaan lepuuttamassa, mutta täysin väärin perustein. Hän onnistuu saamaan kontaktin toisiin, toimittamaan näille viestin: heidän on tultava tapaamaan häntä, sillä hän tietää varmuudella, että heidän entisessä porukassaan on petturi. Tämän paljastaakseen heidän kolmen on yhdessä murrettava se kaikista vaikein, Ruusukoodi. 

Toisinaan Osla mietti, kuinka monta hänen kaltaistaan naista Britanniassa oli: naista jotka valehtelivat perheilleen kaiken aikaa, joka päivä, siitä mitä olivat tehneet sodassa. Jotka eivät koskaan lausuisi sanoja: Saatan olla nyt kotirouva, mutta aiemmin mursin saksalaisten salakirjoituksia parakki kuudessa, tai: "Saatan näyttää aivottomalta seurapiirinaiselta, mutta käänsin laivaston käskyjä parakki neljässä".

Kate Quinn osaa todellakin kirjoittaa jännittäviä ja koukuttava historiallisia tiiliskiviromaaneja, joissa taitavat naiset nousevat sankareiksi. Ruusukoodi alkoi hauskanpidolla, jatkoi salaisuuksilla ja niiden purkamisella ja keräsi loppua kohden tiivistyvää jännitettä yltäen viiden tähden lukuromaaniksi. 

Aiemmin olen kuunnellut Quinniltä Koodinimi Alicen jossa vakoiltiin ensimmäisen maailmansodan aikana.

Kate Quinn: Koodinimi Alice

 Kate Quinn: Koodinimi Alice

Harper Collins Nordic, 2020 (lukukirja 2018)

Alkuteos: The Alice Network, 2017

Lukija: Roosa Honkanen

Kesto: 23 h 3 min

Charlotte St. Clair, Charlie, matkusti äitinsä kanssa New Yorkista Eurooppaan. Hän oli kolmannella kuulla raskaana, mikä oli erittäin huono asia kesällä 1947, kun vasemmassa nimettömässä ei ollut sormusta. Niinpä äiti oli varannut Charlielle Sveitsistä 'tapaamisen' klinikalla, jossa Charlien pikku ongelma hoidettaisiin niin, että hän voisi palata matematiikan opintoihinsa ilman ikävää pikku häiriötä jota kutsuttiin vauvaksi. Yksi välipäivä Southamptonissa, sieltä matka jatkuisi Calais'iin ja junalla Sveitsiin. 

Charlie oli vaatinut äitiä valitsemaan laivan joka ei menisi suoraan Ranskaan, sillä hänellä oli oma suunnitelma, johon liittyi taskussa poltteleva ryppyinen paperilappu jossa oli osoite. Hän oli viettänyt monet lapsuuden kesät Rose-serkun perheessä Ranskassa, ja nyt Rose oli kadonnut jäljettömiin. Charlien vanhemmat uskoivat Rosen kuolleen sodan melskeissä, mutta viimeinen vihje oli johtanut Lontooseen ja Eve Gardineriin, jonka Charlie uskoi voivan auttaa serkun löytymisessä. Hän tiesi naisesta vain nimen ja osoitteen, loput olisi selvitettävä itse.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan Eve Gardiner oli innokas taistelemaan saksalaisia vastaan eikä miettinyt kahdesti, kun siihen tarjoutui mahdollisuus.

"Minä värvään mielelläni naisia. Heillä on usein kyky jäädä huomaamatta, kun taas miehiä epäillään ja heidät pysäytetään. Värväsin muutama kuukausi sitten ranskalaisnaisen", kapteeni hymyili yhtäkkiä hellästi kuin erityisen mukavalle muistolle, "ja hän johtaa nyt verkostoa johon kuuluu yli sata tietolähdettä ja saa kaiken vaikuttamaan yksinkertaiselta. Hänen raporttinsa tykistöjen asemista tulevat niin nopeasti ja tarkasti, että niitä pystytään pommittamaan parissa päivässä. Se on hätkähdyttävää. Hän on paras joka meillä on, niin miehistä kuin naisista."

Even kilpailuhenki nosti päätään. Minä haluan olla paras.

Englannista oli lähtenyt Eve Gardiner, mutta laivalla Le Havren satamaan saapui vakoojaksi koulutettu Marguerite du François jonka otti vastaan tuo vakoojien mestari, Alice Dubois. Even tehtävä oli pestautua töihin tiettyyn ravintolaan Lillessä, jossa saksalaiset upseerit illastivat, ja onkia mahdollisimman paljon tietoja vihollisen suunnitelmista näiltä sekä isänmaanpetturilta, ravintoloitsija Reneltä.

Alice Dubois eli Louise de Bettignies oli todellinen henkilö, joka toimi vakoojana ensimmäisessä maailmansodassa ja naisten vakoojaverkosto Ranskassa oli kuvatun kaltainen. Oli hienoa, että kirjailija on tarttunut tähän vähän tunnettuun aiheeseen. Kirjan lopussa on näistä lisätietoa. Kirjan ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva osuus olikin kiehtova ja jännittävä vakoojaseikkailu. Toisen maailmansodan osuuskin alkoi suht lupaavasti Charlien karatessa äidiltään. Tähän saakka liipataankin läheltä viittä tähteä, mutta kadonneen serkun jälkien seuraaminen oli pidemmän päälle valitettavan puuduttavaa. 30 vuotta vanhempi Eve, alkoholisoitunut ihmisraunio, oli kirjoitettu liian vastenmieliseksi. Kokonaisuutena kirja oli liian pitkä, eikä varmasti epäilystä mistä suunnasta olisin sitä tiivistänyt. Ja mikä on tämä jatkuva pakko tuoda historiallisiin romaaneihin kaksi aikatasoa? On harvinainen herkku pitää molemmista yhtä paljon kuin menneestä, eikä tässä auttanut sekään, että "nykyhetki" kelpaisi monen romaanin menneeksi ajaksi. 

Metsästäjätär jää minulta lukematta, pian ilmestyvää Ruusukoodia odotan kovasti. Toivottavasti se kantaa itsensä kokonaisuutena Koodinimi Alicea paremmin, tiiliskivi kun on sekin.