Eila ja siskonsa Lahja olivat karjalaista sukua, Helsinkiin päätyneet. Eila oli ollut naimisissa Laurin kanssa, mutta he eivät ehtineet saada lapsia, kun Lauri jo kuoli sodassa. Eilan vanhin tytär Marja on avioton lapsi suhteesta Reinoon, jonka hän oli tavannut kohta sodan jälkeen ollessaan kahvilassa töissä. Valitettavasti mies oli osoittautunut kaksinaamaiseksi petturiksi, vaikka oli niin uskonnollinenkin olevinaan.
Sittemmin Eila oli mennyt naimisiin Alpon kanssa ja he saivat kakai yhteistä lasta. Viiden hengen työläisperheenä he elelivät ajanmukaista niukkaa elämäänsä Helsingin Kalliossa ahtaassa asunnossaan, riidellen ja rakastaen. Alpo oli lempeä isä, joka suhtautui Marjaan kuin omaansa, muttei toisaalta puuttunut Eilan kiivauteen lastenkasvatuksessa muuten kuin "noh, noh" lausahdellen. Äidin vitsan kasvattama on lähinnä Marja, jolta äiti odottaa koko ajan enemmän.
Kirja etenee vuoroin Marjan, vuoroin Eilan elämää kuvaillen, sodan jälleenrakennusvuosista aina 70-luvulle asti, jolloin Marja on jo itse nuori aikuinen.
Pirkko Saision esikoisromaani vuodelta 1975 voitti J. H. Erkon palkinnon. Saisio oli itsekin vain 26-vuotias, kun romaani julkaistiin. Hän tiesi mistä kirjoitti, omanikäisestään Marjasta, oli asunut työläisperheessä jopa samalla kadulla Kalliossa, minne sijoitti Marjankin perheen. Alunperin hän kirjoitti Marjalle poliittisen heräämisen kauden romaanin loppupuolelle, mutta jätti kustantajan toiveesta taistolaisuuden sekä Marjan homoseksuaalisuuden pois.
On todella hienoa, että näitä vanhempiakin kirjoja luetaan nykyään äänikirjoiksi, sillä minun ei muuten olisi tullut luettua Elämänmenoa ehkä koskaan. Todennäköisyys, että olisin lähtenyt sitä kirjastosta etsimään oli pieni, mutta nähtyäni sen äänikirjauutuuksissa latasin sen kuunneltavaksi välittömästi ja pidin kuuntelemastani todella paljon. Lukijana oli vieläpä hänen oma tyttärensä Elsa Saisio joka suoriutui työstään erinomaisesti. Kuuntelin tosin kirjan 1,25 -kertaisella nopeudella mikä on harvinaista minulle, mutta nopeutus sopi mielestäni Eilan kipakkuuteen. Minulla ja miehelläni on muuten lempinimi Elsa Saisiolle. Kun huomaan hänen olevan mukana esimerkiksi jossain tv-sarjassa, huudahdan "Pupu!", koska Elsa tuli meille tutuksi Tampereen komediateatterin kesäteatterin lavalta, loistavasta suorituksesta jäniksenä Jarvan Jäniksen vuodessa. Vuosi oli 2007.
