Sivut

sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Niklas Ahnberg: Isät jäävät merelle


 Niklas Ahnberg: Isät jäävät merelle
Wsoy, 2021
Lukijat: Paavo Kerosuo, Sanna Majuri
Kesto: 8 h 24 min


Moottori yski, toivottavasti paatti edes kestäisi perille. Kajuutan lattialla kolisivat tyhjät säilykepurkit ja pullot. Pienellä hyllyllä odotti musta uurna.  Kannelle palatessa moottori haisi palaneelta. Benjamin katsoi horisontin rikkovaa Kökarin saarta ja mietti miksi isä halusi että hän tulisi tänne.

Hänen kotinsa, vaimonsa ja 9-vuotias poikansa Isak olivat Espoossa. Hänen yrityksensä ja bisneskumppaninsa, hänen koko elämänsä olivat siellä. Mutta avioliitto oli karilla ja bisneskumppanilla oli siinä osuutensa, Isak ei puhunut enää sanaakaan, ja Benjamin itse oli Kökarissa.

Benjamin oli viettänyt suurimman osan lapsuuden kesistään isän purjeveneessä, tiiviisti sen kajuutassa, lukien kaikkea mikä vain vei hänen ajatuksensa pois purjehtimisesta. Isä ei ollut ymmärtänyt että purjehdukset olivat hänelle silkkaa ahdistusta, tunkkaisuutta ja oman tilan puutetta. Hän ei ollut edes tiennyt, että purjevene oli vieläkin isällä, sillä tämä väitti myyneensä sen, eikä hän todellakaan ymmärtänyt miksi isä oli testamentannut sen juuri hänelle. Ehkä isä halusi kertoa hänelle jotain saattamalla hänet uudestaan Kökariin, sillä kävi ilmi että isällä oli ollut siellä jonkinlainen toinen elämä. 

Ahvenanmaalla, Kökarin pohjoispuolella, niemen keskellä, oli Erikan lapsuudenkoti. Taloon ei päässyt autolla, vain veneellä. Muutettuaan takaisin saarelle Erika oli yrittänyt houkutella naapuriaan Noaa tien rakentamiseen, mutta vanha mies oli itsepäinen. Erikalla oli kaksi lasta, Milla oli varhaisteini, poika Elias on nuorempi. Heidän isänsä Pekka ei ollut enää kuvioissa, ei sen jälkeen kun tämä oli viety raudoissa pois ja ollut kuukausien ajan saaren suurin puheenaihe. Eräänlaisena perheen ulkojäsenenä hyörii Pekan aikuinen tytär Elin. 

Erika piti punamultaisessa talossa kyläkauppaa ja oli niin veloissaan, että kurssin oli käännyttävä jo tänä tulevana kesänä tai kauppa ei olisi enää pelastettavissa. Se oli ollut välillä kymmenen vuotta tyhjillään kunnes Erika oli toteuttanut lapsuudenaikaisen haaveensa ikiomasta saaristolaiskaupasta. Kahdensadan asukkaan Kökar oli talvella hiljainen, mutta kesällä tulivat turistit ja heistä Erika oli riippuvainen.  

Erika oli kihloissa saaren ainoan hotellin omistavan Rikun kanssa, jota Noa jostain syystä vihasi. Lapset eivät miestä kunnolla tunteneet, sillä Erika oli halunnut pitää Rikun vain itsellään nämä kaksi vuotta. Erikan ja Benjaminin välillä on jännitettä heti alkumetreiltä ja ajettuaan ensin miehen kiukuspäissään ihan kirjaimellisesti myrskyn silmään hän pyytää tämän heidän kotiinsa asumaan. Suurperheeseen liittyy vielä Isak, joka saa Eliaksesta ystävän. Ennen kuin syksy saapuu ja osan väestä on palattava mantereelle, ehtii tapahtua paljon. 

Olin kuunnellut putkeen todella monta dekkaria ja yhtäkkiä kaipasin kipeästi jotain aivan muuta, kunnon ihmissuhdedraamaa ilman murhia ja Isät jäävät merelle tuli siihen kaipuuseen täsmäiskuna. Muutenkin pidän yleensä saaristoon sijoittuvista kirjoista, mitä en osaa selittää sillä minulla ei ole minkäänlaista kytkyä meren äärelle eikä saaristoon ja tietyllä tapaa pidän meren aavuutta jopa vähän pelottavana. 

Pidin kovasti tästä Kökarin saaren yhteisöstä ja kirjan henkilöistä, jopa niistä yrmyimmistä. Harmittelin suorastaan kun kirja loppui. Toivottavasti käyttämäni sana ihmissuhdedraama ei anna liian kevyttä kuvaa kirjasta, sillä henkilöissä oli kyllä syvyyttä ja kesän tapahtumissa muutakin sisältöä kuin rakkaussotkuja. 



6 kommenttia:

  1. Kirjalla on hieno nimi. Tämän lukemista voisi kyllä harkita. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä. En ollut tästä ennen kuullutkaan, mutta vaikuttaa viehättävältä - siitäkin huolimatta, että nimi on vaikuttavuudessaan aika synkkä.

    VastaaPoista
  3. Tämäpä mielenkiintoiselta kuulostava teos, minullakin on mennyt ihan ohi. Tunnen Ahvenanmaan saaristoa kohtaan vetoa, joten siinäkin mielessä kiinnostaa.

    VastaaPoista
  4. Tämähän olisi kuin sulle tehty siinä tapauksessa. Saaristo on tässä vahva elementti.

    VastaaPoista