Johanna Marttila: Hannin majatalo
Karisto, 2022
(lukukirja 2003)
Lukija: Anna Korolainen Cravier
Kesto: 11h 12min
Helsinkiläinen Hanni Pirinen oli tarjoilijana pienessä ruokaravintolassa. Hänen kymmenen kuukauden ikäinen tyttärensä Anni kävi päiväkotia ja oli iltavuorojen ajan naapurilla hoidossa.Tytön isä Tuomo oli häipynyt maisemista raskaudesta kuultuaan, joten Hanni oli ollut yksinhuoltaja alusta saakka. Tosin Hanni oli ollut siitä vain helpottunut, sillä ero olisi ollut edessä ennemmin tai myöhemmin, niin hyvin hapan oli avomiehelle maistunut. Vuosisadan rakkaustarinasta ei ollut kyse alunperinkään, kunhan vain kaksi yksinäistä oli päätynyt yksiin.
Kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä Hanni sai yllätyspostia lakiasiaintoimistosta. Hänen isänsä veli oli kuollut ilman rintaperillistä ja jättänyt omaisuutensa Hannille. Hän oli kyllä käynyt tapaamassa miestä sairaalassa pari kertaa, muttei muuten tuntenut tätä, erakkona elellyttä sukulaispappaa. Ehkä maatila olisi edes muutaman roposen arvoinen, mikä olisi iloinen yllätys. Kun lakimies antoi hänelle sedältä jääneen pankkikirjan, hän jäi tuijottamaan lukua. 350000 markkaa!
Maatila sijaitsi pienen matkaa Hämeenlinnasta Tampereen suuntaan. Hanni oli käynyt siellä lapsena muutaman kerran, eikä tiennyt mitä odottaa. Emil ei ollut peruskorjannut paikkaa joten edessä olisi vaativa remontti, mutta Hanni päätti heti maatilalla käytyään, että muuttaisi sinne Annin kanssa. Hän sanoi itsensä irti ja alkoi suunnitella asioita. Remonttimies löytyi omalta kylältä ja olikin aika komea ilmestys!
Olipa hauskaa kuunnella kirjaa, jossa eletään 1990-lukua, aikaa ennen nettiä ja kännyköitä. Kirjoitettiin vielä kirjeitä ja Hannin ensimmäisiä hankintoja uuteen kotiin oli lankapuhelin.
Koko kirja oli kuin satu aikuisille, eihän tällaista tapahdu kuin kuin päiväunissa. Miksi valitsin tämän kirjan? Kaunis, äänikirjaksi luennan yhteydessä uudistettu kansi houkutteli lukemaan juonesta. Maaseudulle muutto ja oman yrityksen perustaminen perittyyn taloon löivät lukkoon valinnan, vaikka kansikuva olikin luvannut suurta kartanoa, ei maatilan vanhaa rakennusta. Meillä oli mieheni kanssa vuosikaudet haaveena juurikin vaihto tuollaisen isoon taloon jossa voisi pyörittää majoitus- ja kahvila / ravintolabisnestä, mutta eihän se koskaan toteutunut. Samasta syystä innostuin vuosia sitten Villa Venlan majatalo -sarjasta. Tähän verrattuna Amanda Vaaran (eli Niina Hakalahden) kirjasarja on hauska, nokkela ja tapahtumiltaan vivahteikas. Hannin majatalo on vanhanaikaisempi viihderomaani, toki kirjoitettukin jo 20 vuotta sitten ja luonnollisesti ikä näkyy. Kirjaan on jatko-osa Hannin majatalo, jonka saatan laittaa luureihin jossain vaiheessa, eli ei tämä niin huono ollut jos tuntuu että tylytin.
Olisin kuitenkin muuttanut joitakin asioita kirjassa. Hanni usein kyseli vauvaltaan mitä tämä ajatteli, piti jostain uudesta jne ja olisi ollut kiva, jos Anni olisi ollut sen verran isompi, että olisi myös vastannut äidilleen. Toisena, olisin vaihtanut osan arjen tekemisten selostuksesta tunnelman luomiseen, ehkä kuvailevampaan kieleen. Tällaisenaan kirja oli vähän turhan yksiviivaista tapahtumien selostusta.
Johanna Marttila oli minulle nimenä tuttu ja kun katsoin mitä hän ylipäätään on kirjoittanut, tunnistin Helkala-sarjan jota en kuitenkaan ole lukenut, ehkä siksi että niiden kansissa on hevosia enkä ole koskaan perustanut heppatyttökirjoista. Henkilötietoja tai haastatteluja hänestä ei löytynyt juuri mitään, ei edes Wikipedia-sivun vertaa.
