Simona Ahrnstedt: Skandaalinkäryä
Karisto 2015, 416 sivua
Suomennos: Auli Hurme-Keränen
Alkuteos: De skandalösa, 2013
1600-luvun loppupuolen Tukholmassa, jossa Magdalena Svärd, pian 26-vuotias ja siksipä vanhapiika, asuu kahdestaan palvelustyttönsä kanssa, elämä on yksinäisellä naisella rankkaa. Ja vaikka Magdalena hokee mantraansa, "Asiat voisivat olla paljon huonomminkin", juuri nyt ei tunnu siltä. Tukholmassa on satanut päiväkausia ja hänen kolmen huoneen vuokrahuoneistoonsa sataa sisälle kattoparrujen välistä. Tämän ankeuden keskelle saapuu kirje, jossa Magdalenaa pyydetään, korvausta vastaan luonnollisesti, ryhtymään muutamaksi viikoksi seuraneidiksi ja esiliinaksi neiti Venus Dag och Nattille, vapaaherrattaren tyttärelle joka on saanut kutsun vierailemaan suureen Wadenstiernan linnaan. Ensi alkuun Magdalena näkee kutsun vihonviimeisenä naulana arkkuun johon on lyöty vanhanpiian leima, eikä naista muutenkaan kiinnosta työtarjous hemmotellun, tyhjäpäisen seurapiirikaunottaren esiliinana. Magdalena suostuu kuitenkin ottamaan pestin vastaan pystyäkseen maksamaan vuokransa, ostaakseen ruokaa ja maksaakseen vihdoinkin uskolliselle Beata-piialleen palkkaa.
Vapaaherrattaren kirjeen tulosta saakka Magdalena oli toistuvasti uskotellut itselleen, että kaksikymmentäkuusi ei ollut erityisen korkea ikä. Että vaikka häntä pidettiin riittävän vanhana luotettavaksi seuraneidiksi naimahaluisille naisille, sen ei suinkaan tarvinnut merkitä, että hän olisi nykyään ikäneito.
Hän nielaisi raskaasti. Tietenkin hän oli ollut väärässä. Nähdessään nyt ensimmäisen kerran tytön, josta hänen odotettiin huolehtivan, Magdalena ymmärsi -selvästi ja tuskallisesti- että häntä voisi pitää likimain ikäloppuna.
Samaan aikaan Tukholman satamaa lähestyy laivallaan kreivi Gabriel Magnus Christian Gripklo. Mies on kiertänyt Delfinen-laivallaan maailman meriä ja palannut nyt sekä myymään lastinsa että hankkimaan vaimon. Jälkimmäinen on vähemmän hänen mieleensä, mieluummin hän suuntaisi purjeet saman tien Länsi-Intiaan. Sen sijaan hänen tulee ohjata laivansa Wadenstiernan linnaan, jossa äiti ja sisaret suunnittelevat suuria kesäjuhlia Gabrielin naittamiseksi. Edeltävän talven mittaan nimittäin sekä Gabrielin isä että molemmat veljet ovat menehtyneet ja suvun mustasta lampaasta, jo kuusitoistavuotiaana merille lähteneestä Gabrielista, on tullut kreivi ja vapaaherra jolla on maata ja omaisuutta pitkin Ruotsia ja Suomea. Itse asiassa hänestä on sitten edellisen Ruotsissa käyntinsä jälkeen tullut yksi valtakunnan merkittävimmistä miehistä, ja tällaisen merkittävän miehen velvollisuus on hankkia vaimo ja perillisiä. Gabrielin itsensä ei tarvitse nähdä vaivaa vaimon valinnasta, äiti tulee hoitamaan kaiken. Äidin mielestä vaimossa tärkeintä on hyvä suku, Gabrielista se, ettei vaimo ole hänen tiellään. Ennakkosuosikin titteliä kantaa luonnollisesti Magdalena Svärdin kaitsema Venus-neiti.
"Hänen majesteettinsa kuningas saapuu myös", leskikreivitär sanoi ja antoi sitten kuoliniskun. "Poikani on luvannut minulle kosia Venus-neitiä, jotta voimme julkaista kihlauksen kaikkien ollessa koolla."
"Totta kai", Magdalena mumisi automaattisesti.
Hänen olisi pitänyt nousta ja lähteä, mutta hän ei pystynyt. Hänellä oli niin raskas olo, kauhean raskas. Ja hänen kaikki voimansa menivät itkun hillitsemiseen.
Leskikreivitär kumartui eteenpäin ja sanoi lempeästi: "Jättäkää hänet rauhaan, minä pyydän."
"Totta kai", Magdalena mumisi jälleen.
"En ikinä uneksisikaan pyytäväni teitä lähtemään Wadenstiernasta. Se ei ole minun asiani. Sitä paitsi tehän olette täällä Venus-neidin takia. Ja Venus-neidin äiti on läheinen ystäväni, enkä milloinkaan saattaisi häntä noloon asemaan."
Leskikreivitär nousi osoittaakseen, että vastaanotto oli ohi.
"Mutta te olette nainen, neiti Svärd. Ja loppujen lopuksi on aina naisen tehtävä käyttäytyä viisaasti." Hän puristi kätensä yhteen eteensä. "Vastuu on teillä."
Skandaalinkäryä on toinen Simona Ahrnstedtiltä lukemani kirja. Edellisessä suomennoksessa Sitoumuksia liikuttiin 1300-luvulla ja siitä jäi (valitettavasti) päällimmäisenä mieleen pitkät, yksityiskohtaiset seksikohtaukset. Skandaalinkäryssä ajankuvaa tuodaan jo paremmin julki ja juonikin on paremmin rakennettu. Kirjailija on mielestäni kehittynyt roimasti parempaan suuntaan. Vaikka Skandaalinkäryäkin on viihteellinen romaani, esimerkiksi Gabrielin tausta meriä seilaavana vastentahtoisena kreivinä tuo kirjaan muutakin sisältöä kuin pelkän rakkaustarinan ja henkilögalleriakin on edellistä romaania monipuolisempi. Loppuratkaisusta ei löydy varsinaisia yllätyksiä, mutta pari mielenkiintoista twistiä löytyy. Lukujumituksen purkamiseen kirja oli oivallinen valinta, helppolukuinen, sujuva, mukaansatempaava ja viihdyttävä.
