#3 Uusi-Seelanti
Bazar, 2021
Lukija: Maija Lang
Kesto: 26 h 36 min
Kura, joka oli Paul Wardenin ja Maraman, maorinaisen tytär ja omasi erityisen kauniin, äidiltä perityn lauluäänen, kiersi Eurooppaa yhdessä miehensä Williamin kanssa. Kuran esiintyessä suurilla lavoilla heidän tyttärensä Gloria eli onnellista lapsuutta Uudessa-Seelannissa, isoisoisoäidin, Walesista nuorena tyttönä Uuteen-Seelantiin morsiameksi tulleen Gwyneiran lammastilalla.
Gwyn oli jo 73-vuotias, Gloria kahdentoista, ja tytön paras ystävä Jack tätä viisitoista vuotta vanhempi. Tyttö ei ollut perinyt Gwynin punaista tukkaa, mutta kylläkin innostuksen hevosiin ja Gwynin kasvattamiin paimenkoiriin.
Glorian vanhemmat tuntuivat harvoin muistavan tyttärensä olemassaoloa, kunnes Gwynille tuli pelätty kirje. He haluavat Glorian tulevan Englantiin ja menevän siellä sisäoppilaitokseen nuoren naisen hienoa koulutusta saamaan. Sellaista, jota nuori neito ei voi saada Uudessa-Seelannissa
Tim, Lambertin kaivoksen nykyinen, kunnioitettu toimitusjohtaja, joka oli vuosia sitten pelastunut kaivosonnettomuudesta jonka jälkeen oli joutunut opettelemaan kävelyn uudestaan, oli naimisissa Elainen, Helenin jälkeläisen kanssa. Heidän tyttärensä, Glorian pikkuserkku Lilian, oli oikeastaan ainoa tyttö, jota poikamainen Gloria saattoi sanoa ystäväkseen: vaikka tytöt olivat erilaisia, oli heidän välillään lämpöä, toisin kuin oli koskaan ollut Elainen ja Kuran välillä. Kura oli todennäköisesti tahtonut Williaminkin itselleen vain, koska huomasi Elainen ihastuneen tähän. Kurahan sai kaiken, mitä halusi.
Ja koska Kura niin tahtoi, tytär lähti laivalla kohti Englantia ja Cambridgea. Kun Lilianin vanhemmat suostuivat siihen, että tämä lähtee mukaan, tunsi Gwyn suurta helpotusta. Glorian kotiopettajatar Sarah lähti kaitsemaan tyttöjä Lontooseen saakka mielihyvin, olihan hän kirjoitellut hyvän tovin erään englantilaisen pastorin kanssa, ja heillä oli niin lämpöiset välit, että Sarah uskoi miehen kosivan häntä.
Puheliaan Lilianin oli paljon helpompi kotiutua sisäoppilaitokseen ja saada uusia ystäviä, kuin Glorian, jota päinvastoin kiusattiin. Asiaa ei auttanut yhtään se, että kaikki tiesivät hänen olevan kuuluisan Kura Marotirin tytär; Gloria-parka kun ei omannut lauluääntä tai taipumuksia pianonsoittoon, ja hänelle tärkeää ratsastusta ei tyttöjen opetusohjelmassa ollut. Parasta olivat lauantaipäivät, jolloin hän pääsi vierailemaan Sarahin luona, ja tämä auttoi häntä kirjoittamaan mahdollisimman neutraaleja kirjeitä kotiin. Ikäväänsä hän ei halunnut heille paljastaa.
Kun Eurooppa näytti joutuvan suureen sotaan, Lilianin vanhemmat kutsuivat hänet takaisin kotiin, mutta Gloria pakotettiin lähtemään Amerikkaan, jossa vanhemmat kiertäisivät useiden kuukausien ajan. Gloria ei kestä tilannetta, vaan karkaa pitkälle, painajaismaiselle laivamatkalle kohti Uutta-Seelantia.
Samaan aikaan Jack, jonka rakas nuorikko Charlotte on menehtynyt, värväytyy vapaaehtoisena Euroopassa käytävään maailmansotaan, mutta päätyy taistelemaan Gallipoliin, Turkin niemimaalle. Ottaa aikansa ennen kuin kohdataan taas tutulla kotisaarella.
Kirja on massiivinen. Kuuntelin sitä 1,2 x nopeudella, ja vietin silti sen parissa lähes 24 tuntia.
Se on ilman muuta suuren luokan lukuromaani (joka olisi kestänyt tiivistämistä), mutta pohjavireeltään se on kovin surullinen.
Gloria ikävöi kotiin Kiward Stationille, jossa Glorian koira-parka nukkui vielä viiden vuoden jälkeenkin kuistilla odottamassa nuorta emäntäänsä kotiin. Oli koulukiusaamista, vakavia sairauksia, menetyksiä, ilkeilyä, petoksia ja poikkeuksellisen rajua seksuaalista hyväksikäyttöä. Oli itseään täynnä olevat vanhemmat, joita tytär omana itsenään ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, olihan Gloria kaikin tavoin vääränlainen. Oli sen ajan ymmärtämättömät ihmiset, jotka kerta toisensa jälkeen taivastelivat, voiko Gloria todella olla niin äärettömän kauniin ja lähjakkaan Kuran tytär.
Kirjan ja koko sarjan parasta antia ovat olleet historiankuvaus ja kaikki mitä maoreista kerrotaan, mutta päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen Glorian hyväksikäyttö pitkällä kotitaipaleella. En tiedä pystynkö tarttumaan siihen viimeiseen osaan enää tämän jälkeen.
