Camilla Läckberg: Jääprinsessa

Camilla Läckberg: Jääprinsessa

Otava, 2021 (lukukirjana 2003)

Alkuteos: Isprincessen

Suomennos: Outi Menna

Lukija: Karoliina Kudjoi

Kesto: 15 h 30 min

Ejlet oli raatanut perheensä eteen kalastajana ja nyt jo vanhoina heidän täytyi tulla toimeen laihoilla eläkkeillään. Hän laskeskeli, että hänellä oli jäljellä ehkä kymmenkunta tervettä vuotta, mutta kotona päsmäröivän eukon kanssa hän ei niitä viettäisi. Ei, hän oli keksinyt tienestin ja säästi tuhatlappusiaan lähteäkseen Espanjan lämpöön. Vuosi sitten hän oli tutustunut nuoreen naiseen ja Alexandra oli kysynyt voisiko hän pistäytyä tämän talossa aina perjantaisin, lämmittämään talon kun tämä tulisi viikonlopun viettoon ja muutenkin pitää silmänsä auki varkaiden varalta. Miksi ovi oli nyt raollaan, oliko Alexandra tullut normaalia aiemmin?

Seuraavassa hetkessä hän juoksi ulko-ovea kohti niin nopeasti kuin ikävuodet suinkin antoivat myöten. Viime hetkellä hän muisti, että portaat olivat liukkaat ja tarrasu kiinni kaiteesta välttyen nipin napin syöksymästä pää edellä portaat alas. Hän kahlasi lumista pihatietä pitkin ja kirosi, kun portti harasi taas vastaan. Jalkakäytävälle päästyään hän seisahti neuvottomana paikalleen. 

Hän erotti hieman alempana mäessä rivakkaa tahtia kävellen lähestyvän hahmon, jonka hän tunnisti pian Toren tyttäreksi Ericaksi. Hän huusi Ericaa pysähtymään. 

Erica Falck oli päässyt hädin tuskin uuden kirjan alkuun, kun kustantamo painoi jo päälle. Tulevan kirjan oli tarkoitus kertoa Selma Lagerlöfistä, viides ja paras tähän mennessä hänen ruotsalaisista naiskirjailijoista kertovista elämäkerroistaan. Kirjoittaminen kuitenkin takkusi, osittain siksi että hänen vanhempiensa kuolemasta oli kulunut vain kuukausi. Hän oli antanut Tukholman kotinsa vuokralle ja tullut kirjoittamaan vanhempiensa taloon Fjällbackassa, hiljaiseen ja rauhalliseen paikkaan jossa neljä vuodenaikaa loivat ailati vaihtuvia taideteoksia. Kesäisin turisteja tosin oli liikaa hänen makuunsa, entisen kalastajakylän saatua pittoreskin maineen. 

Kylpyhuoneen hyinen valkoisuus vain korosti veren määrää, mutta siitä huolimatta Erica tunnisti sinisen, kohmeisen ruumiin välittömästi. Tämä oli hänen lapsuuden aikainen ystävänsä, Alexandra Wijkner. Naisen auki viilletyt ranteet ja partakoneenterä ammeen reunalla kertoivat mitä siellä oli tapahtunut, mutta Erican oli vaikea hyväksyä itsemurhaa todeksi. Alexilla oli naimisissa komean, menestyvän miehen kanssa ja hänellä oli oma taidegalleria Göteborgissa. Oliko hänen elämänsä ollut kaikesta huolimatta niin lohdutonta, että hän oli päättänyt sen tuolla tavalla?

Harjaantumaton silmä ei olisi kyennyt näkemään kankaalla muuta kuin punaista, keltaista ja oranssia maalia isoina, epämääräisinä laikkuina. Taiteilijan mielestä taulu esitti nöyryytystä ja alistumista intohimon värein kuvattuna. Hän maalasi aina samoilla väreillä. Menneisyys huusi hänelle kankaalta ilkkuvasti ja hän jatkoi maalaamistaan aina suuremman kiihtymyksen vallassa. 

Värit huusivat Anders Nilssonille muistuttaen, että hän oli omistanut hyvän osan elämästään unohtamiselle. Miksi nainen ei voinut antaa asioiden vain olla? Hän huusi takaisin ja paiskasi oluttölkkinsä päin taulua. Ennen sammumistaan hän katseli hetken tyytyväisenä, miten olut valuessaan sekoitti väreistä uusia sävyjä.

Vera Nilsson tuli täyttämään poikansa jääkaappia. Siitä, kun hän oli jaksanut uskoa että tämä saisi vielä otteen elämästään, oli jo vuosia. Kontatessaan lattialla Andersin oksennusta pesten hänestä tuntui kuin pesisi omaa syyllisyyden tunnettaan. Näiden 25 vuoden aikana ei ollut kulunut päivääkään niin ettei hän olisi miettinyt, miten eri tavalla asiat voisivat olla nyt, jos hän olisi tehnyt toisenlaisen ratkaisun.   

Komisario Bertil Mellberg oli lähetetty pienen poliisiaseman pomoksi, huhujen mukaan hän oli tyrinyt pahasti Göteborgissa ja hänen esimiehensä olivat saaneet tarpeekseen. Mellberg kuvitteli myös olevansa Jumalan lahja naisille ja sen taas oikeuttavan nipistelyihin ja limaisiin, seksistisiin heittoihin. 

Kun oikeuslääkäri ilmoitti ettei Alexandra Wijkner ollut millään voinut riistää omaa henkeään, Mellberg kutsui naisen omaiset koolle ja nämä pyysivät Erican mukaan. Mellberg oli kutsunut avukseen konstaapeli Patrik Hedströmin, jonka Erica tunsi ennestään. Heidän äitinsä olivat olleet parhaat ystävät ja he olivat lapsina leikkineet yhdessä. 

Erican sisko Anna oli naimisissa lontoolaisen pörssimeklari Lucasin kanssa. Heidän äitinsä Elsi oli ollut kova ja leppymätön, hartaan uskonnollinen nainen jota palkinto odottaisi vasta taivaassa. Erica ei ymmärtänyt mitä heidän lempeä isänsä oli tässä nähnyt. Kun Anna oli syntynyt Erican ollessa viiden, Erica oli päättänyt pitää pikkusiskosta huolta niin ettei tämän koskaan tarvitsisi kärsiä heidän äitinsä kylmyydestä ja piittaamattomuudesta. Annasta kasvoi villi, huoleton ja itsekeskeinen murrosikäinen. Lucakselle Anna oli ollut helppo saalis ja tämän turhamaisuutta hyväksi käyttäen mies oli nujertanut hänen itsetuntonsa ja elämänilonsa. Nyt Anna istui kuin vankina heidän hienostokodissaan, eikä hänellä ollut voimia myöntää tehneensä kalliin virheen. Erica toivoi, että jonain päivänä Anna pyytäisi hänen apuaan. Ei sillä, että 35-vuotias Erica olisi ollut onnekkaampi ihmissuhteissaan, niitä hänellä oli takanaan rikkinäinen ketju. Vaikka hän kaipasi kestävää suhdetta ja omaa perhettä, paniikki sai hänet pakkaamaan tavaransa ja lähtemään.

Nyt Anna kertoi haluavansa myydä heidän vanhempiensa kotitalon Fjällbackassa, selvästikin miehensä aloitteesta, mutta Erica ei ollut siihen valmis.

Minulla on kuuntelematta monia tunnettuja ja suosittuja dekkarisarjoja ja vaihtoehtoja katsellessani Fjällbacka vei voiton. Jääprinsessa on ilmestynyt suomeksi jo kauan ennen äänikirjasovelluksia, mutta on tänä vuonna ilmestynyt myös äänikirjana, mikä on hienoa. Ensimmäisen osan myötä se menee myös jatkoon sillä tämä oli hyvinkin minun tyyppiseni, paljon ihmissuhteita ja vähän raakuutta sisältävä dekkari ja siinähän meneekin tovi, että olen kaikki ilmestyneet osat kuunnellut. Lukija vaihtuu jossain kohtaa, mikä on tietysti harmi.