Tuula T. Matintupa: Pelitalo

Tuula T. Matintupa: Pelitalo

#3 Alina Mänty

Word Audio Publishing, 2021 (lukukirja ilmestynyt 2014)

Lukija: Karoliina Kudjoi

Kesto: 7 h 24 min

Ylikonstaapeli Alina Männyn hoitokodissa ollut äiti Irene oli joutunut sairaalaan, jossa oli pian menehtynyt. Alina ei ollut koskaan oikein tuntenut äitiään, eikä juuri sen paremmin isäänsäkään, mutta isällä oli ainakin lohtunaan naisystävänsä Leila ja Alinan Sanna-siskolla oma perheensä. Vain Alina oli yksin.

Aliina yllättyi, eikä ollenkaan positiivisesti, kun Antti Kallio -niminen mies oli kysynyt poliisitalolla suoraan Alinaa. Aliina ei ollut tavannut entistä miesystäväänsä aikoihin, eikä olisi välittänyt tavata nytkään. 

- No, mutta! mies naurahti. - Jos ei haleja niin kai vanha ystävä saa edes hetken jutustella kanssasi?

Hän veti tuolin lähemmäs pöytää. Nykäisi prässihousujaan polvista ylemmäs ja istui. He tarkastelivat hetken toisiaan.

- Halusit kuulemma tehdä rikosilmoituksen, Alina sanoi.

- Totta, mutta halusin myös nähdä sinut. 

Miehen ohuthuulinen suu vetäytyi hymyntapaiseen. 

- Sinä olet muuttunut. Näytät kauniimmalta ja ehkä hitusen kovemmalta. Että oikein rikosylikonstaapeli. Soitin isällesi ja hän kertoi.

- Sinä et ole muuttunut, Alina sanoi. - Jos ei kaljua oteta huomioon. Nenäkorukin näyttää uudelta. Tiedätkö, nenäkorut saavat minut edelleen ajattelemaan räkää. 

Antti Kallion kulmat kohosivat. 

- Onko tämä nyt virkamiehelle sopivaa käytöstä? 

Miehen auto oli varastettu, joten Aliinan ei onnekseen tarvinnut jatkaa jutun parissa ilmoituksen otettuaan, tai niin hän luuli, kunnes auto löytyi poltettuna ja hänet nimitettiin jutun tutkintaan. 

Antti oli palkattu konsultiksi paikalliseen peliyritykseen Pelitaloon. Huhut kertoivat, että sen omistaja Mikael Schneider oli myymässä Pelitaloa Taiwaniin, eikä tämä ollut kaikkien mieleen. Oliko Mikael hyväntekijä joka oli palkannut huono-osaisempia nuoria töihin, vai riistäjä, joka kkäri näiden luomalla suosikkipelillä miljoonat omaan taskuunsa?

Alinan ex-mies oli melkoinen törkykasa, eikä ollut realistista ajatella että Alina olisi seurustellut miehen kanssa aiemmin. Eli rooli oli kirjoitettu aivan liian överiksi. Kun vielä lapsia sanottiin pennuiksi ja koiria rakeiksi ihan tavallisessa keskustelussa, niin jotenkin tästä vain pääsi jäämään ikävänpuoleinen fiilis. Samalla tuntui ettei kirjassa tapahtunut oikein mitään, samaa asiaa pyöriteltiin kuin purkkaa suussa, kunnes purkkapallo poksahti ja ratkaisu oli siinä. Enpä välttämättä jatka enää tämän sarjan parissa, kun dekkareita on niin paljon tarjolla.

Tuula T. Matintupa: Laululintu

 Tuula T. Matintupa: Laululintu

Word Audio Publishing, 2021

#2 Alina Mänty

Lukija: Karoliina Kudjoi

Kesto: 6 h 31 min

Kaksimetrinen Touko Juurakko teki voimalla kaiken mitä tekikin. Äitee oli päättänyt miehen veljien vaatiessa maatilan lihoiksi laittamista, että se jääköön Toukolle elämäntyöksi, kun veljet olivat jo saaneet opiskella itselleen ammatit. Minkäs Touko sille voi että asiat eivät vain järjestyneet hänen päässään samalla tavalla kuin toisilla, ja minkä hän sille mahtoi että kirjaimet vilistivät ympäri kirjan sivuja kuin kusiaiset konsanaan.

Tapani-veli oli lähtenyt silloin kotoa ovet paukkuen eikä ollut koommin antanut kuulua itsestään. Veli eleli kuulemma maisterina Helsingissä ja oli saanut tuomarivaimonsa kanssa kaksi lasta. Pikkuveli Jussi oli sen sijaan usein nähty vieras Juurakossa, vaikka Touko vannoikin kerta toisensa jälkeen, ettei enää antaisi rahaa veljen juopotteluun. 

Vaikka Toukon vaimo Kaija oli vakaasti uskovainen, Toukoa hän ei ollut saanut Jumalan sanan pariin käännettyä. Mutta tarvittiin vain yksi ihme, yksi kivulias kohtaaminen ensin pässin ja sitten enkelin kanssa ja uskoon tulleesta Touko Juurakosta itsestään tuli saarnamies. 

Kun kirkkoherra Veli Toivola oli kieltäytynyt ottamasta Toivoa kirkkoon saarnaamaan oli mies tästä suivaantuneena vuokrannut nuorisoseuran talon vuodeksi eteenpäin ja perustanut kilpailevat hengenjuhlat kovaäänisineen kaikkineen.

Kirkkovaltuuston puheenjohtajan, sähköinsinööri Hannu Aholan tytär Kukkamaria oli jättänyt koulun kesken ja viihtyi isän mielestä liian epämääräisessä porukassa. Vaimonsa Minnan kanssa Hannu ei ollut edes puheväleissä, he elivät yhdessä vain koska se tuli halvemmaksi kuin eroaminen. 

(Kukka)Maria ja hänen poikaystävänsä, Touko Juurakon pikkuveli Jussi, olivat torkkumassa nuorisoseurantalolla Juurakon saarnatessa, jossain vain hengaillakseen, miksei sitten siellä. Yllättynyt Touko jätti jopa lauseen kesken, sillä niin kaunista laulua hän yhtäkkiä kuuli seurakuntansa parista. Maria oli alkanut laulamaan kielillä.

Juurakko pyöritteli pientä posliinikuppia isossa kourassaan.

"Jaa-a, miten sen nyt sanoisi. Likka lauloi kuin enkeli. Hyvä ääni sillä oli, sellainen heleä, äidiltään oli sen perinyt. Mutta sanat olivat taivaan omaa kieltä. Me yritimme löytää niille tulkin mutta ei löydetty."

Ylikonstaapeli Alina Mänty hälytettiin Järvikylän nuorisoseurantalolle kuolemantapauksen takia. Paikalle ensimmäisenä ehtinyt terveyskeskuslääkäri ei uskonut sen olleen onnettomuus.

"Aluksi kaikki näytti onnettomuudelta. Tuo parven kaidehan on hyvin matala. Kuvittelimme että tyttö on siivotessaan jollain lailla horjahtanut ja pudonnut laidan yli."

"Entä sitten?", Alina kysyi. 

"Ketonen, tämä poliisi siis, sanoi että meidän pitää soittaa tekniset tutkijat paikalle, jos heitä ei ollut jo hälytetty. 

Minä tutkin tyttöä hieman lähemmin. Hän makaa selällään, kuten huomaat. En usko että hän on liikkunut putoamisensa jälkeen. Kuvittelisin että hänen selkärankansa on murtunut tai sitten kuolema tuli takaraivon iskeytyessä penkin reunaan tai lattiaan. Minusta hänellä on kasvoissaan vammoja jotka eivät ole voineet tulla pudotessa."

Kuollut tyttö oli Juurakon seurakunnan uusi "vetonaula", laululintunen Maria. Tutkimuksissa käy ilmi myös, että vain parikymppinen tyttö oli joskus synnyttänyt. Lapsen olinpaikasta tai oliko tämä edes elossa ei ollut mitään tietoa, eikä kukaan tuntunut tietävän Marian olleen raskaanakaan, eivät tytön vanhemmat, ystävät, eikä edes hänen poikaystävänsä Jussi.  

Laululintu oli kaikin puolin hyvin samanoloinen dekkari kuin sarjan ensimmäinen osa, Syntymään tuomittu, josta bloggasin elokuussa. Eli juurikin junan lailla puksuttava perusdekkari, joka toimisi hyvin esimerkiksi nollauskirjana vaativamman lukemisen välissä. Alinaan tutustuminen ihmisenä ei juurikaan edennyt, olisin odottanut enemmän sillä saralla.

Tuula T Matintupa: Syntymään tuomittu

Tuula T. Matintupa: Syntymään tuomittu (Alina Mänty #1)

Word Audio Publishing, 2021

(lukukirja Karisto, 2012)

Lukija: Karoliina Kudjoi

Kesto: 6 h 24 min

Tuntuu kuin yrittäisi saada pitävää otetta pilvestä. Kädet luiskahtavat aina läpi.

Pienen pohjanmaalaisen paikkakunnan museoalueella esitetyn kesäteatterinäytöksen, Punahilkka ja susi, jälkimmäistä esittänyt 19-vuotias Olivia Eerikäinen löytyi surmattuna.

Punahilkkaa, isoäitiä ja metsästäjää esittäneet nuoret tunsivat toisensa jo lukion näytelmäkerhosta lähtien. Punahilkka oli heidän oma versionsa ja Nikolas oli myös ohjannut sen osana äidinkielen opintojaan. Olivia ja Sari olivat tiedotusopin opiskelijoita Tampereella ja Milla työskenteli vaateliikkeessä, kun ei vielä tiennyt mitä haluaisi opiskella.

37-vuotias Laura Kanerva oli seurustellut jo toistakymmentä vuotta itseään viisi vuotta nuoremman runoilijan, Markus Vähälän kanssa, vaikkei aina itsekään tiennyt miksi tässä roikkui. Mies oli melkoinen viskisieppo, kirjoittaminen ei juurikaan huvittanut. Ensimmäinen runokokoelma oli ollut täysi floppi, mutta toinen oli kuitenkin osoittanut yllättävää kypsymistä ja tehnyt hänestä pikkujulkkiksen. Rahaa saadakseen mies kävi välillä esittämässä runojaan ja vastaamassa yleisön kysymyksiin, vaikka vihasikin sitä osuutta. 

Markuksen äiti Veera olisi halunnut purattaa vanhan sukutalon, Vähälän kartanon jossa Markus sitkeästi halusi asua. Itselleen he olivat jo rakentaneet uudemman, jossa asuivat Veera, Markuksen isä Arttu ja pikkuveli Jani. Veeralle pojat olivat tärkeintä maailmassa ja hän kävi välillä kaatamassa viemäriin ne Markuksen viinat, jotka poika oli jättänyt syötiksi, mutta kyllähän alkoholisti jemmapaikkansa osaa, kun on päättänyt elää boheemia runoilijanelämää. Viina tosin maistui Artullekin.

Markuksella oli pinttynyt käsitys runoilijan statuksesta. Hänen mielestään deekiksellä oleminen kuului runoilijan työnkuvaan. Laura oli kerran vienyt hänelle erään tunnetun runoilijan kolumnin jossa väitettiin, että täysipainoinen kirjoittaminen vaatii hyvää fyysistä ja henkistä kuntoa, mutta Markus oli huitaissut lehden sivuun ja vedonnut hiljattain lukemaansa Eino Leinon elämäkertaan. Eino Leinoa ja tätä vanhoille akoille runoilevaa lälläriä ei voinut edes verrata toisiinsa. Laura ei uskaltanut sanoa, että sama päti myös modernia runon ja proosan sekoitusta suoltavaan runoilija Vähälään. 

Laura ei halunnut muuttaa Markuksen luo 'kaatopaikalle' vaan asui mieluummin omassa kerrostalokaksiossaan. Ekonomiksi opiskelleen Lauran yritys myi alusvaatteita Kanervankukka -kutsuilla. Myös Veera piti kutsuja, vaikka miniä ja anoppi eivät olleetkaan järin hyvissä väleissä.

Vain pari päivää Olivian kuolemasta runoilijakin löytyy tapettuna, fileerausveitsi rinnassaan. Aliina on ennenkin ratkonut surmatöitä, mutta nyt ei ole kyse perinteisistä  humalaisten puukkohippasista.  Hänellä onkin edessään näytön paikka selvittää kaksi kuolemantapausta vähillä vinkeillä.

Ihan ok perusdekkari. Minun makuun vähän liikaa sellaista alati toistuvaa "ei x voisi tappaa ketään" ja "en minä ole tappanut häntä" replikointia. Olisin kaivannut myös enemmän syvyyttä henkilöihin, etenkin kaikki muut poliisit Alinaa lukuunottamatta jäivät todella vieraiksi, ikään kuin he olisivat olleet mukana vain siksi, ettei Alina ehdi yksin joka paikkaan. Kudjoin tyyli lukea sopi erinomaisesti kirjaan ja nosti kirjalle antamaani arvosanaa vähintään puolikkaalla.