Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iran. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iran. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kader Abdolah: Talo moskeijan vieressä


Kader Abdolah: Talo moskeijan vieressä 
Bazar 2011, 446 sivua 
Suomennos: Sanna van Leeuwen
Hollanninkielinen alkuteos: Het huis van de moskee


Senedzanin pienessä maaseutukaupungissa Iranissa sijaitsee basaarin vieressä moskeija ja siinä kiinni talo. Tässä satoja vuosia vanhassa 35 huoneen talossa on aina asunut keskenään sukua olevia perheitä, jotka ovat moskeijan palveluksessa. Tapahtumien alkaessa 1960-luvulla taloa asuttavat kolmen serkuksen perheet. Päähenkilö Agha Dzan on mattokauppias ja sekä talon että basaarin päämies. Alsaberi on talon imaami ja moskeijan päämies, sokea Agha Sodza on moskeijan kaunisääninen muezzin. Tämän tehtävänä on minareetista käsin kutsua muslimit rukoushetkiin. 

Talon ja moskeijan elämä on hyvin perinteitä kunnioittavaa. Amerikkalaisia pidetään pahoina ja turmeltuneina, eikä taloon moskeijan vieressä saa tuoda esimerkiksi televisiota. Ja vaikka taloon salakuljetetusta televisiosta nähdään ensimmäinen kuukävely, siihen ei varauksettomasti uskota. Vuosien ja vuosikymmenten kuluessa maailma heidän ympärillään kuitenkin muuttuu ja Iran kokee monta vallanvaihdosta. Valta vaihtuu myös moskeijassa ja basaarissa. Sukupolvet erkaantuvat toisistaan ja sukulaisuus jää toissijaiseksi siteeksi poliittisen kuohunnan keskellä. 

Talo moskeijan vieressä on niitä kirjoja jotka opettavat ymmärtämään historiaa. Millaista tavallisten iranilaisten elämä oli shaahin aikana, ketkä halusivat hänet pois vallasta ja miksi? Millaisia konkreettisia muutoksia Ajatollah Khomeinin vallankumous sai aikaan? Millainen oli naisten asema ja esimerkiksi oikeus opiskella minkäkin vallan alla? On hyvä ymmärtää, että islamia ja Koraania tulkitaan monin eri tavoin ja miten paljon voikaan tavallisten kansalaisten elämä muuttua näistä tulkinnoista riippuen. 

"Nimitän sinut Jumalan tuomariksi", Khomeini sanoi ja ojensi hänelle asiakirjan.
 Galgalin kädet vapisivat.
"Amerikka tulee tekemään kaiken voitavansa kaataakseen meidät. Haluan hävittää maasta viimeisetkin heidän hallintonsa rippeet. Tuhoa jokainen, joka vastustaa vallankumousta! Vaikka hän olisi isäsi, tuhoa hänet! Vaikka hän olisi veljesi, tuhoa hänet! Hävitä kaikki, mikä on islamin tiellä! Sinä olet minun lähettilääni, mutta vastaat teoistasi yksin Jumalalle. Näytä heille, että vallankumouson tullut jäädäkseen. Aloita nyt! Heti!" 
Galgal suuteli Khomeinin kättä uudelleen, nousi ja lähti huoneesta ryhtyäkseen välittömästi tehtäväänsä. 

Kirjan ensimmäinen puolisko oli erittäin kiinnostavaa, erityisesti kaikki pienet tarinat kaukaa menneisyydestä, runot, traditiot, juhlat, kulttuuri ja se tavallinen arki. Lopun väkivaltainen osuus ei ollut yhtä paljon mieleeni, mutta ymmärrän sen olevan tarpeellinen ajatollahin hallinnon toimien kuvaamisessa. Lopulta tarina kertoo paitsi poliittisten näkökantojen yhtä lailla sukujen ja perheiden ajautumisesta erilleen.

Jos talvi-iltoina valot paloivat myöhään naapureiden ikkunoiden takana, tiedettiin, että siellä olivat avioliittoneuvottelut meneillään. Niiden talojen huoneissa oli lämmin ja ikkunat huurtuivat vesipiippujen savusta. Pitkät illat olivat kuitenkin ahdistavia niille monille perheille, joilla oli kotona täysi-ikäinen tytär, mutta jotka tiesivät, ettei kukaan ollut aikeissa koputtaa heidän ovelleen.

Etuliepeessä kerrotaan kirjailijan olleen opiskeluaikoinaan Teheranissa mukana diktatuurin vastaisissa liikkeissä, minkä takia hän joutui jättämään Iranin ja pakenemaan Hollantiin vuonna 1988. Kirjoissaan hän ammentaakin paljon henkilökohtaisista kokemuksistaan. Mielestäni hän onnistuu aika sujuvasti kutomaan faktaa ja fiktiota yhteen. 

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Parinoush Shaniee: Kohtalon kirja




Parinoush Shaniee: Kohtalon kirja
Tammi 2014, 609 sivua
Alkuteos: Sahne man, 2003
Suomennos: Anna Lönnroth, englanninkielisestä käännöksestä The book of fate


Olin nähnyt muutaman kehuvan arvion blogeissa joten jälleen oli tartuttava yhteen tiiliskiveen. Takaliepeessä kerrotaan iranilaisen Shanieen olevan sosiologi ja psykologi joka on kirjoittanut useita romaaneja. Kohtalon kirja on hänen esikoisensa ja myös ensimmäinen Shanieelta suomennettu teos. Iranissa Kohtalon kirjan julkaisu jäi kahdesti sensuurin kouriin ennen sen julkaisemista, joten tästä kirjasta saan Goodreadsin kirjahaasteessa ruksin kohtaan A banned book.

Masume on kirjan alussa nuori teheranilainen opiskelijatyttö jonka elämää seurataan usean vuosikymmenen ajan. Omaan kohtaloonsa Masumella ei ole paljon sanottavaa. Kiltti, opiskelusta kiinnostunut tyttö tekee kohtalokkaan virheen ihastumalla apteekkarin apulaiseen. Nuoret vaihtavat ujoja katseita ja salaisia kirjeitä, mutta kun Masume jää tästä kiinni, perheen kunnia on tahrattu. Ensin veli pahoinpitelee Masumen niin että tytöltä katkeaa kylkiluita, sitten etsitään aviomies ja häpeää aiheuttava tyttö lakaistaan maton alle. 

Äiti läimäisi itseään otsaan ja ulisi: "Rukoilen jumalaa, että näkisin sinut ruumishuoneen kivilaatalla. Mihin häpeään ja kunniattomuuteen olet meidät saattanut. Mitä minä sanon isällesi ja veljillesi?" Ja hän nipisti käsivarttani uudestaan. 

Minulle jäi tästä kirjasta hyvin ristiriitaiset fiilikset. Tarina ansaitsi tulla kerrotuksi ja on hyvä että näitä kirjoja julkaistaan ja luetaan. Mutta tämän tiiliskiven kanssa kävi niin, että alussa olin hyvin innoissani ja ahmin kirjaa, mutta puolivälin paikkeilla sen ote minusta lukijana alkoi vähän lipsua. Olisin senkin vielä kestänyt (vaikka olisinkin tiivistänyt tarinaa Masumen ja Hamidin avioliiton ajalta) mutta loppuratkaisu.... eijeijei! Minun oikeudentajuani jää ikävästi riipimään alistetut naiset jotka eivät missään vaiheessa elämäänsä pysty määräämään omaa kohtaloaan, ensin sen määräävät veljet, sitten omat pojat. Mutta vielä enemmän tässä kirjassa minua rassaa se, että Masume itsekin näkee siten, että hänet on tuomittu elämään koskaan kokematta onnellisuutta. Jos olen joskus miettinyt pitääkö kirjoissa aina olla onnellinen loppu, niin enpä taida hetkeen jäädä muunlaisia toivomaan.