Kader Abdolah: Talo moskeijan vieressä
Bazar 2011, 446 sivua
Suomennos: Sanna van Leeuwen
Hollanninkielinen alkuteos: Het huis van de moskee
Senedzanin pienessä maaseutukaupungissa Iranissa sijaitsee basaarin vieressä moskeija ja siinä kiinni talo. Tässä satoja vuosia vanhassa 35 huoneen talossa on aina asunut keskenään sukua olevia perheitä, jotka ovat moskeijan palveluksessa. Tapahtumien alkaessa 1960-luvulla taloa asuttavat kolmen serkuksen perheet. Päähenkilö Agha Dzan on mattokauppias ja sekä talon että basaarin päämies. Alsaberi on talon imaami ja moskeijan päämies, sokea Agha Sodza on moskeijan kaunisääninen muezzin. Tämän tehtävänä on minareetista käsin kutsua muslimit rukoushetkiin.
Talon ja moskeijan elämä on hyvin perinteitä kunnioittavaa. Amerikkalaisia pidetään pahoina ja turmeltuneina, eikä taloon moskeijan vieressä saa tuoda esimerkiksi televisiota. Ja vaikka taloon salakuljetetusta televisiosta nähdään ensimmäinen kuukävely, siihen ei varauksettomasti uskota. Vuosien ja vuosikymmenten kuluessa maailma heidän ympärillään kuitenkin muuttuu ja Iran kokee monta vallanvaihdosta. Valta vaihtuu myös moskeijassa ja basaarissa. Sukupolvet erkaantuvat toisistaan ja sukulaisuus jää toissijaiseksi siteeksi poliittisen kuohunnan keskellä.
Talo moskeijan vieressä on niitä kirjoja jotka opettavat ymmärtämään historiaa. Millaista tavallisten iranilaisten elämä oli shaahin aikana, ketkä halusivat hänet pois vallasta ja miksi? Millaisia konkreettisia muutoksia Ajatollah Khomeinin vallankumous sai aikaan? Millainen oli naisten asema ja esimerkiksi oikeus opiskella minkäkin vallan alla? On hyvä ymmärtää, että islamia ja Koraania tulkitaan monin eri tavoin ja miten paljon voikaan tavallisten kansalaisten elämä muuttua näistä tulkinnoista riippuen.
"Nimitän sinut Jumalan tuomariksi", Khomeini sanoi ja ojensi hänelle asiakirjan.
Galgalin kädet vapisivat.
"Amerikka tulee tekemään kaiken voitavansa kaataakseen meidät. Haluan hävittää maasta viimeisetkin heidän hallintonsa rippeet. Tuhoa jokainen, joka vastustaa vallankumousta! Vaikka hän olisi isäsi, tuhoa hänet! Vaikka hän olisi veljesi, tuhoa hänet! Hävitä kaikki, mikä on islamin tiellä! Sinä olet minun lähettilääni, mutta vastaat teoistasi yksin Jumalalle. Näytä heille, että vallankumouson tullut jäädäkseen. Aloita nyt! Heti!"
Galgal suuteli Khomeinin kättä uudelleen, nousi ja lähti huoneesta ryhtyäkseen välittömästi tehtäväänsä.
Kirjan ensimmäinen puolisko oli erittäin kiinnostavaa, erityisesti kaikki pienet tarinat kaukaa menneisyydestä, runot, traditiot, juhlat, kulttuuri ja se tavallinen arki. Lopun väkivaltainen osuus ei ollut yhtä paljon mieleeni, mutta ymmärrän sen olevan tarpeellinen ajatollahin hallinnon toimien kuvaamisessa. Lopulta tarina kertoo paitsi poliittisten näkökantojen yhtä lailla sukujen ja perheiden ajautumisesta erilleen.
Jos talvi-iltoina valot paloivat myöhään naapureiden ikkunoiden takana, tiedettiin, että siellä olivat avioliittoneuvottelut meneillään. Niiden talojen huoneissa oli lämmin ja ikkunat huurtuivat vesipiippujen savusta. Pitkät illat olivat kuitenkin ahdistavia niille monille perheille, joilla oli kotona täysi-ikäinen tytär, mutta jotka tiesivät, ettei kukaan ollut aikeissa koputtaa heidän ovelleen.
Etuliepeessä kerrotaan kirjailijan olleen opiskeluaikoinaan Teheranissa mukana diktatuurin vastaisissa liikkeissä, minkä takia hän joutui jättämään Iranin ja pakenemaan Hollantiin vuonna 1988. Kirjoissaan hän ammentaakin paljon henkilökohtaisista kokemuksistaan. Mielestäni hän onnistuu aika sujuvasti kutomaan faktaa ja fiktiota yhteen.
