Dekkareiden jatko-osia vol 4

Historiallisten romaanien välillä olen silloin tällöin kuunnellut dekkareitakin, joten tässä välillä neljän kattaus niitä. Kaikki ovat jatko-osia, ja näistäkin kaksi on kokonaan tai osittain historiallisissa kehyksissä tapahtuvaa. Bloggausjonossa useampi näistä on odotellut jo pidempään, joten kaikki eivät ole sarjan tuoreimpia osia. Aikajanalla liikutaan 1800-luvulta nykypäivään. 

***

Lynn Messina: Kohtalokas kihlaus

#4 Beatrice Hyde-Clare ratkaisee

Aula, 2024

Lukija: Rosanna Kemppi 

Kesto: 9 h 44 min

Vera-täti ei voinut olla siunailematta sitä, miten hänen suojattinsa ja kasvattityttärensä Beatrice Hyde-Clare oli sotkenut asiat kihlautumalla Kesgraven herttuan kanssa. Miehen isoäiti oli jo järjestellyt tälle täydellistä naimakauppaa, jossa yhdistyivät upeat mustat kiharat, vuosisatoja vanha nimi ja runsaat maa-alueet. Olivathan Hyde-Claretkin tosin hyvä perhe, ja toki herttuan nappaaminen oli sulka Bean hattuun sillä nostihan tyttö näin statustaan ja varmisti hyvätuloisen tulevaisuuden, mutta he olivat myös nöyriä ja tiesivät paikkansa. Eikä se ollut sentään Kesgraven herttuan suvussa.

Olennainen osa heidän perheensä hyvyyttä olikin ymmärtää heidän rajoitteensa, ja sellaisena he kokivat suunnatonta ylpeyttä siitä, että pitivät katseensa suunnattuna alas eivätkä koskaan uskaltautuneet kallistamaan kasvojaan ylös mahtavuuden huimaaviin korkeuksiin.

Ja nyt Bea oli pilannut kaiken heittäytymällä herttuan syliin.

Mikä ajattelematon riesa!

Eikö hän ollut pohtinut, mitä kihlaus tarkoittaisi muulle perheelle? Se kääntäisi heidän elämänsä ylösalaisin, sillä nyt ihmiset alkaisivat olettaa heiltä asioita. Heidän odotettaisiin pukeutuvan viimeisimmän muodin mukaan – käyttävän hienoimpia silkkejä, ajavan hyväkuntoisimpia hevosia, isännöivän mitä ylellisimpiä juhlia.

Koska Bea törmää aina rikoksiin vaikka yrittää niin kovasti pysyä niistä jo sivussa, on tässäkin kirjassa selvitettävää sillä saralla. Nyt mysteeri suorastaan ojennetaan hänelle kun tuttu kreivitär pyytää hänen apuaan. 

Pitkäveteisyys ja hauskuus samassa paketissa, oli eräs kuuntelija kiteyttänyt mielipiteensä äänikirjapalvelussa, ja tuo lause tiivistää prikulleen omat ajatukseni! Juonellisesti tarina oli pannahisen paikallaan junnaava koska välillä takerruttiin pitkiksi ajoiksi niin kovin pieniin lillukanvarsiin, mutta tuttuun tapaan kirjasta löytyi monia hauskoja sutkautuksia ja kommelluksiakin. 

***

Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin

Karin Adler #6

Bazar, 2018

Lukija: Sanna Majuri 

Kesto: 19 h 9 min

Vuonna 1916 Orkney-saarten vesillä upposi brittiläisen laivaston alus MSS Hampshire ajettuaan saksalaisten miinaan. Yksikään miehistön jäsenistä ei lopulta jäänyt eloon kun maista käsin ei annettu siviilien auttaa pelastuslautoille selvinneitä, joten hekin paleltuivat. Tapauksesta jäikin monille tunne, että laivassa oli kuljetettu jotain, minkä ei haluttu pääsevän yleiseen tietoon, ja kehittyi legenda että laivan mukana olisi uponnut aarre. 

Nykyhetkessä, sata vuotta myöhemmin, samalta suunnalta löytyy tyhjillään purjevene, jossa on verisiä kamppailun jälkiä. Englannin poliisi pyytää virka-apua, sillä veneen omistaja on marstrandilainen mies. Karin Adler ottaa tapauksen hoitaakseen, ja alkaa selvittää mitä tapahtui veneen omistajalle, eläköityneelle sukeltajalle Bo Stenmanille.

Karin on joutunut muuttamaan maihin omaan veneeseensä tulleen vuodon takia, mistä hänen miesystävänsä Johan on ollut mielissään. Karin itse ei malttaisi odottaa pääsyä takaisin kelluvaan kotiinsa, mutta isompi elämäntilanteen käänne on edessä. 

Pidän todella paljon tästä sarjasta, joka yhdistää taitavasti dekkarin historialliseen romaaniin. Karinin yksityiselämän käänteet on kirjoitettu kiinnostavasti, eri tavalla kuin olisin odottanut.

***

Marianne Cedervall: Hääjuhlan salaisuus

Mullvaldsin murhat #4

Otava, 2024

Lukija: Eija Ahvo

Kesto: 8 h 37 min

Oli kulunut viisitoista vuotta siitä, kun Fredrik oli lähtenyt opiskelemaan ja jättänyt Gotlannin taakseen. Nyt Fredrik oli palannut saarelle viettämään häitään ja asettumaan sen jälkeen morsiamensa kotitilalle.

Morsian oli Bengt ja Titti Siltbergin tytär Amanda. Fredrik ja Amanda olivat löytäneet toisensa jo hieman varttuneemmassa iässä, molemmat lähestyivät neljääkymmentä. 

Perinteisissä gotlantilaishäissä oli runsaasti rooleja, ja koska Titti ja Anki olivat tutustuneet jo aiemmin, pyysi Titti Ankin yhdeksi tarjoilijoista. Anki osallistui mielellään häihin ja suostui - ja kuuli vasta sitten että tehtävään kuului myös leipoa reilu määrä tietynlaisia perinnepiirakoita, joita Anki ei ollut koskaan edes nähnyt. Mihin sitä olikin tullut lupauduttua...

Myös eläkkeelle jäänyt poliisi ja Ankin hyvä ystävä Tryggve oli mukana häävalmisteluissa.

Amandan perhe oli huomattavasti parempaa väkeä, ja tuleva appiukon toiveesta Fredrik ottaisi vaimonsa sukunimen, niin että maatilaa hoitaisi jatkossakin Skiltbergin pariskunta. Bengtillä ei ollut mitään Amandan miesvalintaa vastaan, mutta Tittillä oli omat näkemyksensä. Ja niin sitten kävi, että sulhanen oli hääpäivänään kateissa.

Lempisarjojani tämäkin, ja Eija Ahvo sopii lukijaksi erinomaisesti. Olen ihastunut Gotlantiin ja kirjan miljööseen vaikken ole koskaan ollut Ankin kaltainen heppatyttö. 

***

Eva Frantz: On lähtösi huoleton

#5 Anna Glad

S&S, 2024

Lukija: Hannamaija Nikander 

Kesto: 8 h 23 min

Neljä jo vuosikymmenten takaista ystävystä, Krisse, Hannele, Sylvia ja Britt, ovat päätyneet elämässään eri suuntiin, mutta joka syksyiset rapujuhlat tuovat heidät aina yhteen. On Krissen vuoro emännöidä ja ilta kuluukin hyvin järjestettynä runsaiden juomien, herkkujen ja kun ruotsinkielisistä on kyse, ryyppylaulujen siivittämänä. Mutta itku pitkästä ilosta, sillä aamulla heistä on tallessa mökillä enää kaksi. Krisse on murhattu, ammuttu kuoliaaksi, ja toinen naisista on kateissa. 

Anna Glad aloittaa tapauksen tutkimuksen, mutta hänet siirretään pian syrjään sillä nyt tarvitaan hänen miehensä Tomasin erikoisosaamista, molemmat kun ovat poliisin palveluksessa. Anna päätyy poliisilaitokselle hoitamaan rutiinihommia mikä suoraan sanottuna sapettaa häntä aika tavalla, eikä hän ihan malta pysyä annetuissa tehtävissään. 

Annan kotiasiatkin asettavat haasteita. Heillä on viisivuotias Goffe-poika, ja ennen kuin Tomasta tarvittiin töihin, tämä oli omasta halustaan ollut vanhempainvapaalla huolehtimassa Goffesta. Kun Anna päätyy ottamaan päävastuun pojasta, on hän äitinä uuden edessä.

Eva Frantz on kertonut aiemmin, että Anna Glad -sarjan on tarkoitus olla viisiosainen, joten tämä oli luultavasti tässä. Osia on tullut melko hitaassa tahdissa monen muun rikoskirjailijan tahtiin verrattuna enkä todellakaan ole päässyt kyllästymään. Yksi lempisarjoistani, suosittelen lämpimästi tutustumaan ellet vielä ole ottanut Frantzin dekkareita haltuun. Näissä ei veriteoilla mässäillä. 

Eva Frantz: Lasta et minulta vie

Eva Frantz: Lasta et minulta vie

#4 Anna Glad ratkaisee

S&S, 2023

Suomennos: Anu Koivunen

Lukija: Hannamaija Nikander

Kesto: 8 h 31 min

Mimmi Strandberg ja hänen miehensä Juha olivat viisivuotiaan Veeran sijaisvanhempia. Päivällä Veera oli pikku auringonsäde joka kimpoili eestaas kuin flipperin kuula. Mimmi ihmetteli mistä tämän energia kumpusi, sillä lapsi huusi yöt kylmästä hiestä märkänä, ja Mimmillä itsellään oli senkin edestä univelkaa. Uusi huolenaihe nousee entisten rinnalle, kun Veeran asioita hoitava sosiaalityöntekijä Maud Silén kertoo tytön biologisen äidin vaativan vuoden ikäisenä huostaanotettua lastaan takaisin. 

Vanhemman rikoskonstaapelin Anna Gladin ja hänen puolisonsa Tomasin poika Gottfried eli Goffe oli jo kolmevuotias. Tomas ja Mimmi olivat ystävystyneet leikkipuistossa, ja Goffen sanottua äidille että Mimmi on iskän bestis, Anna tunsi pienen mustasukkaisuuden piston sydämessään. Ei siksi, että epäilisi Tomasin olevan kiinnostunut tästä naisesta, vaan siksi, että Annan oli rehkittävä pitkiä päiviä töissä sillä aikaa, kun toinen äiti sai viettää aikaa Tomasin ja Goffen kanssa. 

Kuusikymppisen Yrsa Mannerin sisar Lena oli ilmoittanut tämän kadonneeksi. Sisar oli kovaa vauhtia erakoitumassa, ei suostunut ottamaan koronarokotteita ja vältteli kaikkia kontakteja, oli vaihtanut kokonaan etätöihinkin. Ei sellainen ihminen lähde mitään kertomatta matkallekaan, ja Lena oli huolissaan. Valitettavasti Yrsa löytyi pian kuolleena erikoisesta paikasta. Yrsan ruumis oli nimittäin syynä siihen, että viemärikaivo siinä leikkipuistossa, jossa Tomas ja Mimmi kävivät, oli mennyt tukkoon.

1969

Äiti oli varoittanut, ettei sossun tätejä saa päästää sisään, tai hän ja pikkusisko eivät näe äitiä enää koskaan. Mutta ovi oli hutera eikä lukko pidä, ja ne tulevat väkisin sisälle. 

Hän oli yrittänyt siivota, ja syviin taskuihin mahtui makaronipusseja kaupasta, he pärjäisivät hyvin keskenäänkin. 

Kun pikkusisko kysyy minne he menevät, tädit lupaavat Ullalle kodin uudessa talossa, hyvää ruokaa, oman huoneen ja puhtaat lakanat. 

Heille ei tule edes lämmintä vettä. 

He haluaisivat mennä samaan autoon, mutta tädit selittävät, että kaikki mahtuvat paremmin jos he menevät eri kyydeillä. Hän kiljuu, sylkee ja yrittää ulos autosta, kun ne kuitenkin lähtevät risteyksestä eri suuntiin. Hän yrittää painaa reitin mieleensä, mutta matka on liian pitkä.

Yritän painaa reitin mieleeni, niin että löydän takaisin kotiin. Lopulta auto pysähtyy tiilimuurissa olevan rautaportin eteen.

- No niinpä tietenkin. Meinasitteko heittää minut putkaan? kysyn. Koska ihan varmasti tämä on vankila. Hetihän sen näkee.

Kuskin mielestä kysymys on kai vitsi.

– Tämä on Kastanjegårdenin koulukoti, hän sanoo. – Sopiva paikka sellaisille pojille, jotka varastelevat, tappelevat ja pinnaavat koulusta.

Koulukoti, ei todellakaan. En minä tyhmä ole. Vankila tämä on eikä mikään muu.

– Mihin Ulla menee? kysyn.

– Ulla menee perhekotiin. Sinne ei huligaaneja haluta, kilttejä pikkutyttöjä vain. Ehkä hänestä vielä saa kunnon ihmisen.

– Ulla on jo kunnon ihminen, mutisen. – Toisin kuin eräät.

Hyvä kuitenkin niin. Ulla pääsee perhekotiin, ja ehkä se on ihan ok. Lastenkodissa tai koulukodissa hän ei kyllä viihtyisi. Toivon mukaan se perhe on hyvä, niin että hän pärjää siihen asti että pääsemme takaisin omaan kotiin. Muistan sitten vaihtaa lakanat.

Ohitamme sorakentän, pari harmaata tasakattoista rakennusta ja ajamme kohti korkeaa taloa.

Nurkalla seisoo jokunen poika tupakalla ja katselee meitä silmät sirrillään. Osa heistä on minua isompia, mutta olen vahvempi kuin miltä näytän eikä minua yhtään pelota, että saan selkääni. Olen pannut vastaan monelle äidin ukollekin. Käyttänyt nyrkkejäni ja potkinut ainakin sen aikaa että Ulla on ehtinyt piiloon.

– Miten kauan minun pitää olla täällä?

– Niin kauan että sinustakin tulee kunnon ihminen, mies sanoo. – Siinä voi kyllä kestää.

En ole vielä jalallani astunut Kastanjegårdenin koulukotiin, mutta vihaan jo nyt paikkaa koko sydämestäni.

Neljäs tarinalinja liittyy vanhaan Holmborgin homekouluun, josta on tehty purkupäätös. Annan eläkkeelle jääneelle työkaverille Rolfille se on erittäin tuttu, sillä hänen tyttärensäkin ovat sitä käyneet. Koulu nousee kuitenkin uudestaan tapetille, kun sieltä tehdään arvokas taidelöytö. Mutta miten 1970-luvulla tehty maalaus ja viemäristä löytynyt ruumis voisivat liittyä toisiinsa? Kuka on taiteilija, joka tekee kantaaottavia maalauksia, mutta varjelee henkilöllisyytensä paljastumista? Miten käy Veeran ja Mimmin, joka lapsettomuudessaan oli ajatellut sijaisvanhemmuuden olevan hyvä vaihtoehto?

Anna Glad on ollut yksi lempisarjoistani, ja hyvä tahti jatkuu edelleen. Pidänkö niin huomiota herättävästi mukaan kirjoitetusta koronasta, en oikeastaan. Mutta jos unohdetaan se, Anna Glad maistuu edelleen, juoni on taitavasti kirjoitettu ja lukija sopii kirjaan erinomaisesti. Kirjan pystyisi lukemaan vaikkei olisi lukenut sarjan aiempia osia, johtuen todennäköisesti siitä, että väli edellisestä osan ilmestymisestä on pitkä ja ajassa on kirjassakin harpattu kolme vuotta eteenpäin. 

Itse sijaisvanhempana toimineena voisin kritisoida montaakin seikkaa Veeran palautusprosessin käynnistämisessä, mutta tämä on fiktiota. Oli oma osaamisalasi lähes mikä tahansa, kun sitä käsitellään fiktiivisessä kirjassa, ajattelet hyvin todennäköisesti samoin. 

Eva Frantz: Tästä pelistä pois

Eva Frantz: Tästä pelistä pois

#3 Anna Glad

S&S, 2020

Suomennos: Ulla Lempinen ja Arja Kantele

Lukija: Hanna-Maija Nikander

Kesto: 11 h 2 min

Saara Nyman oli pienen Tuuli-vauvan äiti. Vaunukävelyllään hän huomasi, että pääsiäisen myötä ensimmäiset kesäkukat olivat ilmestyneet myyntiin kukkakaupalle. Harmi ettei Tuulin vaunuja saanut kammettua sisälle ahtaaseen kauppaan, mutta jos olisi oikein nopea ja kipaisisi muutaman kukkasen piristykseksi. Tuuli nukkuikin niin sikeästi. 

Anna katsoi naisen pitelemää lasta joka katsoi takaisin suurin, uteliain silmin. 

Mikä lapsella on hätänä, Anna kysyi.

Hän oli saanut Anetelta puutteelliset tiedot sillä hälytyskeskukseen oli ilmoitettu vain, että lastenvaunuissa olevalle vauvalle oli tapahtunut jotakin äidin huomion ollessa muualla.

Mutta pulskalla pikkuvauvalla ei näyttänyt olevan mitään hätää. 

Mikä hätä, Saara kummasteli, "Ei Tuulilla mikään ole. Luojan kiitos."

Anna ei käsittänyt mitään. Miksi te sitten soititte apua?" 

Saara ei sanonut mitään vaan osoitti vaunuja käsi täristen. Kuomun edessä roikkui ohut kankaanpalanen. Anna ei ymmärtänyt edelleenkään, mutta vaunuja kohtaan astellessaan hänet valtasi inhottava tunne. Mitä hän näkisi?

"Ööö, jaaha..." Vaunuissa makasi vauva. 

Siitä lähtien, kun Annan oma raskaus oli edennyt näkyväksi, ystävät ja työtoverit olivat jatkuvasti vihjaillen ihmetelleet, oliko vauvoja todellakin tulossa vain yksi ja oliko laskettuun aikaan vielä niin pitkä aika. 

"No niin, pikku calzone, nyt joogataan", Anna mutisi. 

Anna ei ollut liikkunut nimeksikään, juokseminen ja voimaharjoittelu tuntuivat siinä tilassa täysin mahdottomalta. Jooga kuitenkin kuulosti mukavan rauhalliselta, enimmäkseen siinä kai vain istuttiin sääret ristissä ja hymistiin 'ommm'. Siitä jopa Anna Glad selviäisi.

Muutenkin Annalla oli mietittävää. Lapsen isä asui satojen kilometrien päässä ja toivoi Annan ja tulevan vauvan muuttavan luokseen. Voisiko Anna muuttaa niin paljon omaa elämäänsä?

Samuel Lindberg oli pelannut NHL:ssä mutta palannut nyt Suomeen ja rakennuttanut kodikseen ison lukaalin jossa oli kaikenlaisia siipiä ja ulokkeita. Omituisen näköinen talo ärsytti paikallisia. Vaimo Alison oli odottanut Suomeen muutolta jotain aivan muuta kuin mitä sai. Samuel oli jatkuvasti poissa kotoa, treeneissä, haastatteluissa, missä lie kissanristiäisissä, eikä edes tuntunut kaipaavan häntä rinnalleen. Mies oli jatkuvasti pahantuulinen ja syytti avoimesti Alisonia myös siitä, ettei lasta ollut alkanut kuulua. 

Mieskuoro Rantapojat oli Annan entisen työparin, eläkkeelle jääneen Rolfin uusin harrastus. Suhde Maxiin jatkui, mutta mies oli jotenkin etäisempi kuin ennen ja väisteli tapaamisia. Oliko ruotsalaiskomistus kyllästynyt suomalaiseen varhaiseläkkeelle jääneeseen poliisiin jonka terveys reistaili?

Uusi kaupunginjohtaja Jasper Jokela oli laittanut vauhtia pyörätiehankkeeseen, jota jumpitti enää yksi pieni mutta sitäkin merkittävämpi tekijä, erakoitunut leskimies, paikalliseksi kylähulluksikin kutsuttu. Vaikka talon alta räjäytettäisiin kohta kalliota, mies ei aikonut poistua talostaan.

Börje Bohmanille ja muille alueen asukkaille oli tiedotettu hankkeesta hyvissä ajoin ja heidän kiinteistöistään oli tarjottu erittäin kohtuullinen korvaus. Lopulta Börjen tontti oli päätetty pakkolunastaa, mutta ukonpiru ei ollut välittänyt kaupungin määräämästä muuttopäivästä ja kieltäytyi liikahtamastakaan.

Lopulta kaikki tarinan haarat, ylimääräinen vauva, Suomeen palanneen jääkiekkoilijan perhe ja iäkäs miehenjäärä liittyvät toisiinsa taitavin kiemuroin.

Radio Vegan pitkäaikaisen toimittajan Eva Frantzin dekkarisarjan toistaiseksi tuorein osa vakuutti minut jälleen. Toivottavasti Anna Gladit saavat pian jatkoa, sillä sarja kuuluu ehdottomiin suosikkeihini ja haluan kuulla miten Anna ratkaisee yksityiselämänsä haasteet. Pikkaisen harmittaa se, että lukija oli vaihtunut kahden edellisen osan jälkeen.

Kirjailijan loppusanoissa käy ilmi, että hän on ollut äitiyslomalla tätä kirjoittaessaan. Ehkä dekkariin on siksi päätynyt niin monia vauvoja.

Eva Frantz: Kahdeksas neito

 Eva Frantz: Kahdeksas neito

Anna Glad #2

Kustantamo S&S, 2018

Alkuteos: Den åttonde tärnan

Suomennos: Ulla Lempinen

Lukija: Anna Saksman

Kesto: 9 h 48 min

Tuulensuojan ja tikkaiden luona oli pimeää, sillä pukukoppirakennuksen ulkovalo ei ulottunut näin kauas.

Roland laski pyyhkeen puupenkille ja pukukopin avaimen huolellisesti pyyhkeen päälle kuten hänellä oli tapana. Hän veti muutaman kerran syvään henkeä terästäytyäkseen, otti kiinni tikkaista ja laskeutui päättäväisesti jääkylmään veteen. 

Saakutti sentään miten kylmää! Mutta se kannatti, tämä se vasta oli elämää.

Hän otti ensimmäiset katkonaiset uimaliikkeet ja törmäsi johonkin.

Roland Ström oli kokenut talviuimari jolla oli tapana tulla avannolle aina ensimmäisenä aamulla. Vasta saatuaan kouraansa tukun hiuksia hän tajusi, ettei ollutkaan avannossa yksin. 

Anna Glad ihmetteli ettei avannoista löytynyt ruumiita useamminkin. Annan hampaat kalisivat pelkästä ajatuksesta, sillä mikään niin jäätävä ei kerta kaikkiaan voinut olla terveellistä, olkoonkin muodikasta. 

Ruumis saa pian henkilöllisyyden, noin nelikymppinen Boel Westman joka oli kuitannut naisten pukukopin vihkoon tulleensa sinne myöhään edellisiltana. Vihon merkintöjen perusteella hänkin oli aktiivinen avantouimari. Tutkimuksissa ei näkynyt mitään ulkoisia vammoja. Mikä tappoi naisen niin nuorena? 

Boel Westman oli asunut Futuricassa, läheisellä kansanopistolla jonka asuntoloissa asui muutamia koulun opettajia ja opettaja myös Boel oli ollut. Hänellä ei ollut muita lähiomaisia kuin dementoitunut äiti, jonka edunvalvojaksi hän oli hiljattain ryhtynyt.

Rolf Månsson oli joutunut jäämään poliisivoimista eläkkeelle saatuaan sydäninfarktin. Kaupunginjohtaja Svartström oli niin ikään jäämässä eläkkeelle ja virka laitettu hakuun. Rolf oli mielissään, että sitä havitteli myös kaksi naishakijaa. 

Poliisilaitoksella Annan uudeksi työpariksi Rolfin jälkeen oli tullut Martha Hanson. He tulivat hyvin toimeen ja Annan yksityiselämässäkin sujui paremmin nyt, kun hän oli taas sinkku. Hän oli kuullut, että nainen jonka kanssa Måns oli häntä pettänyt asui nyt Månsin kanssa ja mies oli saanut osa-aikatöitä, joten he molemmat voivat tahoillaan hyvin. 

Emma Kling vihasi 14 vuoden ikää. Ollapa rinnat, muttei finnejä, ollapa kaiken kaikkiaan jo kahdenkymmenen jolloin hänelläkin olisi cooleja ystäviä. Emma oli vaihtanut mielellään koulua kun äiti oli saanut uuden työpaikan Futurican rehtorina ja he muuttivat saareen, mutta Emma ei ollut uudessakaan koulussa löytänyt ystäviä. Emma oli viettänytkin paljon aikaa Boelin kanssa, kun äiti ja isä eivät olleet kotona. 

Nimi Kahdeksas neito viittaa suomenruotsalaisten Lucia-perinteeseen ja viittaa kirjassa erään 1980-luvun syksyn Lucia-kulkueeseen liittyviin tapahtumiin joita takaumissa seurataan. Teemaksi nousee tässä osassa tyttöys ja nuoreksi naiseksi kasvamisen haasteet, jotka eivät valitettavasti ole juurikaan muuttuneet tai ainakaan helpottaneet noista 1980-luvun ajoista, jolloin itsekin olin nuori. Itse rikostutkinta oli jälleen lähempänä itselleni mieluisaa cozy crimea, mutta aiheen tärkeyttä ei voi missään nimessä dissata. 

Eva Frantz: Sininen huvila

 

Eva Frantz: Sininen huvila

(Anna Glad #1)

S&S, 2018

Suomennos: Ulla Lempinen

Lukija: Anna Saksman

Kesto: 7 h 43 min

Anna seurasi satunnaisesti muutamia blogeja, mutta Sininen huvila ei kuulunut hänen suosikkeihinsa. Se oli aavistuksen liian söpöstelevä. Beccan maailmassa hillottiin, mehustettiin ja leivottiin 1890-luvun ruokaohjeilla ruutuessu uumalla, kaikki olivat sopivalla tavalla hoikkia, punaposkisia ja iloisia. Sitä paitsi Beccalla oli tapana kirjoittaa kivoista jutuista joita hän keksi poikansa kanssa ja aina välillä sellainen kirpaisi Annaa, vaikka hänen olisikin jo pitänyt tottua asiaan. 

Sininen huvila oli kuitenkin niitä blogeja joita 'kaikki' lukivat, satunnaisesti myös poliisina työskentelevä Anna Glad. Becca oli onnistunut suosiostaan huolimatta säilyttämään yksityisyytensä, eikä Annallakaan ollut mitään käsitystä naisen henkilöllisyydestä. Oliko sellainen taitavaa brändäystä vai oliko bloggaajalla syynsä pysytellä syrjässä, tunnistamattomana?

Nyt bloggaaja oli kuitenkin löydetty verissä päin kotoaan, pieni poikansa Bruno harhaillen yön selässä ulkona vähissä vaatteissa. Becca vietiin tajuttomana sairaalaan, hän oli saanut takaraivoonsa iskun, jonka jälkeen hänen rintakehäänsä oli viillelty ja hän oli menettänyt melkoisesti verta.

Blogitrolli Magica kierteli blogeja ihan eri syistä kuin valtaosa heistä, jotka jättivät niitä ällöttäviä 'oi miten kaunista' ja 'tätä pitää kokeilla viikonloppuna!' -kommenttejaan. Yksi hänen vakioseurattavistaan, Sininen huvila, ei ollut tuottanut säntillistä uutta postausta, mutta onneksi Magicalla oli muita härnättäviä. Jos itse postauksista ei keksinyt mitään mehevää, saattoi aina haastaa riitaa muiden kommentoijien kanssa. Magica ei kuitenkaan koskaan kirjoittanut mitään uhkaavaa, kuten nimimerkki Forsius, joka kirjoitti Sinisen huvilan blogiin jatkuvasti tappouhkauksia. Ihme ettei moderaattori piilottanut niitä?

Kun Beccan puolisolle ja Brunon isälle Peter Stenlundille soitettiin poliisilaitokselta, huoli ja syyllisyyden tunne iskivät päälle. Mies oli ollut baarikierroksella kaverinsa kanssa ja krapula pahensi oloa. Arska, Peterin ryyppykaveri ja ennestään poliisin tuttu, kertoi komisarioille auliisti Stenlundien ottaneen aikalisän avioliitossaan ja Peterin muuttaneen 'nukkekodista' omaan kerrostaloasuntoon. He olivat liukuneet erilleen, kun Beccan bloggaaminen yhteistöineen oli alkanut viedä kaiken ajan eikä Peter enää tiennyt mihin uskalsi kotonaan koskea, ettei olisi pilannut jotain tärkeää asetelmaa.

Lomittain näiden kanssa "Yksinäinen" tarkkailee tapahtumia sivusta ja nimetön pikkutyttö kertoo äidistään ja 'miehestä, joka haluaa itseään kutsuttavan isäpuoleksi'. Mies on ilkeä ja pahoinpitelee tytön äitiä jatkuvasti. Mukana on myös mm Lina Persson, Beccan assistentti, jolla on oma blogi jolle Lina kaipaa Beccan avulla  nostetta, sekä Robin Westlander, Beccan äidin ex-mies, joka on vankilassa ja Nikolina, joka on Robinin tytär. 

Luonnollisesti kirjassa tutustutaan myös sarjan päähenkilöön Annaan, jonka avopuoliso Måns on ollut työttömänä hänen firmansa mentyä konkurssiin. Perheen perustamista oli lykätty jo pitkään eikä ainoastaan taloudellisista syistä. Anna alkaa kuitenkin lähestyä jo neljääkymmentä, joten loputtomiin asiaa ei voi lakaista maton alle.

Myös Annan työkavereita on mukana rikostutkinnassa. Rolf, Annan työpari, täyttää kohta 60. Hän on eronnut mutta on ihan väleissä ex vaimonsa Mian kanssa. Nykyään Rolfin rakkaus on hänen ruotsalainen miesystävänsä Max. 

Paikkakuntaa ei ole kirjassa mainittu, mutta jossain Tampereelta pohjoisemmas ilmeisesti ollaan. Anna tarvitsee rikostutkinnassa apua Tampereelta ja tutustuu silloin Thomasiin.

Viehätyin Suvisaaren myötä Eva Frantzin tyyliin kirjoittaa joten otin melkein saman tien kuunneltavaksi ensimmäisen osan hänen Anna Glad -sarjastaan enkä todellakaan pettynyt! Anna Saksman on loistava valinta lukijaksi.

Kirjan kansi olisi voinut olla paremmin Beccan blogin tyyliin istuva. Nykyinen unelma-ammattini taitaa ollakin kirjankansien suunnittelu!

Eva Frantz: Suvisaari

Eva Frantz: Suvisaari

S&S, 2021

Alkuteos: Sommarön, 2016

Lukija: Karoliina Kudjoi

Kesto: 6 h 56 min

1972 ostettu Suvisaari Porkkalan edustalla oli Axelssonin vakuutusyhtiön ikioma kesänviettopaikka jossa oli kahdeksan mökkiä. Aikoinaan siellä oli ollut kalastajakylä. Nykyään Bo 'Bosse' Axelson oli jo vetäytynyt eläkkeelle, mutta huvilasaari oli edelleen yhtiön omistuksessa.

Vuosikymmenten mittaan saarella ei ollut vietetty ainoastaan iloisia aikoja. Bossen veli Lars Axelsson oli hukkunut eräänä juhannuksena ja samana kesänä jotain muutakin oli tapahtunut. Nimettömiksi jääneet isosisko ja pikkuveli olivat välillä takaumina mukana, lukija jää miettimään keitä he voisivat olla. Isosisko koki saaressa jotain mikä oli erityisen väärin hänen ikäiselleen, "kikattava nainen" valehteli olleensa miehen seurassa koko ajan, mutta pikkuveli lupasi tappaa kaikki valehtelijat. 

Nämä ovat lähtökohdat nykyhetken kesään. Kaikki mökit ovat täynnä, henkilöitä on siis paljon. 

On esimerkiksi Calle, Axelssonin vakuutusmyyjä, ja hänen vaimonsa Louise, joka olisi mieluummin halunnut Kreikkaan, mutta Calle ei, kun näin lähelläkin oli kauniita saaria. Louise oli varma, että Calle oli ottanut vieraslistasta selvää ja lirkutellut itsensä samalle lomaviikolle pomojen kanssa näitä mielistelläkseen. 

Calle toivoi tietysti loputtomia grillikatoksessa vietettyjä iltoja, syvällisiä keskusteluja saunanlauteilla ja pääsyä hiukan lähemmäksi keskiportaan pomon paikkaa, jota oli himoinnut vuosikaudet. 

Louiselta odotettiin Patrikin Ann-vaimon kaltaista käytöstä. Piti olla kaunis, ystävällinen ja hillitty. Tehdä vaikutus monimutkaisilla marinadeilla ja slaattikastikkeilla, kuivattaa Gantin pyyhkeitä pyykkinarulla ja kuunnella vakuutusmaailman tylsiä sisäpiirivitsejä vienosti hymyillen. Louise tiesi sen, koska oli osallistunut Suvisaari-näytelmään jo kolmesti. 

Jotkut tulivat Suvisaareen rentoutumaan, mutta Patrik ja Ann suhtautuivat toisin. Ann ei pitänyt koskaan lomaa pikku verkkoputiikistaan, Patrik taas oli tunnelmankohottaja, Suvisaaren sielu ja sydän. Heillä oli mukana teini-ikäiset tyttärensä Gisela ja Vendela, joilla oli pian sutinaa Kurren, saaren yleismiesjantusen kanssa. Kurre taas oli Mirandan, saarella töissä olevan emännöitsijän veli ja hänen tehtävänsä oli huolehtia myös Athene-veneestä, joka oli ainoa yhteys mantereelle. Muita lomalaisia olivat muiden muassa Andre, Patricia ja Theo Berg. Kaunis Patricia oli uusi asiakaspalvelussa, hänen miehensä Andre kirjailija. Heidän poikansa Theo lukee fantasiaa, pukeutuu mustiin, kuuntelee metallia ja menee seuraavaksi kasiluokalle. Nuoret vanhemmat Klara ja Toffe olivat tulleet paikalle pienten poikiensa, Nemon ja Minguksen kanssa. Toffe oli web-kehittäjänä Axelssonilla, Klara oli hösläävä lastentarhanopettaja joka oli nyt vanhempainvapaalla, sillä pojista nuorempi oli vasta kolmen kuukauden ikäinen. 

Patrik oli Suvisaaren kuningas. Luonnollisesti hän oli pomo mantereellakin, mutta hän tunsi olevansa vielä enemmän edukseen täällä, missä saattoi hiukan hassutella, kertoa parhaita anekdootteja, taikoa esiin pullollisen varta vasten tilattua Rieslingiä ja grillata parhaita grillikylkiä joita Louisianan itäpuolelta löytyi. 

Kun Axelsonien uuden IT-vastaavan Magnuksen tyttäret Paula ja Petra löytävät kerhorakennuksesta vanhan diaprojektorin ja kasan dioja saaren alkuvaiheista, tytöt järjestävät kaikille yhteisen illanvieton. Sitten alkaa tapahtua. 

Suvisaaressa on hurja määrä henkilöitä. Kirjoitin kuunnellessa tiedot perheistä talteen, mutta todennäköisesti kirjassa olisi pysynyt kärryillä ilman niitäkin. Hajamieliseen kuunteluun Suvisaari ei kuitenkaan sovi. Pidin kirjasta todella paljon, niin paljon, että aloitin jo Frantzin kirjoittaman Anna Glad -sarjankin ja olen menossa jo toisessa osassa.

Jostain syystä sijoitin Suvisaaren hyvin pitkään omassa mielessäni Ruotsiin, vaikka heti alussa kerrottiinkin saaren sijaitsevan Porkkalan edustalla. Eva Frantz on kuitenkin suomalainen, ruotsiksi kirjoittava kirjailija.