Mieheni on kasvanut vankasti manserockin vaikutuksen alaisena. Eppu Normaali -fanina olen jonkinlaisen perustutkinnon suorittanut itsekin jo ennen muuttoa Tampesteriin kesällä 2002. Kuten Eputkin, mieheni on ylöjärveläinen ja puolen vuoden Tampereella asumisen jälkeen mekin muutimme Ylöjärvelle ja täällä on myös pysytty. Yhtään kauempana asuville selitän kuitenkin asuvani Tampereen kyljessä, yhteenhän nämä kaikki Tampereen ympäryskunnat ovat kasvaneet.
Kävimme katsomassa Vuonna 85 -musikaalin heti ensimmäisenä syksynä kun sitä alettiin esittää, eli 2006. Vaikea uskoa että siitä on niin kauan! Muistan suhtautuneeni siihen pienellä varauksella, en yleensä pidä siitä, että muut kuin alkuperäinen kokoonpano esittää lempibiisejäni, laulajan varsinkin pitää olla sama. Tästä syystä en kelpuuta Dire Straits Experiencekään. Manserock-musikaali oli kuitenkin tarinana ja kokonaisuutena niin hauska, että katsoin läpi sormien jopa Hintsasta.
Ystäväpariskunta oli hankkinut meillekin liput teatteriin, näin mieheni asian minulle esitti kuukausia sitten. Vielä eilen päivällä luulin meidän menevän katsomaan remixiä. Teatteriin ajettaessa katsoin netistä moneltako esitys loppuu, ja silloin huomasin että kyseessä onkin jokin konserttiversio?! Ei muuta kuin aivot uuteen asentoon ja Vuonna 85 konserttiin siis!
Pienen alkukankeuden jälkeen totesin, että tämähän on hauskaa! Hintsasen johdolla näyttelijäkaarti kertoi vuosikymmenen aikana tapahtuneita kommelluksia joihin johtivat muun muassa nopeat roolitusten vaihdokset sairaustapausten johdosta. Epäilemättä oli tuntunut oudolta, kun normaalisti tiettyä roolia esittävä näyttelijä olikin yhtäkkiä eri roolissa! Entä mitä tapahtuikaan, kun roolin vetäjä ei ollut ehtinyt opetella jotain kohtausta ollenkaan ja lunttilappu oli laitettu lavasteen pylvääseen. Kohtauksen alkaessa näyttelijä oli hädissään etsinyt katseellaan lunttilappua huomatakseen, että kyseinen pylväs onkin aivan näyttämön laidassa. Kerran oli tällaista tilannetta vakionäyttelijä paikannut puhelemalla itselleen, "Jos minä olisin Turmiolan Tommi, niin tässä kohtaa sanoisin kyllä..."
Ilta oli hyvin viihdyttävä, musiikkinumerot enimmäkseen tuttuja, nekin olivat vaihdelleet esityksestä toiseen. Kuulimme myös muutaman biisin, joita ei ollut millään saanut mahdutettua mukaan esitykseen, vaikka ne olisivat sinne niin tekijöiden kuin näyttelijöiden mielestä kuuluneetkin. Konsertti ei pysynyt aikataulussaan ollenkaan vaan kesti yli 3 tuntia! Näyttelijöillä oli selvästi hauskaa ja jos ihmettelette miksi julkaisen kuvia esityksestä, niin kuten alla olevasta kuvasta näkyy, näyttelijät kuvasivat ja videoivat konserttia pitkin iltaa ja heti alussa myös yleisölle sanottiin, että nyt saa kuvata vapaasti!
Onneksi olin ehtinyt kirjoittaa valtaosan tekstistä tuoreeltaan ylös, vaikka julkaisu jäikin myöhemmäksi. Jos marraskuun konserttiin on vielä lippuja saatavilla, suosittelen lämpimästi kaikille Manserockin ystäville!
