Michelle Gable: The Bookseller's Secret

Michelle Gable: The Bookseller's Secret

Harlequin, 2021

Lukija: Eleanor Cadill

Kesto: 10 h 28 min

Nancy Mitford ja hänen viisi sisartaan olivat varhainen Kardashian -tyyppinen sosieteetti-ilmiö 1900-luvun alkupuolen Englannissa. Yläluokkaiset sisarukset olivat hyvin erilaisia: yksi fanitti Hitleriä, toinen Leniniä. Heillä oli itse asiassa velikin, joka taisi jäädä aika tavalla sisartensa varjoon, kerrankin näin päin. 

Kirjassa Katie Cabot on nykyhetken Amerikassa asuva kirjailija, joka on julkaissut kolme historiallista romaania. Uusi ei ota millään syntyäkseen, ja häntä ärsyttää miten kaikki kyselevät aina samaa asiaa; koska uusi romaani ilmestyy, mikä sen juoni on? Toinen mitä tivataan on mitä tapahtui poikaystävällesi, eikä Katie halua puhua sen enempää erostaankaan. Saadakseen muuta ajateltavaa hän tarttuu ystävän tarjoukseen matkustaa hetkeksi Lontooseen. 

As Katie flips open her suitcase, Jojo plonks onto the bed. She tucks one broomstick leg under her butt and scrunches her wild mane of hair. 

“All right,” she says. “Spill it. What’s happening with the writing? When we spoke a couple of weeks ago, you seemed super into the manuscript you were working on.” 

“I was into it,” Katie says. “And my editor liked it well enough, but she insists no one wants to read a book that takes place in an Old West whorehouse.” 

“I’d read it, and I don’t even like historical fiction. What does your agent think?” Sighing, Katie extracts a handful of lingerie from her suitcase. 

“Bianca would never tell me what to write,” she says. “But she sees two options. Either we keep pushing this rock up a hill...or we play ball.” 

“And by ‘play ball,’ I assume she means Paris?” 

“Or something like it.” Katie turns toward the dresser, which is adorned with pictures of her and Jojo. There must be a vault of framed photographs that Jojo trades in and out, depending on the guest. 

“Just write the damned sequel,” Jojo says. “And be done with it.” 

Katie drops her lingerie into a drawer and spins around. “First of all, I have no desire to write a sequel. Second, I have no faith I even could. Nothing’s working for me. Either the setting isn’t right, or the story, or some other thing. Maybe I should just accept that I’m a shit writer and go back to what I do best.” 

“Give me a friggin’ break,” Jojo says. “You’re not a shit writer. You’re acting like a shithead writer, but your writing isn’t shit.”

Lontoossa Katie käy Heywood Hill -nimisessä kirjakaupassa jossa Nancy Mitford oli töissä sotavuosina. Mitford on Katien mielestä harmittavan aliarvostettu kirjailija. Kirjakaupassa hän tutustuu sen omistajaan Felixiin, joka antaa hänen käydä läpi Mitfordin muistiinpanoja noilta vuosilta. Katie huomaa omistajan myös salaavan jotain. 

Toinen mies johon Katie tutustuu, on hämmentävän komea rehtori Simon Bailey, joka etsii Mitfordin salaista muistelmakäsikirjoitusta. Katie on tehnyt aikoinaan väitöskirjansakin Nancy Mitfordin kirjoista, joten hän tarjoutuu auttamaan miestä etsinnöissä. 

Simonin isoäiti oli tuntenut Nancyn sotavuosina; isoäiti oli ollut hyvin nuori ja raskaana, ja oli siksi yksi niistä monista, joita Nancy oli auttanut Lontoon pommitusten aikaan tarjoamalla tälle majoituksen vanhempiensa talosta.

Käsikirjoitusta ei välttämättä ole olemassakaan, mutta ehkä sen etsiminen ja parhaassa tapauksessa löytäminen auttaisi Katieta saamaan innoituksen seuraavaan omaan kirjaansa. Ehkä hän jopa kirjoittaisi fiktiota Nancystä. 

Mutta se käsikirjoitus. Olisiko Nancyllä asiakkaiden, pommitusten ja kirjakaupassa pistäytyvien kirjailijaystäviensä (kuten Evelyn Waughn) kanssa seurustelun (tai kinastelun) välissä ollut aikaa kirjoittaa ylös vielä muistelmiaankin? Ja olihan hän kokenut niin paljon ikävää ja edellisestä julkaistusta romaanistakin oli jo useampi vuosi?

Toisessa tarinalinjassa palataan sodanaikaiseen Lontooseen, jossa Nancy ottaa vastaan työpaikan Heywood Hillistä silkasta rahapulasta. Hän on kokenut useamman keskenmenon ennen sotaa ja nyt hänen miehensä Peter on taistelemassa Abessiniassa. Ei Nancyllä miestään varsinaisesti ikävä ole, mutta koska ei ole kuullut tästä yli vuoteen, Nancy lupautuu illalliselle ranskalaiseversti Palewskin kanssa, koska tämä lupaa hänelle tietoja Peteristä. Kenraali pitää Nancyn tarinoita eriskummallisesta perheestään viihdyttävinä ja tapaamisesta alkaa suhde, joka vie Nancyn lopulta Pariisiin.

The Colonel found Nancy’s stories comical, outrageous, unlike anything he’d ever known, his delight beginning first and foremost with the six Mitford girls, and their secret society. Nancy also had a brother, but he hardly counted at all.

“C’est pas vrai!” the Colonel would cry, with each new tale. “That cannot be true!”

“It all happened,” Nancy told him. “Every word. What do you expect with a Nazi, a Communist, and several Fascists, in one family tree?”

“C’est incroyable!”

But the Hon Society was the past, and this gilded Parisian hotel room was now, likewise Nancy’s beloved Colonel, presently reaching into the bucket of champagne. How had she gotten to this place? It was the impossible dream.

“Promise we can stay here forever,” Nancy said.

“Here or somewhere like it,” he answered with a grin.

Sanotaan, että nämä kertomukset kenraalille, joka on siis yhtä todellinen henkilö kuin Mitforditkin, antoivat myös alkusysäyksen Nancy Mitfordin tunnetuimmalle romaanille The Pursuit of Love. Se on ensimmäinen osa trilogiaa, joka kertoo kovin tutun oloisesta yläluokkaisesta perheestä.

Varsinainen syy siihen miksi lähdin kuuntelemaan Bookseller's Secretiä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti Nancy Mitford vaan sota-ajan lontoolainen kirjakauppa. En ole lukenut Mitfordin kirjoja eikä minulla ollut kaksista käsitystä siskoksista ennen kuin kuuntelin Madeline Martinin kirjan The Last Bookshop in London. Siinä laitettiin myyntiin eräs Nancy Mitfordin kirja, ja koska uteliaisuuteni heräsi, googletin lisää kirjasta ja sen kirjoittajasta. 

Martinin kirjassa sota-aika on tiivis osa kirjan juonta, lähestulkoon kuin yksi päähenkilöistä. Gablen kirjassa sodan vaikutukset arkeen ohitetaan aika pitkälti satunnaisina sivulauseina. Opin Martinin kirjasta paljon siitä millaista elämä sota-aikaan Lontoossa oli, joten olin vähän pettynyt siihen, että Gablen kirja keskittyi niin täysin henkilöihin ja heidän suhteisiinsa, että se olisi oikeastaan voinut tapahtua missä ja milloin vain. Eli jos mietit näiden kahden välillä, kysy itseltäsi haluatko lukea Lontoosta sota-aikaan, vai Nancy Mitfordista Lontoossa.

Kirja oli hyvin dialogivetoinen mikä teki tapahtumista vähän haastavampaa seurata, eli olisin mielelläni kuunnellut enemmän myös kuvailevaa tekstiä. 

Arvoin jonkin aikaa lataanko luureihin The Bookseller's Secretin vai toisen Nancy Mitfordin kirjakauppavuosista ammentavan romaanin, joka on Eliza Knightin The Mayfair Bookshop. 

Ehkä kuuntelen sen vielä myöhemmin, sillä olen kyllä utelias sen suhteen miten samanlaiseksi tai erilaiseksi Nancy siinä on kuvattu. Äänikirja vs. lukukirja saattaa toki antaa aika erilaisenkin mielikuvan henkilöistä englanniksi kuunnellessa, sillä lukijoiden eläytyminen tekstiin ja aivan erityisesti repliikkeihin on täysin eri luokkaa kuin Suomessa. Tässä kirjassa Nancy kujersi koko ajan kuin kepeä laululintu ja se viimeistään sai unohtamaan että meneillään olisi muka kurja sota-aika. Minulla kesti myös jonkin aikaa päästä sisään Nancyn hahmoon ja yllättäen pidin aika pitkään enemmän nykyhetken osuudesta mikä on minulle todella harvinaista. Ajan mittaan tilanne "korjaantui" ja loppua kohden taivuin nostamaan kolme tähteä neljään. Löysin kirjasta uuden mottonikin:

A road can go nowhere and still be worth the trip.

Sijoitan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön. Parina sille toimii edellämainittu Madeline Martinin The Last Bookshop in London. Linkki juttuun nimeä klikkaamalla.

Madeline Martin: The Last Bookshop in London

 

Madeline Martin: The Last Bookshop in London

Harlequin Audio, 2021

Lukija: Saskia Maarleveld

Kesto: 8 h 13 min

"Out there you save lives.

In here you save souls."

Grace Bennett oli aina haaveillut asuvansa Lontoossa, mutta saapuessaan sinne elokuussa 1939, unelma ei toteutunut aivan sellaisena kuin hän oli kuvitellut. Maan odotettiin olevan aivan sotaan liittymisen kynnyksellä, minkä lisäksi Gracella ei ollut edessään juurikaan vaihtoehtoja. Setä jonka talossa Grace oli viettänyt onnellisen lapsuuden oli tehnyt selväksi, että Gracen äidin kuoltua tyttären oli syytä lentää omille siivilleen. Kaiken lisäksi mies oli tylysti kieltäytynyt kirjoittamasta hänelle suosituskirjettä, vaikka Grace oli uurastanut setänsä liikkeessä pitkiä työpäiviä elättääkseen sekä äidin että itsensä.

Grace ei olisi ehkä uskaltautunut Lontooseen saakka, ellei hänen paras ystävänsä, rempseä ja puhelias Viv olisi lähtenyt mukaan. Viv oli itse naputellut kirjoituskoneella oman suosituskirjeensä ja tarjoutunut tekemään samanlaisen Gracellekin, mutta tämä oli kieltäytynyt. Kun Grace kuuli ettei haaveena ollutta myymäläapulaisen paikkaa tavaratalosta voisi saada ilman suosituskirjettä, hän todella toivoi että olisi osannut ollut vähemmän rehellinen. Onneksi heillä oli katto päänsä päällä, sillä äidin ystävä rouva Weatherford oli majoittanut heidät. 

Viv sai vaivatta myyjättären paikan Harrodsilta, jonka lemmikkiosastolla rouva Weatherfordin poika Colin oli töissä, olihan hänellä huoliteltu ulkoasu, sanavalmius ja vaadittu suosituskirje.

Onneksi rouva Weatherford tunsi lontoolaisia liikkeenharjoittajia ja järjesti Gracelle työpaikan kirjakaupasta, Primrose Hill Booksista. Grace oli aluksi pettynyt, ei hän ollut mikään lukutoukka, eihän hänelle ollut edes jäänyt aikaa kirjojen lukemiseen, joten miten hän osaisi suositella luettavaa asiakkaille? Kauppias itse ei ollut asiasta yhtään innostuneempi, eikä katsonut tarvitsevansa apua, joten aluksi Grace siivosi paikkoja.

Footsteps shuffled toward her as a portly man with white hair and bushy brows squeezed from a narrow aisle with an open book framed between his hands. He lifted his head from the pages and regarded her for a long moment without speaking. 

“Mr. Evans?” Grace stepped carefully around a knee-high stack of books.

His eyebrows crawled up over his glasses. “Who are you?” 

Grace wanted nothing more than to navigate her way through the forest of shelves, back to the store’s exit. But she’d arrived with purpose and put an edge of steel in her spine as her mother had always encouraged. 

“Good afternoon, Mr. Evans. I’m Grace Bennett. Mrs. Weatherford sent me here to speak with you about a position for a shop assistant.” His blue eyes narrowed behind his spectacles. 

“I told that meddlesome woman I didn’t need help.” 

“I beg your pardon?” Grace asked, taken aback. He looked down at his book and turned away. 

“There’s nothing for you here, Miss Bennett.” Grace instinctively took a step toward the door. 

“I...I see,” she stammered. “Thank you for your time.” 

He didn’t acknowledge her as he scooted between the bookshelves once more in a clear sign of dismissal. She stared after him in shock. If he wouldn’t hire her, would there be more options without a letter of recommendation? She knew no one outside of Mrs. Weatherford, Colin and Viv. She was in a foreign city, away from a home where she no longer felt welcome. What else was she going to do?

Grace oli kuitenkin sinnikäs, sai paikan, ja koska hänellä oli paloa muuhunkin kuin pölyjen pyyhkimiseen, hän sai lopulta toteuttaa ideoitaan myynnin parantamiseksi.

Gracelle oli aluksi sovittu kuuden kuukauden työjakso, jonka jälkeen hän saisi suosituskirjeen ja voisi päästä Vivin tavoin Harrodsille.

Määräajan lähestyessä Grace kuitenkin toivoi voivansa jäädä kirjakauppaan. George Anderson -niminen asiakas, komea nuorimies, oli saanut Gracen innostumaan lukemisesta ja lainannut hänelle oman, hiirenkorville kuluneen kopionsa Monte Criston kreivistä. George joutui pian rintamalle ja nuoret kävivät epäsäännöllistä kirjeenvaihtoa.

Samoihin aikoihin saksalaisten pommikoneet alkoivat kylvää tuhoa niin, ettei kukaan enää jättänyt sireenejä huomioimatta. Junat kuljettivat Lontoosta evakuoituja lapsia maaseudun turvaan.

She couldn't take in anything more than the endless stream of children with their small gas masks hanging from strings at their sides, their information pinned on their jackets and their bags of belongings. Such small bags for what might be a long absence. For who knew when the children would return? 

Some were eager, their faces bright in anticipation for an adventure. Others were tearstained as they clung to their mothers. As for the women accompanying them, each one was pale, their expressions steeled against the agony of their task. 

No mother should suffer a choice such as theirs: to send their child to live with a stranger in the country or allow them to stay in the city where it was dangerous. Despite the pain of separation, there must truly be considerable risk if they were going to the effort to remove so many children.

Certainly it was far better than keeping them here, where they were under the constant threat of being bombed.

Though Grace was not a mother, she hoped to become one someday. So it was that every stricken visage drove into her heart the sacrifice these women were making to ensure their children remained safe. 

As Grace walked on in her stunned state, she came upon the mass of them congregated at the entrance to Farringdon Station where another stream of children came from the opposite direction. Hundreds, if not thousands. Many mothers would have empty arms this night.

Kaupungin lukuisat metroasemat tarjosivat turvapaikan tuhansille, ja Gracen työpäivän katkaisseiden ilmahyökkäysten aikana hekin hakeutuivat läheiselle metroasemalle, joka pakkautui ääriään myöten täyteen. 

Kerran tällaisessa tilanteessa Grace alkaa lukea kesken olevaa kirjaansa, Middlemarchia, ja lähellä istuvat ihmiset pyytävät häntä lukemaan kirjaa ääneen. Tästä syntyy eräänlainen lukupiiri, kun kuulijat haluavat tietää miten kirja päättyy. Ellei tiettyyn aikaan mennessä anneta ilmahälytystä, he saivat herra Evansin luvalla kokoontua kirjakauppaan. Myyntikin nousi, kunhan vain kirjoja kauppaan saapui.

Eipä liene yllätys että tästäkin kirjasta opin taas kaikenlaista. Googletin lisätietoa esimerkiksi Anderson sheltereistä, Andy-lempinimellä kutsutuista, oman talon pihaan osittain maan alle kaivetuista pommisuojista. Niiden päälle kuului lisätä maata ja jotain peittävää kuten nurmikkoa, tai hyötykasveja, joille oli sodan aikaisen ruokapulan myötä enemmän käyttöä kuin kukkasille. Näitä suojia toimitettiin ennen sodan ulottumista Englantiin 1,5 miljoonaa ja sodan alettua yli 2 miljoonaa lisää, alueille joiden katsottiin olevan erityisessä vaarassa joutua Luftwaffen iskujen kohteiksi. Jos perhe alitti tietyn tulotason, suoja toimitettiin ilmaiseksi. Niiden katsotaan pienentäneen oleellisesti kuolonuhreja Lontoon omakotitaloalueilla. 

Pidin kirjasta neljän tähden edestä, oikeastaan ainoa negatiivinen puoli minun makuuni oli liiallinen amerikkalaistyylinen "olin niin huolissani teistä", "teille olisi voinut sattua jotain", "en tahdo että..., se on aivan liian vaarallista", "mitä jos sinulle tapahtuu jotain" -puhe, joka pudottaa kokonaisuutta yhden tähden verran. Vähemmälläkin lukija ymmärtää, että sodan aikana, kotikaupunkia pommitettaessa elämä ylipäätään on vaarallista, joka pommituksessa tuhoutuu lukuisia rakennuksia, osumia tulee jopa niihin joissa on ihmisiä suojassa, ja ihmisiä menehtyy. 

Jos tuntee sodan kulkua Lontoossa ennestään, tietää että pitkän rauhallisen sodankäynnin vaiheen jälkeen alkoi (syksyllä 1940) pitkä jakso, jolloin kaupunkia pommitettiin päivä ja yö toisensa jälkeen, ja etenkin jos oli pilvetön yötaivas saattoi olla varma että koneet tulevat. Tällä pyrittiin paitsi vaurioittamaan teollisuutta ja kaupungin infraa, myös luomaan lontoolaisissa epäluottamusta omien valtiomiesten kykyyn suojella kansalaisiaan. Pommitukset päättyivät vuoden vaihteessa, kun Hitler alkoi keskittää voimia hyökätäkseen Neuvostoliittoon. 

Madeline Martinilta on ilmestynyt tämän jälkeen myös toinen toiseen maailmansotaan sijoittuva kirja jossa amerikkalaiset kirjastotyöntekijät vakoilevat Lissabonissa ja ranskatar tekee töitä vastarintaliikkeen kirjapainossa Ranskassa. Valitsin alun perin tämän kirjan kuunneltavaksi Pohjoisen lukuhaasteen kohtaan 2. Kirjan kannessa on kirjoja tai kirjat mainitaan takakansitekstissä. Helmet-haasteessa sijoitan kirjan näillä näkymin kohtaan 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön, sillä olen parhaillaan kuuntelemassa toista kirjaa, jossa ollaan töissä kirjakaupassa Lontoon pommitusten aikaan. 

Jane Green: Sister Stardust

 Jane Green: Sister Stardust

Harlequin Audio, 2022

Lukija: Fiona Hardingham

Kesto: 8 h 51 min

Dorset, 1966.

Tullessaan teini-ikään pienessä dorsetilaisessa kylässä kasvanut Claire uskoi, että twiggymäinen laihuus on suora tie onneen. Kun leskeksi jäänyt isä sitten tekee ison virheen viemällä vihille äidin parhaan ystävän, Claire pakkaa matkalaukkunsa ja lähtee lähes tyhjätaskuna Lontooseen. Hän onnistuu saamaan töitä tavaratalosta ja huoneen sen asuntolasta. 

Nykyhetkessä leskeksi jäänyt seitsemänkymppinen Claire käy ullakolla läpi muistojaan eronneen, keski-ikäisen tyttärensä ihmetellessä, mitä kaikkea vintiltä löytyykään. Hän ei ollut osannut kuvitellakaan että äidillä oli ollut rekkikaupalla näin upeita vaatteita, ja mistä ovat tulleet kaikki nämä marokkolaiset tavarat?

Lontoo, 1967.

Lontooseen oli vihdoin syntynyt oma bändikulttuuri ja kun Dottie, Clairen paras ystävä Dorsetista, muutti myös Lontooseen, juhlivat tytöt viikonloppuisin läpi yön. Eräänä iltana, bussissa matkalla jonkin satunnaisen tutuntutun bileisiin (mitä väliä, kunhan vain oli bileet tiedossa), 19-vuotiaan Clairen elämä muuttui kertaheitolla, kun hän tapasi Johnin. 

“Claire?” John laid his chin on his hand, stretched across the back seat and looked at me. His hair was growing out, the ends just touching his shirt collar, and the sleeves of his jacket were embroidered. He was actually rather handsome, even though I found his confidence slightly annoying. 

“You don’t look like a Claire.” 

“Oh no?” I couldn’t help the flirtatious lilt in my voice. “What does a Claire look like?” 

“Claires are sensible and boring. They work in accounting offices and always go to bed before eleven. Claires are definitely not sitting on the bus in a feather boa on their way to a party. I’m going to rename you.” He closed his eyes and thought for a few seconds. “You’re a Cece.” 

I started laughing. What kind of a name was that? He pronounced it See-See. “Cece? That’s a ridiculous name. I sound like an American housewife.” 

“I beg to differ,” he said, sitting back and watching me. “Cece is a girl who knows what she wants. She’s the kind of girl who’s going to be famous. Cece could be a model, or an actress, or a singer. Cece is just the kind of girl who’d look excellent on John’s arm.” 

I raised an eyebrow. “John Lennon? Hmm. I’ll have to consider it.” 

“Not John Lennon,” he grumbled. “John McKenna. Who would be me.” 

“Nice to meet you, John McKenna,” I said, warming to him but still dubious.

“I have a little something else,” John McKenna said, as the bus trundled along, producing a fat joint from his inner pocket. “Shall we?” 

I had smoked pot before, but not much, and I’d never really understood what all the fuss was about. This time I took the proffered joint, which was about the size and shape of a tampon, which made me want to laugh without even taking a hit.

Onko kaikilla passit? Hyvä, järjestän meille lennot Marokkoon!

Niin yksinkertaista se oli, kun Claire oli muuttunut Ceceksi, saanut aivan uudenlaisia ystäviä joilla oli rahaa ja jotka olivat huolettomia, joiden ei tarvinnut välittää siitä ilmestyikö aamulla työpaikalle, tai oliko mukana edes matkatavaroita. Cece kaipasi rakkautta ja nuoruuden hullua elämää, ja sen hän aikoi saada.

There were midnight blue velvet robes, embroidered in reds, yellows, blues and golds, beaded kaftans that swept to the floor, harem pants, silks and velvets and beads, and among the traditional Moroccan clothes were Yves Saint Laurent couture dresses, elaborately patterned fabrics with high beaded collars...

...

I had never handled clothes more beautiful and was far too terrified to wear the Saint Laurent. I had never understood before this moment, why people spent fortunes on clothes. I thought you could wear Miss Selfridge and make it look expensive, but I now understood that wasn't true. These weren't just clothes, they were art. But how did I know they were Talitha's?

Just when I was holding up one of the Saint Laurent dresses, noting the beaded corset, the bedroom door opened. There, in the doorway, with the sunlight shimmering behind her like a halo, stood Talitha. 

"Ooh, look how perfect that is! That was exactly the one I was hoping you'd pick. Lizzie said you hadn't brought anything, I hope you don't mind me sending some clothes. Aren't Yves' clothes the most beautiful!"

I wondered if she was wearing Yves now, in a richly embroidered short dress with bell sleeves, strappy gladiator sandals climbing up her calves. I looked at the dress I was holding and sighed. "I can't wear this. It must have cost a fortune. I'd be terrified of spilling something on it."

Her eyes danced of delight. "Darling, it was a gift from Yves. If you spill anything on it, I'll get another!"

Marokko tarkoitti käytännössä öljyperijä John Paul Getty Jr:n ja hänen aviovaimonsa Talithan valtavaa residenssiä, jossa vieraita tuli ja meni. Moni oli maailmankuulu jollain taiteen alalla, ja heillä oli usein tyttöjä vanavedessään, groupieita.

Talithasta ja Cecestä tuli hetkessä uudet sydänystävät, sielunsisaret, jotka kiersivät yhdessä soukeissa, leipoivat marijuanakeksejä, ottivat aurinkoa, juhlivat yöt läpi ja nukkuivat päivällä, yksinkertaisesti: nauttivat elämästään. Sex and drugs and rock-'n'-roll!

Alkuun huoleton elämä Marokossa oli kuin Hollywood-elokuvaa, kunnes Cece tutustui sen kääntöpuoleen: ensin marihuanaan, mutta myös väkevämpiin huumeisiin, runsaaseen alkoholin käyttöön, henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan. Kun paikalle saapui Cecen ihailema laulaja joka osoittautui tyystin erilaiseksi ihmiseksi kuin julkisuuskuva oli antanut ymmärtää, mureni jotain Cecen sydämessä. Kun sen jälkeen tapahtuu vielä kuolemantapaus, kupla puhkeaa ja yhtäkkiä paluu Lontooseen ei tunnukaan tylsältä, vaan tutulta ja turvalliselta. Suuret seikkailut eivät aina ole pelkkää iloa. 

Wau! Sister Stardust oli täyden viiden tähden coming-of-age story 1960-luvun lopulta, eli melkoinen "aikuistumistarina", en keksi tälle mitään parempaa suomennosta. 

Vertaisin tätä tavallaan Daisy Jonesiin, jonka tämä voittaa mennen tullen. Tiedän kyllä että romantisoin '60-lukua jonka olisin niin kovasti halunnut elää, edes tuollaiset kolme glamourin täyteistä viikkoa jotka Cece sai ennen kuin hänen oli päätettävä elämänsä suunta.

Jane Green on kirjoittanut parikymmentä kirjaa ennen tätä, mutta kokeillut nyt ensimmäistä kertaa historiallista romaania. Toivon kovasti että hän jatkaisi juuri näillä menneillä vuosikymmenillä toisen maailmansodan jälkeen, sillä sodasta (ja tietenkin 2000-luvusta) kyllä löytyy kirjoja, mutta huomattavasti vähemmän 1950-1970-luvuille sijoittuvia. Ensimmäiset oikeat nuorisokulttuurin vuosikymmenet, miksi niitä hyödynnetään kirjallisuudessa niin vähän?

Sarah Morgan: Snowed in for Christmas

 Sarah Morgan: Snowed in for Christmas

Harlequin Audio, 2022

Lukija: Ruth Sillers

Kesto: 12 h 32 min

Lucy Clarke oli töissä lontoolaisessa markkinointiyrityksessä joka oli viime aikoina menettänyt pari tärkeää asiakasta ja sen tähden heidän yllään leijui lomautusuhka. Lucy kosiskelee uutta asiakasta ja päättää siksi yhdistää kaksi työmatkaa Skotlantiin: porojen kuvaamisen toisen asiakkaan materiaalin, sekä yhteistyötarjouksen esittämisen toimitusjohtaja Ross Millerille henkilökohtaisesti.

Rossin vanhemmat Glenda ja Douglas odottivat lapsiaan joulunviettoon Skotlantiin. Rossilla oli menestyvä urheiluvaateyritys ja vanhemmat olivat hänestä ylpeitä, mutta isä olisi mieluummin halunnut Rossin jatkavan heidän pikkuleipäyrityksensä johdossa, olihan se ollut suvussa jo kuuden sukupolven ajan. 

Heidän tyttärensä Alice oli lääkäri ja esittelisi nyt ensimmäistä kertaa koskaan heille miesystävänsä Nicon, joka oli sydänkirurgi. 

“Marry me, Alice.” His voice was unsteady. “I want us to get married.” 

“I—What?” She caught the eye of a couple walking past. The girl was grinning. 

“Happy Christmas!”

Alice didn’t respond. The world around her swam. Her head spun.

"Are you proposing?” 

"Is there another way to interpret the words Marry me? Also, why else would a guy kneel on a filthy London street?” He held out a box. 

“For you.” 

Her heart was hammering. 

“What is it?” 

"It's a horse. I know you love horses." 

He sighed and stood up. "This whole one knee thing isn't working for me. Orthopedic surgeons must get a lot of business from proposals. It's a ring, Alice. What do you think it is?"

Alice ja Nico olivat olleet yhdessä yhdeksän kuukautta. Silti miehen kosinta tuli hänelle järkytyksenä ja hän tarvitsi aikaa. Tiivis joulunvietto yhdessä ei yhtäkkiä tuntunutkaan enää hyvältä idealta, muttei ollut peruttavissakaan. Eihän hän kuitenkaan halunnut jättää miestä.

Toinen tytär Clementine oli lastenhoitajana, niin ikään Lontoossa. He eivät olleet koskaan ymmärtäneet, miksi Clemmien oli pitänyt lähteä Lontooseen saakka ollakseen nanny.

Ihmiset olivat usein yllättyneitä kuullessaan, että Clemmien sisar oli lääkäri ja veli bisnesmies. Yllättyneitä siitä, miten Clemmie oli uraa luoneista sisaruksista "vain" lastenhoitaja, nanny nelivuotiaalle tytölle perheessä jonka äiti oli investointipankkiiri, mutta Clemmie ei olisi ikimaailmassa vaihtanut paikkaa tämän kanssa. Hän kaipasi Skotlantia, perhettään, jopa heidän koiraansa ja sisarusten kiireisessä elämässä oli hänelle harvoin aikaa. Oli ollut toinenkin syy lähteä Skotlannista, hänen hyvä ystävänsä Fraser. Ei heille ollut riitaa tullut, mutta Clemmie ei enää kestänyt nähdä tämän deittailevan muita naisia, sillä Clemmie oli itse rakastunut Fraseriin. Koska hän ei kokenut voivansa rakastaa ketään toista, kyllä hän oli yrittänyt, Clemmiellä oli nyt toinen, nannyn työtä suurempi suunnitelma, joka muuttaisi hänen elämänsä täysin. Häntä jännitti kertoa perheelleen, että aikoi hankkia lapsen. 

She didn’t know how her siblings would react, but neither Ross nor Alice were slow to express an opinion on anything and everything, and even though they were all now adults they still tended to treat Clemmie as someone who needed guidance and protection for her own good. Nerves fluttered as she anticipated the conversations that were coming her way. She was a people pleaser and didn’t enjoy difficult conversations. And this particular conversation was going to be difficult. They thought they knew her. They were in for a shock.

Kun Lucy tuli tuomaan tarjoustaan Millerien talolle, jouluun oli enää muutama päivä aikaa, eikä Ross ollut vielä tullut kotiin. Sattumien summana Rossin äiti ja isoäiti luulevat häntä Rossin tyttöystäväksi. Lucy kyllä ihmettelee lämmintä vastaanottoa, mutta tarttuu kauniin kodin ja ystävällisten ihmisten vieraanvaraisuuteen ja kun Millereille selviää ettei hän olekaan "Rossin Lucy" on jo myöhäistä. Lumimyräkkä on saartanut syrjäisen talon, junavuorot on peruttu, eikä Lucy pääse palaamaan Lontooseen. Millerien vieraanvaraisuus jatkuu, Lucy antaa periksi ja Nanna Jean alkaa toivoa että suloisesta Lucysta ja komeasta Rossista tulisi ihan oikea pari. 

Välillä feelgoodit tuntuvat vähän teennäisiltä ja meinaan siksi kyllästyä tarinaan, mutta Morgan osaa kirjoittaa niin aidosti ja minua koskettavasti. Tässäkin oli niin ihania ja hyvin rakennettuja henkilöitä, ihanan pöljä perhe jos niin voi sanoa. Aina nousee enemmän tai vähemmän suosikkeja esiin, tällä kertaa Alice oli sellainen kenestä en ihmisenä erityisemmin pitänyt ja hänen ja Nicon suhde jäi etäisimmäksi. Sen sijaan Ross ja Lucy sekä Clemmie ja hyväsydäminen Fraser, joka oli adoptoinut orvoksi jääneen nelivuotiaan sukulaistytön, olivat ihania pareja ja entä Nanna Jean, hän oli mahtava! Mitenkähän minäkin pääsisin Millerien perheen joulunviettoon kuokkimaan... 

Tämä oli nyt viides Morganilta kuuntelemani kirja, neljäs englanniksi, kolmas jouluun sijoittuva, eikä varmasti viimeinen. 

Suomeksi on juuri ilmestynyt Kenties tänä jouluna, mutta se on käsittääkseni saatavilla vain pokkarina ja e-kirjana.

Tässä linkit aiempiin juttuihini:

The Christmas Escape

One More for Christmas

The Summer Seekers

Perhe-elämää aloittelijoille

Sarah Morgan: The Christmas Escape

 

Sarah Morgan: The Christmas Escape

Harlequin Audio, 2021

Lukija: Rose Robinson

Kesto: 10 h 56 min

Robyn ja hänen ruotsalainen miehensä Erik pyörittivät kylpylää (snow spa) mökkeineen Ruotsin Lapissa. Erik toimi lisäksi oppaana ja Robyn valokuvaajana. He olivat aina eläneet kaksin, sillä Robyn ei ole kaivannut muuta perhettä. Erik, heidän koiransa, yrityksensä, metsä, taivas, tämä heitä ympäröivä villi luonto oli kaikki mitä hän osasi elämäänsä kaivata.

Hänen sisarensa Elizabeth oli pari vuotta sitten menehtynyt onnettomuudessa, mikä tarkoitti sitä lopullista totuutta, että toisistaan vieraantuneet siskokset eivät voisi koskaan tehdä sovintoa. Mutta nyt Elizabethin kolmekymppinen tytär Christy, jonka Robyn oli nähnyt viimeksi tämän ollessa lapsi, oli ottanut yhteyttä ja halusi tulla perheineen jouluksi Lappiin heitä tapaamaan. Robyn otti heidät avosylin vastaan, mutta mitähän Elizabeth olisi siitä ollut mieltä?

Graafinen suunnittelija Christy oli odottanut perhe-elämältä jotain enemmän. Kunhan he, miehensä Sebin ja tyttärensä Hollyn kanssa, olisivat hankkineet suloisen country cottagen, pienen talon maaseudulta, heidän elämänsäkin olisi ollut kuin suoraan lehden sivuilta. Mutta todellisuus country cottagessa oli jotain ihan muuta, se oli jatkuvaa yllättävää rahanmenoa, yksinäisyyttä, pitkästymistä - ja ainaista vesisadetta. Hän todella kaipasi Lontoon vilskettä ja meteliä, kahviloita ja kauppoja, vakituista työtään ja siitä saamaansa palkkaa joka nyt olisi kovasti tarpeen.

Luminen joulu kaukana kotoa oli jotain mikä piristäisi Christyä juuri nyt ja minkä hän uskoi tekevän heidän pienelle perheelleen hyvää. Niinpä hän tyhjensi sukanvartensa, otti yhteyttä ainoaan elävään sukulaiseensa, Robyn-tätiin ja varasi heille lennot unelmien joulumaisemaan. Hän ei ollut koskaan saanut äitiä kertomaan mistä siskosten riidassa oli kyse ja hetken hän mietti oliko yhteydenotto Robyniin epälojaalia äitiä kohtaan. Mutta toisaalta, tämä oli hänen elämänsä ja hän jos joku tiesi miten vaikeaa kenenkään oli ollut elää hänen äitinsä vaatimusten mukaisesti. 

Christy ja hänen paras ystävänsä, Hollyn tädiksi kutsuma Alix, olivat halunneet elämältään aivan päinvastaisia asioita. Christy oli saanut miehen, perheen ja maalaismökkinsä, Alix uran joka vei häntä maailmalle monta kertaa kuukaudessa, viime aikoina lähinnä New Yorkiin. Alixin vanhemmat olivat olleet hyvin urakeskeisiä ja vasta tutustuttuaan Christyyn ja tämän perheeseen Alix oli oppinut millainen oli rakastava perhe, jossa kaikki välittivät toisistaan. Christyä hän oli yrittänyt puhua avioitumasta Sebin kanssa kun Holly oli lyhyen seurustelun jälkeen ilmoittanut tulostaan, sillä Alix piti miestä pleijerinä. Ja nyt heillä oli ongelmia avioliitossaan.

Kun Christy soitti ja pyysi Alixilta isoa palvelusta, tätä hän ei ollut odottanut. Hän oli varma että heidän kaikkien yhteisestä lomasta Lapissa tulisi unohtumaton kokemus, mutta nyt Christy kertoi että hän tulisi Sebin kanssa Lappiin vähän myöhemmin. Alixin pitäisi siis ottaa Holly mukaansa. Alix suunnitteli työkseen leluja, mutta olla vastuussa ihkaelävästä, oikeasta lapsesta oli isoa ja pelottavaa. Mitä jos Holly itkisi ja kaipaisi vanhempiaan, hän oli kuitenkin vasta neljän. Mitä jos Alix taitamattomuuttaan tekisi jotain niin väärin, ettei sitä enää voisi korjata ja heidän välinsä katkeaisivat aivan kuten Christyn äidin ja tädin? 

Kaiken jännityksen huipennukseksi Christy ilmoitti, että Sebin paras ystävä Zac lähtisi heidän mukaansa, niin että he saisivat jakaa hoitovastuun Hollysta. Alixia tämä ei miellyttänyt, sillä heidän historiassaan oli lyhyt ja kiihkeä mutta nopeasti päättynyt kohtaaminen. Heidän päästyään Lappiin Alixille oli luvassa lisää järkytyksiä, kun Robyn oli majoittanut heidät samaan mökkiin pitäen heitä parina. Muita vapaita huoneita ei ollut ja Zac kehtasi vain virnuilla väärinkäsitykselle sen sijaan että olisi oikaissut tämän. Tästä joulusta tulisi iso katastrofi.

The Christmas Escape oli juuri se mitä kaipasin, hyvin jouluinen ja lämminhenkinen kirja täynnä Lapin taikaa. Siinä oli Morganille tyypillisiä mutkikkaita ja solmuun menneitä ihmissuhteita ja kommunikaation puutetta. On jotenkin niin joulun hyvään tahtoon ja tunnelmaan sopivaa selvittää niitä väärinkäsityksiä ja antaa menneet anteeksi. Ihana joulun tunnelma, suosittelen!

Naistenviikko - Sarah Morgan: The Summer Seekers

Sarah Morgan: The Summer Seekers

Harlequin Audio, 2021

Lukija: Georgina Sutton

Kesto: 11 h 3 min

Kahdeksankymppisen Kathleenin kotiin Cornwallissa murtauduttiin. Vaikka hän kumauttikin murtomiehen tajuttomaksi paistinpannulla, hänen Lontoossa asuva tyttärensä Liza hätkähti tapahtunutta niin, että näki tehtäväkseen vastuullisena tyttärenä laittaa äiti viimeinkin hoitokotiin, mikä saa Kathleenin näkemään punaista. 

"I feel guilty that I haven't done enough."

Sean finally looked up.

"What you feel guilty about", he said, "is that you and your mother aren't close. But that isn't your fault, you know that."

She did know that. But it was still uncomfortable hearing that truth spoken out loud. It was something that she didn't like to acknowledge. Not being close to her mother felt like a flaw, a crabby secret. Something she should apologize for. 

She tried so hard, but her mother wasn't an easy woman to get close to. Intensely private, Kathleen revealed little of her inner thoughts. She'd always been the same. Even when Lisa's father had died, Kathleen had focused on the practical. Any attempt to engage her mother in a conversation about feelings or emotions was rebuffed. There were days when Liza felt that she didn't even truly know her mother. She knew what Kathleen did and how she spent her time, but she didn't know how she felt about things and that included her feelings for her daughter. She couldn't remember her mother ever telling her that she loved her. Was her mother proud of her? Maybe, but she wasn't sure about that.

Lizalla ja hänen miehellään Seanilla on teini-ikäiset tyttäret. Sean oli puhelimeensa liimattu kiireinen arkkitehti ja kun hän ei ollut töissä, hän oli salilla, pelaamassa golfia asiakkaiden kanssa tai juoksemassa. Lizan aika töiden ulkopuolella kului kaksosten asioiden ja kodin pyörittämiseen. Seanin mielestä hänen pitäisi ottaa elämä rennommin, mutta Lizasta itsestään oli alkanut tuntua siltä, että hänet otettiin vain itsestäänselvyytenä. 

Kathleen oli tunnettu tv-sarjastaan Summer Seekers, jossa hän oli lähes 20 vuoden ajan kiertänyt maailmaa matkakohteita esitellen. Lizan koulukaverit olivat pitäneet sitä kaikkea glamourina, mutta Liza itse oli kokenut yksinäisyyttä. Lizan varhaisin lapsuusmuisto oli, kun hän nelivuotiaana oli tarrautunut äitiinsä ja yrittänyt estää tätä lähtemästä seuraavalle matkalleen, jotka parin viikon välein seurasivat toisiaan. Lizan isä oli yrittänyt auttaa tyttärensä äiti-ikävää kiinnittämällä hänen huoneensa seinälle maailmankartan, johon he yhdessä merkitsivät nastalla minne äiti tällä kertaa oli lähtenyt. He tekivät leikekirjoja hänen matkakohteistaan ja huone täyttyi tuliaisista, matto Intiasta, käsinkaiverrettu kirahvi Afrikasta. 

Omien lastensa kanssa Liza oli tietoisesti toiminut täysin päinvastoin. Hän oli jopa valinnut opettajan uran, että heillä olisi yhteneväiset lomat ja huolehti, että hänen työpäivänsä alkoivat ja päättyivät samalla kellonlyömällä kuin kaksosten koulupäivät. 

Kathleen piti taloonsa murtautumista jännittävänä tapahtumana, joka sai hänet ajattelemaan, että hänestä oli miehensä kuoleman jälkeen tullut laiva, joka ei enää purjehtinut satamasta minnekään. Hän tajusi, että elämän olisi muututtava. Muutos oli Lizankin mielestä hyvä asia, kunnes hän tajusi, ettei äiti puhunut muutosta hoitokotiin vaan vielä yhdestä, suuresta seikkailusta. 

Liza sounded tired and Kathleen could see her mentally adding to her already boulding to-do-list 'keep an eye on mother'. 

There would be regular phone calls and twice monthly visits, and another worry to add to the many that already kept her daughter wake at night. 

Kathleen wondered how to free her daughter of the crushing sense of responsibility she felt for those around her. 

"I'm not your responsibility, Liza."

"Mom..."

"I'm willing to live with the consequences of the decisions I make. I've always valued independence, you know that. I'm sure many people considered me selfish traveling the world when I had a young child at home and maybe I was. But it was my job and I loved it. The Summer Seekers was part of me, is it selfish to sometimes put your own needs first?"

Martha Jackson oli vasta kahdenkymmenenneljän, mutta oli ehtinyt jo kaikenlaista, kuten olla töissä kahvilassa ja eläinsuojeluyhdistyksessä - sekä mennä naimisiin, erota ja palata asumaan vanhempiensa luo. Äiti jäkätti jatkuvasti miten hänen pitäisi olla enemmän sisarensa ja milloin kenenkin ystävättärensä tyttären kaltainen, he olivat kaikki vähintään lääkäreitä ja seurustelivat menestyvien miesten kanssa. 

The driving job was still on the screen.

'Are you ready for the adventure of a lifetime?'

Yes, she was definitely ready for that. Curious she read on.

'Enthusiastic and competent driver needed for a road trip across America, driving from Chicago to Santa Monica. Generous salary, all expenses paid. Must be good humoured, flexible and friendly. Clean driving licence.'

Martha stared at it. She definitely wasn't an enthusiastic driver and not by any stretch of the imagination could she be described as competent, but she was friendly and she was also flexible, always assuming that they were talking about attitude to life, rather than the ability to touch her toes without pulling a muscle, because that was more her sister's province. 

Mitenköhän kaukana Santa Monica mahtoi olla Chicagosta? Martha ei ajanut juuri kuin kodin ja supermarketin väliä. Kaikkialla oli vaara törmätä exään, mutta Kalifornia tuntui olevan kuin toisessa ulottuvuudessa ja sitä hän nyt todellakin kaipasi. 

Ja sitten lähdettiin matkaan.

Julkaisen tämän jutun osana Naistenviikkoa johon tämä sopii täydellisesti, sillä kirja on täynnä naisia! Äitiä, tyttäriä, epävarmoja, vahvoja, kasvun kynnyksellä olevia nuoria ja keski-ikäisiä naisia. Kerrankin voin sanoa että pidin kaikista päähenkilöistä vaikka he olivat hyvin erilaisia ja minua aidosti kiinnosti millaiset tulevaisuudet Sarah Morgan oli heille kirjoittanut. Kirja on tyypiltään jotain draaman ja feelgoodin väliltä ja monia ajatuksia herättävää. Itselläni päällimmäiseksi nousi oma äitisuhteeni.

Wendy Francis: Summertime Guests

 

Wendy Francis: Summertime Guests

Harlequin Audio, 2021

Lukija: Kate Marcin

Kesto 7 h 24 min

Seafearer on epäämättä Bostonin tyylikkäin hotelli ja nyt avattu kesäkaudelle entistä upeampana remontin jälkeen. Jean Paul on tuore kolmikuisen vauvan isä ja Seafearerin uusi hotellinjohtaja. He ovat muuttaneet Bostoniin Pariisista, jossa Jean Paul oli vastaavanlaisen hotellin apulaisjohtaja ja olisi varmaankin jäänyt odottamaan sitä viimeistä ylennystä, ellei Seafearer olisi hänelle jotain niin erityistä. Jean Paul on viettänyt monet lapsuuden kesälomansa juuri Seafearerissä, jossa hänen pankkiiri-isällään oli kerrankin kaikki aika maailmassa pienelle pojalleen.

Kun erään hotellihuoneen parvekkeelta putoaa, tai hyppää, (ei kai sentään työnnetä alas?!) nainen, suoraan näkyville ruokasalin isojen ikkunoiden edustalle, Jean Paul tietää, että tärkeintä on pysyä tyynenä, ottaa vastuu ja pitää media hallinnassa.

What started out as a fairly normal Friday morning however, has turned out to be anything but a typical day, more like a catastrophe, a full blond disaster. 

He checks his watch, 1:35. So far he has dealt with the immediate crisis, the paramedics have come and removed the body from the premises. The directly affected area has been cordoned off and a small tent has been erected to hide the blood splotchies from view. 

The police remained on site to question anyone who might have been a witness. 

Kun onnettomuus tapahtui, Riley ja Tom olivat maistelemassa tasting menun rapukakkuja Tomin äidin kanssa. Rileylle riittäisi vähempikin häähössötys, mutta Marilyn on päättänyt ottaa kaiken irti mahdollisuudesta järjestää pojalleen prameat häät. Jos vain Rileyn oma, mitä parhain ja lämminsydämisin äiti Libby olisi vielä elossa, hänellä olisi ollut ihana kihlajaisjuhla ystävien kesken kotona Michiganissa eikä häiden suunnittelu olisi näin suorituskeskeistä.

Kuusikymppinen Claire oli ajanut 50 mailin päästä viikon lomalle Seafareriin. Hän oli jäänyt hiljattain leskeksi ja selvittänyt missä hänen yli 30 vuoden takainen poikaystävänsä, niin ikään leskeksi jäänyt Marty, nykyään asui. Claire oli ollut silloin se joka laittoi välit poikki, kun Marty oli alkanut puhua avioliitosta ja lapsista, sillä Claire halusi luoda uraa toimittajana. Claire oli sittemmin avioitunut Walterin kanssa, saanut kaksi lasta ja kolmivuotiaan tyttärentyttären. Siitä huolimatta elämä tuntui nyt yllättävän tyhjältä.

The butterflies start to settle in her stomach. She has a full week to find Martin, to see if she can set things right. There's no need to rush, after all there's an entire list of places to visit and things to do while she's in town, list that she now pulls up on her phone:

Visit the MFA

Eat a cannoli from Mike's Pastry

Have dinner in the North End

Walk along the Greenway

Visit the aquarium

Gett a massage

Enjoy a cocktail

And of course: See Marty. 

Gwen hemmotteli Jasonia tämän 33-vuotissyntymäpäivänä, peräti neljä yötä loistokkaassa ja heille aivan liian kalliissa Seafearerissa. Jason oli saanut tarpeekseen collegessa opettamisesta, ei hänen opiskelijoitaan kiinnostanut pätkääkään mitä bolshevikit sata vuotta aiemmin olivat tehneet. Nyt Jasonin pitäisi vain keksiä mitä tehdä loppuelämällään ja miten kertoa Gwenille kun ei tiennyt miten nainen siihen suhtautuisi. Gwen oli pitkä, näyttävä blondi, seurustelurintamalla täysin eri kategoriassa kuin Jason itse ja mies pitikin itseään erityisen onnekkaana saatuaan Gwenin kaltaisen naisystävän ja onnistuttuaan vielä pitämään tämän itsellään, ottaen huomioon vielä mustasukkaisuutensa ja siitä koituvan vihanhallintaongelmansa. Ei sillä, että hän olisi ollut väkivaltainen Gweniä kohtaan, mutta Gwen ei ehkä ymmärtäisi mitä oli tapahtunut tilanteessa, joka oli nyt johtanut rehtorille tehtyyn valitukseen.

Vaikka kirja alkaa kuolemantapauksella, se ei ole dekkari (enkä myöskään luokittelisi feelgoodiksi), eikä siinä seurata kuolemantapauksen selvittelyä. Toki tapaus ratkeaa, mutta sekin, kuka parvekkeelta putosi, selviää aivan lopussa, samoin miten tilanne kehittyi ja mitä todella tapahtui. Mitään näistä en arvannut oikein, mikä on aina ehdottoman hyvä asia. 

Kuolemantapauksen selvittelyn sijaan mietitään esimerkiksi mitä se rakkaus kellekin ja jokaiselle parille tarkoittaa ja mitä se kestää. Mietitään vanhenemista, elettyä elämää kaikkine mutkineen, elämänvalintoja, vieläkö vanhenevan ihmisen elämässä voi olla uusi rakkaus, vai olisiko parempi keskittyä olemassa jo olevaan kuten lapsenlapsiin ja miten tähän kaikkeen vaikuttaa oma heikkenevä muisti. 

Summertime Guests on ideaalia kesäluettavaa jos haluat muutakin sisältöä kuin rakkautta. Tässä on tapahtumapaikkana luksushotelli joka tarjoaa tietynlaista vanhan ajan glamouria, mutta kirja näyttää hyvin miten erilaisista lähtökohdista sen asiakkaat paikalle saapuvat. Se on viihdyttävää olematta viihdekirja, se herättää ajatuksia ja siinä oli monta kiinnostavaa henkilöä joiden tarinan kehittymistä seurata. Suosittelen!