Milla Keränen: Kapteeni

Milla Keränen: Kapteeni 

Gummerus 2016

471 sivua 

Kauempaa suola-aittojen ja kauppiastalojen takaa kuului koulupoikien metelöintiä. Minun olisi pitänyt olla heidän joukossaan, kuten kunnon kauppiaanpojan kuului, eikä pureskelemassa ruisleipää suola-aitan takana, mutta kevätpäivät olivat minusta aina liian kauniita tuhlattaviksi. Kun sulavat jäät paukkuivat ensimmäistä kertaa jokirannassa, minä karkasin satamaan ja aloin odottaa kesää.

Pikku-Johanin eno purjehtii pienellä huukkarijahdilla, Marialla, kaukaisiin maihin. Niin hän ainakin kertoo tarinoissaan joissa vilisevät tummapintaiset kaunottaret, sateenkaartakin kirkkaammat eläimet, tropiikin yöt ja kaukaiset satamat, tuomisinaan kauniit simpukankuoret. Lapsena Johan ei malttanut odottaa että eno ottaisi hänet merille mukaan, mutta ennen kuin Johan, jota Anders ja porvoolaiset satamamiehet Kapteeniksi kutsuvat, ehtii riittävästi kasvaa, meri vaatii uhrinsa. Kun pappi heitti hiekkaa arkulle, katseli Johan joenvarteen ja tuumi, että mereen Anders olisi pitänyt haudata, sillä Anders ja hän itse ovat meren omia.

Viisitoistavuotiaana, 1740-luvun lopulla, Johan saa ensimmäisen pestinsä ja ylenee pian tyyrmanniksi, purjehtien joka talvi Välimerelle saakka. Friedrichshamnin pohjakosketus Tammisaaren edustalla vaatii kuitenkin yli talven kestävät korjaustyöt ja tuon talven mittaan Johan tutustuu Gretaan, kuusitoistavuotiaaseen ujoon ja hiljaiseen kauppiaantyttäreen. Kun vedet aukeavat ja Johan purjehtii pois, jäävät nuoret toistensa mieliin.

Kuluu muutama vuosi, kun Tammisaareen saapuu viesti joka kertoo Johanin saapuvan pian kaupunkiin. Greta kuulee vanhempiensa keskustelevan Gretan naittamisesta Johanille, eikä ole kuulemastaan lainkaan pahoillaan. Johanin isä on tällä välin kuollut ja nuorukaisesta on tullut sitä myötä kauppias ja talonomistaja. Johanilla ei kuitenkaan ole minkäänlaista mielenkiintoa asettua aloilleen ja ryhtyä maakravuksi, päinvastoin, hänellä on suuri suunnitelma rikastumisesta. Niinpä Johan oli helpottunut kun Greta vastasi myöntävästi kosintaan. Isänsä kuoltua hänen olisi ollut pakko luopua suunnittelemastaan Itä-Intian purjehduksesta, ellei olisi ottanut vaimoa huolehtimaan kauppahuoneesta.

Ajattelin Gretaa kumartuneena tilikirjojen ääreen tai nostelemassa kangaspakkoja vanhempiensa rihkamapuodissa ja olin varma, että Franz tulisi olemaan tyytyväinen valintaani. Kun olin nähnyt naiseksi varttuneen Gretan merillä viettämieni vuosien jälkeen, minun oli ollut helppo tehdä ratkaisuni. Jonas oli ollut oikeassa; mikään ei tekisi miehen elämästä yhtä mukavaa kuin hyvä vaimo, ja Gretassa oli kaikki ne ominaisuudet, jota mies vain saattoi toivoa. Varsinkin sellainen mies, joka aikoi lähteä vuosiksi merille ja jättää nuorikkonsa yksin. 

Moni menehtyy rankan matkan aikana tropiikin tauteihin, mutta Kapteeni selviytyy perille Madrasiin. Intiaan kantautuu pitkällä viiveellä myös tieto Euroopassa puhjenneesta sodasta. Kauppalaivat otetaan sotakäyttöön, niin myös se Englannin Itä-Intian kauppakomppanian alus jonka perämiehenä Johan lähti matkaan, mutta päällikkönä rantautui Intiaan. Mukaan kotimatkalle tarttuu Mikko, suomalainen merenkävijä joka ystävystyy ensin Kapteenin, myöhemmin myös tämän vaimon kanssa.

Mikosta tuleekin tarinan kolmas päähenkilö, hyvä niin. Ilman Mikkoa olisi jäänyt puuttumaan enemmänkin kuin kolmannes. 

Kapteenissa on monia teemoja. On Johanin kaipuu merille ja ahdistava velvollisuudentunne vaimosta ja kauppahuoneesta. Tarve menestyä ja tuskastuminen kun asiat eivät ota sujuakseen ja siitä seuraavat lukuisat väärät valinnat. On Gretan ikävä, yksinäisyys, lukuisat miehelle kirjoitetut kirjeet jotka eivät koskaan häntä tavoita ja tyhjä syli johon vain koiranpentu käpertyy. On Johanin ja Mikon ystävyys, luottamus ja luottamuksen pettäminen. 

Vaikka tarina olisi tietyin paikoin kestänyt pientä tiivistystä, kantoi tunnelma hyvin läpi kirjan. Pidin myös Gretan ja Johanin toisistaan niin eroavien maailmojen vastakkainasetteluista. Kun mies on keskellä tropiikkia oloissa joita Greta ei pysty edes kuvittelemaan, kertoo vaimo kirjeisiinsä arkisista asioista kuten lumesta joka ylettää sukanvarsiin, keväällä tulvivasta joesta ja pohtii mahtaako Johan siellä kaukana saada edes riisipuuroa jouluna.

En yleensä reagoi kirjoihin niin fyysisesti kuin Kapteenin viimeisillä sivuilla. En sanoisi välttämättä pitäneeni loppuratkaisusta, mutta sen toteutus Johanin osalta toi ensin vilunväreet ja sitten sainkin pyyhkäistä silmäkulmaa kun Greta kirjoitti miehelle viimeisen kirjeensä. 

Milla Keränen: Sisilian ruusu

 

Milla Keränen: Sisilian ruusu

Gummerus 2012, 305 sivua

 

 

Eletään keskiaikaa, 1200-lukua Sisiliassa. Sisarukset Rosalia ja Floriana ovat nuoria neitoja joiden mielessä siintää avioliitto. Rosalialla on ihailija, nuori Giovanni joka on keisarin haukkojen kasvattaja, mutta Rosalia ei tahdo häntä miehekseen. Rosalialla ei ole minkään laista aikomusta mennä naimisiin rakkaudesta, hän haluaa miehekseen vanhemman Salvatoren, jolla on vaurautta ja hyvä asema hovissa. Sen myötä hän pääsee myös matkustamaan, ja tärkeintä Rosalialle on päästä näkemään maailmaa Sisilian ulkopuolella. Kun keisari palaisi, minusta tulisi Salvatore di Falcon vaimo, ja niin pian kuin Luoja soisi, leski.

 

Eräänä iltana Rosalia on kuitenkin suostunut tapaamaan Giovannin luostarin puutarhassa, aivan kahden kesken. Heidän tielleen osunut Jumalan vihasta paasaava munkki pelottaa Giovannin kuitenkin pois ja yksin jäänyt Rosalia kohtaa puusta putoavan miehen joka on kuin enkeli, vain ilman siipiä. Pian Rosalia onkin vakuuttunut siitä, että heidän päivällä näkemänsä hyvä enne, taivaalla liitänyt kotka, on pudottanut enkelin maan päälle tuomaan viestiä Jumalalta hänen kauttaan. Joka yö Rosalia kohtaa enkelin luostarin puutarhassa. Hän haluaisi kertoa tästä muille, mutta uskoo ettei niin ollut tarkoitettu ja muiden huomio saattaisi säikäyttää enkelin pois.

 

Olin kuullut ilmestymistarinoita, joissa enkelit ilmestyivät hurskaiden naisten uniin ja nostivat heidät paratiisiin. Enkä saattanut unohtaa enkeli Gabrielia, jonka mukana Pyhä Henki oli laskeutunut Marian ylle. Minä tunsin olevani paratiisissa maatessani enkelini käsivarsilla. Herra oli antanut minulle halun, jotta pääsisin lähemmäs Häntä. Halusin antautua kaikille rakkauden nautinnoille ja kiitin siitä kaikkia Pyhiä. Jos enkelini oli täällä ilman Herransa siunausta, rukoilin meille molemmille armoa.

 

Minä pidän siitä että historiallisissa romaaneissa saa edes jonkinlaista kertausta oman hataran muistin varassa oleviin faktoihin. Tämä kirja ei antanut sen suhteen juuri mitään. Aikakausi oli aistittavissa jonnekin keskiajalle, mutta ilman takakannen juonikuvauksen mainintaa vuodesta 1249 olisi tarkempi sijoittaminen jäänyt oman mielikuvan varaan. Wikipediasta lunttasin jälkikäteen, että normanni nimeltään Roger II oli vuonna 1130 yhdistänyt Sisilian ja Napolin Sisilian kuningaskunnaksi. Tästä Sisilian valtakaudesta oli kuitenkin tulossa lyhyt, sillä vuonna 1282 Sisilia tuli liitetyksi suurempaan Aragonian kuningaskuntaan.

 

Kirjan keskeinen juoni on Rosalian öiset kohtaamiset enkelinsä kanssa. Näiden tapaamisten lisäksi muita tapahtumia on aika niukalti, päivät ikään kuin kuluvat itsestään askareissa, tosin turhan hitaasti sillä Rosalia elää vain yöllisiä kohtaamisia varten ja toivoo että Salvatorea kuljettava laiva viipyisi vielä pitkään matkallaan. Harvoin olen lukenut kirjaa johon on saatu tämänkin verran sivuja ilman että niissä tapahtuu juuri mitään. Ainakaan mitään muuta kuin yöllisiä kohtaamisia enkelin kanssa.

 

Kirja on varsin romanttinen, suloinen, täynnä mausteita ja makeisia, yrttien tuoksua, sokeroituja hedelmiä. Tästä kuvailusta iso plussa!

Viittasin laihalle saraseenitytölle ja hän toi hieman häpeillen minulle oman ruukun. Ruukkuun oli valutettu viilennettyä nektaria, josta maistoin aprikoosin ja hunajan. Nektari oli paksua ja makeaa, ja arabialaiseen tapaan siihen oli lisätty hieman mausteita. Pohdin, mahtoivatko enkelit kyetä syömään ja juomaan. Tarujen mukaan jumalat nauttivat ambrosiaa ja nektaria, joka ei voinut hävitä maussaan meidän nauttimallemme. Jos enkeli kaipasi ravintoa, hän olisi kenties jo nälkäinen vietettyään luonani useita päiviä. Toivoin, että olisin voinut viedä ruukullisen virkistävää juomaa mukanani puutarhaan.

 

Kirjailijalla on romanttisen kuvaamisen taito hienosti hallussa, mutta mikäli hän kirjoittaa uuden romaanin toivoisin että siinä olisi taustalla reippaasti enemmän historian tapahtumia.

 

Kesäbingosta ruksaan kohdan Historiallinen.

 

Morre pettyi, Mai piti herkästä ja hellästä rakkaustarinasta mutta Titania ei pitänyt päähenkilöstä ollenkaan. 

 

Yhden miinuksen haluan vielä lisätä. Kirjan kansikuva! Eihän tuo hampputukkainen nainen jolla on hieman aasialaistyyppiset silmät näytä ollenkaan 1200-luvun etelä-eurooppalaiselta naiselta.