Sofie Sarenbrant: Syntipukki

Sofie Sarenbrant: Syntipukki

#6 Emma Sköld

WSOY, 2020

Lukija: Satu Paavola

Kesto: 9 h 9 min

Rikostarkastaja Emma Sköld ja hänen työparinsa Nyllet ovat pitäneet yhtä kaksi vuotta, aina siitä saakka kun Emma oli palannut niin sanotusti elävien kirjoihin. Yhteiselämä on sujunut helposti ja mutkattomasti ja Emma myös toivoo sen jatkuvan niin, pieni Ines tulee hyvin juttuun Nylletin kanssa ja Nyllet on tytölle hyvä isän malli. 

Emma tajuaa kuulevansa vain pätkiä Nylletin huolella harkituista sanoista, joita tämä on varmasti hionut ne kaksi vuotta, jotka he ovat asuneet yhdessä Emman keskusta-asunnossa.

Se vain pahentaa asiaa.

Nyllet ojentaa pientä rasiaa, ja on tuskallista nähdä, kuinka hänen kätensä tärisee. Sormet ovat niin kömpelöt, että hän saa kannen auki vasta kolmannella yrityksellä.

»Haluatko tulla vaimokseni… kunnes kuolema meidät erottaa?»

Kuolema, aina kuolema.

Emmaa vapisuttaa, ja hän yrittää saada hermonsa rauhoittumaan.

Mitä hänen pitäisi vastata?

Sekunnit kuluvat. He kumpikin tietävät, että miettimisaikaa ei tarvita, jos kaikki on hyvin. Emman on vaikea katsoa Nylletiä epämukavassa asennossa lattialla, mutta hän ei saa kääntää katsettaan. Hänen on sanottava jotakin, sillä muuten hän on hirveä ihminen.

»Kuulinko sanan kyllä?» Nyllet kuiskaa toiveikkaasti, mutta ääni pettää. Hän hieroo lonkkaansa ja irvistää. »Tämä meni jumiin.»

»Nyllet…» Emma sanoo. »Minä…»

Tuskaista katsetta on mahdoton olla huomaamatta, kun Nyllet nousee pystyyn. Hän avaa samppanjapullon, kaataa lasiin ja juo ison kulauksen.

»Skool», hän mutisee.

He istuutuvat isolle sohvalle, joka ei ole koskaan ennen tuntunut yhtä kovalta ja epämukavalta, ja Emma yrittää löytää oikeat sanat.

»En tiedä, miten aloittaisin», hän sanoo lopulta.

»Haluanko minä kuulla sen?» Nyllet kysyy automaattisesti, ottaa konvehtirasian ja ahmii suklaata kuin viimeistä päivää. Sitten hän täyttää samppanjalasinsa.

Mies on kiltti ja huomaavainen, jokaisen anopin unelma, mutta kosinta vain oli Emmalle liikaa. Sen hän tajusi itsekin vasta silloin, kun ymmärsi mitä Nyllet oli juuri sanonut. Ilta päättyikin siihen, että Emma pyysi Nylletiä muuttamaan ainakin joksikin aikaa takaisin omaan asuntoonsa.

Vain pari viikkoa sitten he olivat muuttaneet yhdessä Emman siskon Josefinin hulppeaan taloon näiden muutettua puoleksi vuodeksi Palma de Mallorcaan. 

Josefin tarvitsi uuden alun. Hän oli käynyt kaksi vuotta terapiassa sen tähden, millaisiin äärimmäisyyksiin Emma ja heidän isänsä olivat menneet saadakseen kiinni tietyt rikolliset, eikä Josefin ole toipunut tapahtuneesta vieläkään. 

Samaan aikaan rauhallisessa Bromman lähiössä riehuu asuntomurtojen sarja. Kun viimeisimmästä murtopaikasta löytyy kahdeksantoistavuotiaan pojan ruumis, poliisi epäilee aluksi murtokeikan menneen pieleen ja perheen pojan yllättäneen murtovarkaan. Mutta perheen ei pitänyt olla edes Ruotsissa, miksi heidän poikansa oli ylipäätään ollut talossa? 

Ruumiin löysi puolalainen siivooja, ja tämän kansallisuudesta nousee kohu paikallisessa Facebook-ryhmässä, johon myös Josefin kuuluu. Siivoojan on pakko olla sekaantunut asiaan, vähintäänkin antaa tietoja mistä talosta mitäkin arvokasta voi löytää ja ryövätä. Ryhmä lietsoo muukalaisvihaa yhä suurempiin liekkeihin, eikä ole tyytyväinen poliisinkaan toimintaan.

Minä alan olla vähän pattitilanteessa tämän sarjan kanssa. Tätä edellinen osa, Kerjäläinen, oli mielestäni sarjan toistaiseksi huonoin osa, ja toivoin kovasti, että pitäisin tästä Syntipukista taas yhtä paljon kuin sarjan alkuosista. Mutta en voi sanoa niin käyneen. Näissä molemmissa on ollut vahvasti teemana Ruotsin muukalaisviha ja vaikka seuraan uutisia ja jonkin verran politiikkaakin, minun on myönnettävä, että tuollaiset yhteiskunnalliset teemat eivät ole dekkareissa niitä mieleisempiä aiheita. Jos taas unohdetaan aihe jonka ympärille nämä osat kiertyvät, juonenkulultaan pidän näistä edelleen. 

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen

WSOY, 2019

Lukija: Satu Paavola

Kesto: 9 h

Sarjan edellinen osa, Osasto 73, päättyi kesken, eli niin kutsuttuun cliffhangeriin. Tämä on mahtanut olla sangen ärsyttävää silloin kun kirjaa on joutunut odottamaan vuoden, tai suomennustahdillakin puolisen vuotta. Nyt kun minulla oli mahdollisuus jatkaa vaikka suoraan seuraavaan osaan, kuuntelin vain muutaman muun kirjan välissä ja palasin sitten Emma Sköldin elämään. Tai hänen kuolemaansa, sillä Kerjäläisen alussa vietetään Emman hautajaisia.

Koska sarja jatkuu useita osia eteenpäinkin, ei tarvitse olla erityisen etevä etsivä päätelläkseen, että tässä on menossa jonkinlainen juju. Ei siitä sen enempää.

Viime osassahan Emma heräsi koomasta ja joutui useammankin murhayrityksen kohteeksi. Hänen pieni tyttärensä oli hetken kateissa ja lasta hoitanut Hillevi päätyi kuulusteluihin useammastakin syystä, mutta on kirjan alkaessa karkuteillä. Emman "murhaajaa" etsitään yhä.

Murhia tapahtuu enemmänkin. Tukholman kaduilla kuolee useita Romaniasta tulleita kerjäläisiä. Yhtä murhista todistaa silminnäkijänä nuori Soraya. Vain parikymppinen tyttö, joka on jo muutaman vuoden ikäisen pojan äiti, pojan joka odottaa kotona Romaniassa isovanhempien huomassa, että äiti palaisi kotiin taskut täynnä rahaa. Sen suhteen Soraya on jo luovuttanut, Ruotsi ei ole sellainen kultakaivos, mitä hänelle matkan myynyt välittäjä väitti. Mutta vasta silloin, kun hän todistaa maanmiehensä raa'an murhan, häntä alkaa tosissaan pelottaa öisillä kaduilla. 

Emman isä Evert haluaa saada kiikkiin sekä Emman että kerjäläisten murhaajan, ja Soraya pestataan syötiksi. 

Kerjäläinen on ollut kiitosta niittänyt osa Sarenbrantin sarjassa, mutta itse pidin tästä vähiten tähän mennessä. Toivottavasti seuraava osa imee minut taas mukaansa, sillä tämä on yksi parhaista dekkarisarjoista.

Sofie Sarenbrant: Osasto 73

Sofie Sarenbrant: Osasto 73

WSOY, 2019

Alkuteos: Avdelning 73

Suomentanut Annamari Typpö

Lukija: Satu Paavola

Kesto: 8 h 27 min

Kun Emma heräsi, hänet oli kiinnitetty lukuisiin letkuihin, eikä hän päässyt nousemaan ylös sängystä. Mitä on tapahtunut? Ja missä on hänen pieni tyttärensä Ines?

Vaikka Emma on maannut koomassa, maailma ei ole maannut paikoillaan. Sitä hänen oli kuitenkin vaikea aluksi hahmottaa. Kun Kristoffer toi heidän tyttärensä ensimmäisen kerran sairaalaan, Emma oli järkyttynyt.

Emma yrittää hillitä orastavaa paniikkiaan. Mitä oikein on tapahtunut? Missä on hänen pieni Ineksensä, hänen vauvansa? Hän katsoo uudelleen tyttöä ja ymmärtää, että sen on oltava hänen tyttärensä, vaikka näyttääkin ihan vieraalta. Kuinka pitkään hän on oikein maannut täällä?

Emman ollessa sairaalassa Emman ja Kristofferin tytärtä on hoitanut Hillevi, joka on Kristofferin entinen avopuoliso. Hillevi nautti vaunuretkistä ja muskarikäynneistä yhdessä Ineksen kanssa. Tyttö oli niin suloinen, ja Hillevi niin onnellinen, kun vauva jokeltaa ensimmäisen kerran aivan selvästi äiti. Jos Emma ei olisi vokotellut Kristofferia, he voisivat yhä olla yhdessä, ja Ines voisi olla heidän tyttärensä. 

Kristoffer oli ollut lähes paniikissa tajutessaan, että Ineksen hoitaminen olisi kokopäivätyötä. Ei Josefiniakaan voinut jatkuvasti pyytää apuun, kävihän Emman sisar parhaillaan läpi omaa avioeroaan.

Hillevi oli osunut tarjoamaan apua niin sopivasti. Hillevi oli menettänyt oman tyttärensä traagisessa onnettomuudessa kaksi vuotta aiemmin, ja Kristofferin mielestä oli win-win tilanne tuoda hiukan iloa Hillevin elämään. Kristoffer oli kuitenkin ymmärtänyt järjestelyn järjettömyyden kenen tahansa muun silmin nähtynä, niin ettei ollut kertonut Hillevistä kenellekään, ja oli vannottanut naista pysymään aina kotona Inestä hoitaessaan.

Nyt oli kuitenkin kulunut jo viisi kuukautta, ja kun Kristoffer sai yllättävän viestin, että Emma on herännyt sairaalassa, hänelle iskikin toisenlainen paniikki. Tunteet Hilleviä kohtaan olivat päässeet karkaamaan tilanteessa, jossa hän ei uskonut Emman enää koskaan heräävän ja Hillevi oli saatavilla. Kun raja oli ensimmäisen kerran ylitetty, oli ollut helppoa antaa suhteen jatkua.

Emman vanhemmat Evert ja Marianne olivat helpottuneita tyttärensä alkavasta toipumisesta. Emmalla oli kuitenkin koko ajan tunne, että ratsastusonnettomuus, jossa hänen sanottiin olleen, ei ollut sattumaa. Hän muistaa hämärästi nähneensä polulla jonkin hahmon ennen putoamistaan. Evertin jäätyä eläkkeelle hänen ystävästään Gunnarista oli tullut hänen seuraajansa, eikä kumpikaan usko, että kyseessä olisi mitään muuta kuin onnettomuus. Ainoa joka Emmaa uskoo, on hänen työkaverinsa Nylen, joka ryhtyy etsimään johtolankoja. Teho-osastolla Emma on tiukassa valvonnassa, mutta kun hänet siirretään toipumaan osastolle 73, onko hän jälleen vaarassa? Vai onko vaarassa sittenkin Ines, jonka sijainti ei aina olekaan Kristofferin tiedossa?

Tässä osassa oli mielenkiintoinen juonikuvio. Jäin miettimään miten pitkä aika Emman ja Ineksen elämässä kuluu ennen seuraavaa osaa, sillä toipuminen noin vakavasta onnettomuudesta vie varmasti aikaa.  

Onko muuten Ruotsissa tapana julkistaa vauvojen nimet amerikkalaistyyliin jo sairaalassa tai kastaa ne paljon aiemmin kuin meillä? Ines oli vasta neliviikkoinen kun Emman onnettomuus tapahtui. Meillä sen ikäinen vauva kulkisi vielä työnimellään ollen joku "Napero" eikä kaikki vanhemmat olisi päässeet nimestä vielä sopuunkaan. 

Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet

Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet

#3 Emma Sköld

WSOY, 2019

Lukija: Satu Paavola

Kesto: 9 h 48 min

Josefinin ystävä Cornelia on eroamassa miehestään, ja heidän hieno talonsa hyvässä osoitteessa on laitettu myyntiin. 

Samoihin aikoihin Josefin kuulee jotain mitä ei osannut odottaa: Anders on rakastunut toiseen naiseen.

Cornelia on vuokrannut itselleen ja tyttärelleen asunnon, jonka avaimet hän saa haltuunsa seuraavana päivänä. Enää yksi yö yhteisessä talossa Hansin kanssa, sitten se on ohi, eikä hänen enää tarvitse kärsiä miehensä väkivallasta. 

Aamu valkenee kuitenkin aivan eri tavalla kuin Cornelia suunnitteli. Heidän piti livistää aikaisin ennen kuin Hans herää, mutta kuusivuotias Astrid ryntäsi antamaan isille halin, ennen kuin Cornelia ennätti estää. Astrid ei ilmeisesti oikein ymmärtänyt missä tilassa oli isänsä löytänyt, mutta Cornelialle valkeni, ettei hänestä tullutkaan eronnut nainen, vaan leski.

Kuluneeseen nahkatakkiin pukeutunut mies kohottaa kameransa ja tähtää objektiivilla häntä ja Astridia. Hän kääntää katseensa automaattisesti pois, häpeää. Tuntee itsensä kuin epäonnistuneeksi uhriksi, sellaiseksi jota toiset osoittelevat ja kauhistelevat. 

"Osoittaisit vähän kunnioitusta", Emma huutaa valokuvaajalle, jonka on täytynyt kiiruhtaa tänne kuunneltuaan poliisiradiota. Pystyypä ainakin kilpailemaan sillä, että oli paikalla ensimmäisenä. 

"Minä teen vain työtäni", valokuvaaja tiuskaisee ja jatkaa ahkerasti kameransa napsuttamista.

Astrid piiloutuu refleksimäisesti Cornelian takin alle niin, että häntä ei näy. He kuormaavat laukut ja nousevat sitten siviilipoliisiautoon. Astrid alkaa hyräillä yksitoikkoisesti hänen ja Josefinin välissä takapenkillä. 

Lyhyen matkan aikana aamun tapahtumat alkavat saada vallan. Hansin poismeno tarkoittaa sitä, että Cornelian elämä saa uuden ja odottamattoman käänteen. Nyt ei voi tapahtua enää mitään. Mutta ei pelkästään se pyöri Cornelian ajatuksissa hänen katsoessaan sivulasin läpi ja nähdessään aution Ålsteninniityn oikealla puolellaan. Paitsi että hän tulee elämään ilman Hansin uhkailua, hänen ei tarvitse enää olla huolissaan taloudesta. Paperilla hän ja Hans ovat edelleen naimisissa, toisin sanoen hän perii miehensä. Ja lisäksi hän saa puoli omaisuutta Hansin henkivakuutuksesta, jonka he olivat päättäneet ottaa muutama kuukausi sitten siltä varalta, että jotain tapahtuisi. 

Saman oivaltaa pian poliisikin, ja silloin Cornelialla on isompikin haaste kuin se, ostaako kukaan murhataloa. Toisaalta murhaaja olisi voinut jäädä piilottelemaan taloon asuntonäytössä illalla. 

Paras osa hyvästä sarjasta tähän mennessä. Miehenikin alkoi kuunnella sarjaa ja oli samaa mieltä.

Outoja käännöksiä kirjasta löytyi lukuisia, mutta voiton vei Josefin lahjomalla lapsia "marenkisvissillä"? En ollut koskaan kuullut tällaisesta jälkkäristä, vain sveitsiläisestä marengista joka ei oikein sovi yhteyteen vaikka olisinkin sitä veikannut, ääntyyhän marengue swiss hyvin samalla tavalla. Goiglaamalla löytyi ruotsiksi marängsviss, jossa on jäätelöä, banaania, kermavaahtoa, suklaakastiketta ja marenkeja. Eräänlainen banana splitin ja triflen yhdistelmä siis. Pidän outona että kääntäjä menee siitä mistä aita on matalin ja tyytyy tekemään omia termejä, joita ei ole olemassakaan, ja lukijoiden pitäisi tyytyä tähän valintaan? 

Sijoitan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 29. Kirjassa on minä-kertoja. Tässä on nimenomaan yksi minä-kertoja, joka on se murhaaja. Kuka sitten lieneekään 😉

Sofia Sarenbrant: Kuoleman kintereillä

 Sofia Sarenbrant: Kuoleman kintereillä

#2 Emma Sköld

Alkuteos: Andra andningen, 2013

WSOY, 2021

Lukija: Satu Paavola

Kesto: 9 h 1 min

Tukholman maraton 1.6.

Ennuste oli luvannut poutaa ja kymmentä lämpöastetta, mutta maratonin kilpailujohtaja, itsekin kolmetoista maratonia juossut Lennart Hansson, näki miten vesipiskot alkoivat ropista ikkunaan. Varhaisaamun kriisikokouksessa oli harkittu jopa maratonin perumista, mutta se tietäisi roimaa tappiota, sitä paitsi suurin osa kilpailijoista lähtisi juoksemaan siitä huolimatta. Heidän kannaltaan olisi turvallisempaa vetää tapahtuma läpi. 

Lennartin 40 alaista, 3000 vapaaehtoista ja yli 80 poliisia oli turvaamassa juoksijoiden etenemistä tiesuluilla ja eri pisteillä matkan aikana. Emma Sköld ei kuitenkaan ollut paikalla työtehtävissä, vaan kannustamassa sisartaan Josefinia. Tosin hän toivoi jo, että olisi valehdellut olevansa kipeä. Hän oli umpijäässä, ja miten hän edes voisi erottaa Josefinin kuudentoistatuhannen samalla tavoin pukeutuneen juoksijan joukosta?

Josefin, kolmen lapsen äiti, oli vuotta aiemmin innostunut juoksemisesta ja toimi nykyään personal trainerina irtisanouduttuaan työstään tapahtumajärjestäjänä. Muutama hänen asiakkaansa oli myös juoksemassa maratonia. 

Sitten kylpylämurhien Emmakin on vaihtanut työpaikkaa ja on nyt Tukholman lääninrikospoliisin väkivaltajaoksessa. Uusi pomo Lindberg on hyvä, ammattitaitoinen johtaja. 

Ainoa asia joka Lindbergissä ihmetyttää, on hänen haluttomuutensa kertoa itsestään. Kun Emma miettii tarkemmin, hän ei itse asiassa tiedä pomostaan muuta kuin että tämä on naimisissa. Lindberg ei ole koskaan maininnut lapsia, eikä Emma siksi ole uskaltanut kysyäkään. Hän jos kuka tietää miten rasittavaa on, kun lapsista puhutaan kuin ne olisivat jotakin, mitä voi tilata netistä. "Eikös olisi jo aika?" tai sama tahdittomammin: "Jos et muuten tiennyt, niin yli kolmekymmentäviisivuotiaana on vaikeampi tulla raskaaksi." Voi kiitos kun kerroit.

Vain parisataa metriä startista ensimmäinen juoksija kaatuu. Kun hänet autetaan istumaan, hänen takkinsa on selästä rikki ja veressä. Lennart tunnistaa miehen, tämä on maineikkaan juoksuseuran perustaja ja monen lupaavan pitkänmatkanjuoksijan valmentaja, Måns Jansson. Hän on vielä hetken tajuissaan, mutta menehtyy sitten puukotukseen. Myöhemmin toinenkin juoksija murhataan, ja näiden välille löytyy selkeä yhteinen tekijä, juoksuseura. Alkaa Emman juoksu aikaa ja murhaajaa vastaan, sillä on selvää etteivät kaikki muutkaan maratoonarit ole turvassa. 

Kaksitoista kuukautta aiemmin Johan Bäckströmin ura oli ollut yhtä nousukiitoa. Juuri kätellyt miljoonakaupat Skanskan kanssa saattaisivat hyvinkin tienata hänelle osaomistajuuden it-firmasta. 

Johan ehtii tuskin iloita kaupoista, kun saa hätääntyneen puhelun vaimoltaan. Heidän tyttärensä Wilma oli kadonnut kesken juoksutreenien ja Wilman valmentaja Måns Jansson oli huolissaan. Kun Wilma löytyy kuolleena ja poliisi päätyy tutkimuksissaan joko onnettomuuteen tai itsemurhaan, Johan ei usko sitä todeksi vaan päättää löytää tyttärensä murhaajan.

Dekkari toimii sulavasti näiden kahden aikajanan välillä ja kuroo välimatkan kiinni. Annan kuitenkin tälle osalle yhden tähden vähemmän kuin ensimmäiselle osalle, ihan siksi ettei maraton tapahtumana ollut yhtä kiinnostava kuin kylpyläloma. Pidän siitä huolimatta Sarenbrantin kirjoitustyylistä paljonkin, ja uskon että kaikki tähän mennessä suomennetut kirjat tulee kevään/kesän mittaan kuunneltua. 

Sofie Sarenbrant: Lepää rauhassa

Sofie Sarenbrant: Lepää rauhassa

#1 Emma Sköld

WSOY, 2021

Alkuteos: Vila I frid, 2012

Lukija: Satu Paavola

Kesto: 8 h 20 min

Yasuragi on ylellinen japanilaistyylinen kylpylä Tukholman Brommassa. Sen tilat ovat harkiten sisustettuja, nimikin tarkoittaa sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Olikin vaikea uskoa, että japanilainen arkkitehti oli suunnitellut rakennuksen 1970-luvulla kurssikeskukseksi, tietämättä ollenkaan että siitä tulisi hintava kylpylähotelli. 

Varhain sunnuntaiaamuna kylpylässä oli vielä hiljaista. Silti japanilainen kylpyläemäntä Aiko aavisti jotain pahaa nähdessään naisen makaavan altaassa aivan liian pitkään. 

Koomassa löytynyt nainen on suosittu näyttelijä Susanne Tamm, ja median saadessa vihiä tämän henkilöllisyydestä kiinnostus tuntuu loputtomalta, ja puhelin jatkaa soimistaan. Yasuragi Hasseluddenin hotellinjohtaja Peter Bergin piti vain pikaisesti piipahtaa työpaikallaan esittelemässä huoneita tapahtumajärjestäjä Josefin Erikssonille. 

Työ saattaa kuulostaa hauskalta, mutta hankalat toimeksiantajat ovat uuvuttaa Josefinin, joka on kolmen pienen lapsen äiti. Onneksi hän saa tukea ymmärtäväiseltä mieheltään. 

"Olet oikeassa, minun täytyy päästä elämässäni eteenpäin", Josefin mumisee. 

"Aivan, onhan sinulla omiakin asioita selviteltävänä. Miltä sinusta tuntuu, kun ajattelet siskoasi?" Andreas kysyy, ja Josefin miettii, milloin mies oikein ryhtyi hänen psykoterapeutikseen. Andreaksen huolenpito on liikuttavaa, mutta juuri nyt hän ei jaksa sitä. 

Andreas kömpii lähemmäs ja suukottaa Josefinin otsaa. 

"Minun vinkkini on, että älä tuhlaa liikaa energiaa Emmaan, jonain päivänä hän kyllä vielä ymmärtää. Ja mitä tapahtuukin, onhan sinulla meidät, oma pikku perheesi."

 

Nils Wedén, Yasuragin toimitusjohtaja, on käytännössä menettänyt perheensä hotellin takia, sillä mitä on raha verrattuna rakkauteen ja yhteiseen aikaan. Susanne Tammin tapaus on vakavin juttu sitten kylpylästä löytyneen legionellabakteerin, johon oli lähes menehtynytkin eräs nainen. Negatiivista julkisuutta ei olisi kaivattu nyt kun Yasuragissa on muutenkin poikkeuksellisen hiljaista, mikä on outoa, sillä helmikuun pitäisi olla vilkkainta sesonkiaikaa. Eräs suuri yritys oli juuri perunut konferenssinsa, eikä varmaan mene kauan kun joku toimittaja keksii yhdistellä asioita, ja se tietää lisää peruutuksia. Kaikki tämä väsyttää niin, että Wedén päättää jäädä yöksi hotelliin ja ottaa vapaana olevan sviitin tekaistulla nimellä itselleen. 

Eläkeläiset Ingrid ja Bengt ovat tulleet lomalle kylpylään josta Ingrid oli haaveillut jo pitkään. He asuvat yli neljänsadan kilometrin päässä Tukholmasta, joten he eivät käy pääkaupungissa useinkaan. Ingrid toivoo, että tämä olisi juuri oikea ympäristö kertoa Bengtille tärkeä asia, joka on ollut hänen mielessään jo viikkoja.

Kylpyläemäntä lopettaa esittelynsä perinteiseen tapaan kumauttamalla tiibetiläistä äänimaljaa pienellä pulikalla.

Maljan soinnin haipuessa Ingrid nousee vaivalloisesti ylös ja sopii Bengtin kanssa, että he tapaavat puolen tunnin kuluttua suurella uima-altaalla. 

Kylpyläemäntä seisoo vielä hymyillen paikoillaan, eikä Ingrid voi olla kysymättä häneltä erästä asiaa.

"Mitä nämä kylpytakkien japanilaiset merkit tarkoittavat?"

 "Fuku tarkoittaa hyvää onnea, kotobuki aitoa iloa ja pitkää ikää", nainen selittää krumeluureja ja osoittelee Ingridin yukatan kohtia. 

"Kuulostaa ihanalta", Ingrid sanoo, ottaa rottinkikorin kainaloonsa ja lähtee. 

"Tervetuloa kiireettömyyteen", luki jossakin, eikä hän voi kuvitella parempaa palkkaa eläkeläiselle. Tämä on ehkä sittenkin juuri oikea ympäristö kertoa Bengtille pahanlaatuisesta kasvaimesta. Ingrid menee hiljaiseen pesuhuoneeseen miettien milloin sitten kertoisi. Ehkä huomenna aamupalalla.

Hotellivieraat yrittivät toisinaan jäädä kylpemään vielä yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi, ja koska Bengt ja Ingrid eivät luovuttaneet huonettaan tietyn aikataulun puitteissa, ajateltiin respassa aluksi, että huoneen 327 vanha pariskuntakin koetti onneaan. Kun vanhukset kuitenkin löydettiin huoneestaan makaamassa kuolleina käsi kädessä ja niin tyynen, lähes onnellisen näköisinä, uskottiin ensin itsemurhaan.

Kun tapahtumia alettiin tutkia murhana ja murhanyrityksenä, Josefinin sisar, rikospoliisi Emma Sköld ryhtyi töihin. Eivätkä murhat siihen lopu...

Emmalla on epäonnea henkilökohtaisessa elämässään. Hän on yrittänyt saada jo pitkään vauvaa elämänkumppaninsa Hugon kanssa, ja häntä väsyttää ja ärsyttää ihmisten jatkuva vihjailu siitä, että hän on vain itsekäs kun ei hanki lapsia. 

Lepää rauhassa on oikein hyvin rakennettu dekkari jossa oli paljon tapahtumia. Suosittelen tätä kuunneltavaksi myös miehelleni, joka ei pidä pitkistä kuvailevista jaksoista, jotka eivät vie tutkintaa mitenkään eteenpäin. Loppuosa oli kuin psykologisesta trilleristä. Veriteoilla ei mässäilty, joten jatkan ehdottomasti sarjan parissa. Sarjan kääntäminen oli hassusti aloitettu kolmannesta osasta ja julkaistu useampi kirja ennen tätä ensimmäistä osaa. Onneksi tartuin tähänkin jälkijunassa, niin saan edetä kirjoitusjärjestyksessä.