Karin Smirnoff: Sitten menin kotiin

Karin Smirnoff: Sitten menin kotiin

#3 Jana Kippo

Tammi, 2022

Lukija: Satu Paavola

Kesto: 8 h 42 min

Bror jätti hänet yksin, kuolemalla pois, ja siitä janakippo syytti itseään: hän oli sitonut sen solmun joka petti.

Jana oli palannut pohjoisesta uskonlahkon parista Smalångeriin, missä heidän vanha kotitalonsa oli. Nyt kun bror oli kuollut, jana ja brorin tyttöystävä angelika asettuivat asumaan kahdestaan. Petra oli kadonnut jonnekin, jättänyt kissansakin yksin taloon, mitä jana piti outona. Brorin hautapaikasta tuli kiistaa, kun pastorisilas vaati tätä haudattavaksi pohjoiseen ja kaikkien muiden mielestä bror kuului kotiseudulleen. Brorilla oli ollut myös morsian lahkossa, ja sirkkaliisa oli sitä paitsi raskaana. Jana tiesi myös, että sirkkaliisa potkittaisiin ulos uskonyhteisöstä kuten oli käynyt sirille, ellei silas saisi tahtoaan läpi.

Oli miten oli bror haudataan tänne smalångeriin.

Teidän isänne viereen nordin sanoi.

Kissanviikset sanoin. Veli pannaan omaan hautaan. 

Siinä tapauksessa tyttöä käy sääliksi nordin sanoi. 

Ketä tyttöä.

Sirkkaliisaa. Pastorisilasin mukaan hänet pitää erottaa uskonyhteisöstä ellei broria haudata kukkojärvelle. Pastorisilas on kuulemma valmis siunaamaan avioliiton postuumisti hautajaisten jälkeen.

Halusin miettiä asiaa. Halusin hypätä jeeppiin ajaa suorinta tietä kukkojärvelle ja posauttaa hirvikiväärillä pastorisilasilta aivot pellolle. Hän oli listallani miehistä joiden kuolemaa toivoin mitä hartaimmin. 

Läheisyydenkaipuu ajoi janan taas johnin levitettävälle sohvalle. Jana kuuli edelleen brorin ajatukset mielessään ja vastasikin tälle.

Koinsyömiä verhoja mummotangoissa. Haalistuneita mattoja linoleumilattioilla. Ruukkukasveja jotka taistelivat hengestään. Epämukavia talonpoikaistuoleja klaffipöydän ympärillä. Sekä kello joka näytti väärää aikaa. 

Olen alkanut taas maalata haluatko nähdä.

Jos saan sanoin.

Sinun ei tarvitse pelätä john sanoi.

Pelätä mitä sanoin.

Hän tyrkki minut edellään salin puolelle. Me seisoimme tovin pimeässä. Hän kietoi kätensä ympärilleni. En voinut vastustaa kiusausta olla hetkellisesti toisen. 

Voi helvetti jana veli sanoi. Ei taas.

Huolehdi omista asioistasi sanoin. Et voi roikkua koko ajan perässäni.

Sinä olet riippuvainen hän sanoi. Narkkari.

Kaipaan ihmisen kosketusta sanoin. Tajuat kai sen. 

No ota göranbäckström vaikka veli sanoi tai joku muu. Tiedät kyllä että john.

Tiedän mitä sanoin kun john nosti hiukseni ylös ja puraisi minua niskasta. 

Se ei ollut mikään hellä näykkäisy.

Olisiko janan vain aika lähteä kotiin?

Olen ollut harvinaisen koukussa tähän Karin Smirnoffin sarjaan. Huumori on vaikea laji, sanotaan, ja musta huumori se vasta vaikeaa onkin, mutta veljet että janakipon seikkailut on osuneet ja uponneet. Täyttä viittä tähteä koko setti. Harmi ettei ole enää yhtään osaa jäljellä. 

Kunpa janakipon suosion myötä Smirnoffia käännettäisiin lisää suomeksi. Katselin Goodreadsista muita hänen kirjojaan ja esimerkiksi Sockerormen kuulosti sellaiselta jonka voisin lukea. Ruotsiksi kynnys on liian korkea. 

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen

Tammi, 2022

#2 Jana Kippo -trilogia

Lukija: Satu Paavola

Kesto: 10 h 12 min

Jana Kippo -trilogian toisessa osassa jatketaan Smirnoffin tuttuun kirjoitustyyliin ilman muita välimerkkejä kuin pisteet, ja erisnimet kirjoitetaan yhteen pienillä alkukirjaimilla. 

Sisarusten äiti Siri Rahanni oli kotoisin Tornionjokilaakson Kukkojärveltä, ja oli ostanut itselleen valmiiksi hautapaikan sieltä. Äiti kuolee heti kirjan alkusivuilla, joten äidin vieminen pohjoiseen tarkoittaa ajomatkaa peräkärryn kanssa hautajaisiin. 

Hautajaisissa kaksoset tapaavat lukuisia serkkuja, joista yhdenkään olemassaolosta heillä ei ole ollut mitään käsitystä. Valtaosa oli aivan eri näköisiäkin, mistä viimeistään kävi ilmi miten paljon he olivat tulleet isäänsä. 

Pappi käyttäytyi oudosti, paheksuen äitiä avoimesti saarnassaan mikä sai Janan puolustuskannalle.

Mitä tykkäsit saarnasta hän kysyi.

Olin ajatellut sitä heräämisestä asti. Vastatessani pahin suuttumus oli onneksi ehtinyt jo laantua.

Mustapukuinen näytti siltä kuin se olisi vetänyt psykedeelejä sanoin. Vaikka on totta ettei meidän muori ollut helpoimmasta päästä niin se tyyppi ei ollut mitenkään voinut edes tavata muoria. Saarna oli täynnä epäreiluja väitteitä. Ensimmäistä kertaa puolustin äitiäni. 

Mustapukuinen niin kuin sinä sanoit toimii pastorina meän uskonyhteisössä. Hänen nimensä on silas marta sanoi. Ja hän on minun aviomieheni.

Vai niin sanoin. Siinä sen näkee.

Yritin kuvitella pastorisilasin jonkun miehenä. Pystyikö hänen lähellään edes hengittämään oikein.

Serkuista Jussi Rahanni tarjosi heille yösijan. Äidillä oli kylässä perintötalo, mutta Jussin mukaan sinne ei voisi mennä.

Tiivis ja tiukka uskonyhteisö jossa äiti on kasvanut sai välittömästi Janan niskakarvat nousemaan pystyyn. Jana ei ollut tiennyt äitinsä lapsuudesta oikeastaan mitään, mutta Kukkojärvellä hän ymmärtää pian, millaisessa kuristusotteessa lahko on valtaosaa kylästä pitänyt ja pitää edelleen. Ellet kuulunut lahkoon, asuminen Kukkojärvellä oli lähes mahdotonta. Kaikki "maailmallinen" oli kiellettyä; tv, radio, kirjat, taide, toisin sanoen kaikki mikä voisi harhauttaa naiset hakeutumaan pois nyrkin ja hellan välistä. Naisten osa on synnyttää ja kasvattaa kläpit eli lapset Herran sanaan. Kukkojärvellä se herra on pastori Silas, joka myös hakkaa vaimoaan, ja vaimo on yksi kaksosten serkuista. 

Tämä teidän uskonyhteisönne sanoin. Mikä sen erottaa muista lahkoista.

Se ei ole lahko pastorisilas sanoi. Vaan tavallinen seurakunta. Kuten evankelinen kirkko tai lähetyskirkko.

Mikä sen sitten erottaa niistä kysyin. Jotain omaahan siinä täytyy olla.

Oikeauskosuus pastorisilas sanoi. Me emme tulkitse raamattua vaan pidämme sitä ohjenuorana.

Kirjaa jonka kirjoittamisesta on yli tuhat vuotta sanoin. Eikö yhteiskunta ole muuttunut aika paljon sen jälkeen.

Eipä oikeastaan pastorisilas sanoi. Työ perhe ja koti ovat yhä olemassaolon kulmakiviä. Elämämme on pelkistettyä mutta rikasta. Me olemme perheinä tiiviisti yhteyessä toisiimme. Ketään ei jätetä yksin.

Synti armo synti armo.

Aivan sanoin. Isoissa perheissä kellään ei ole yksinäistä. Mikä on hyvä ellei satu kaipaamaan yksinäisyyttä sanoin. Silloin ei ole niin helppoa.

Noin sanoo vain ihminen jolla ei itsellään ole perhettä pastorisilas vastasi. Entä jos asia käännetään toisinpäin janakippo. Mistä johtuu että sinulla ei ole miestä eikä lapsia vaikka olet jo yli kolmenkymmenenviien.

On minulla yksi tytär sanoin. Hän on jo aikuinen.

Anteeksi. Unhotin kokonaan. Isäsi tytär vai miten se oli.

Ei sanoin. Vaan johanbrännströmin. Saman kylän miehiä. Me nähdään aina joskus. Ja harrastetaan seksiä huvin vuoksi olisin voinut lisätä. 

Älä sano enää mitään veli ajatteli. Minähän sanon mitä haluan ajattelin takaisin.

Siinä missä Jana haluaisi vain lähteä takaisin, Bror tahtoo jäädä, sillä hän on päättänyt liittyä uskonveljiin. Veli on vaihtanut yhden huumeen eli liiallisen alkoholinkäyttönsä toiseen, eli uskonlahkoon. Pastori Silas on innoissaan uudesta jäsenestä ja löytää Brorille sopivan naisystävän ja pian aletaan jo suunnitella häitä. Bror unohtaa kotona odottavan Angelikansa kuin hänet olisi huumattu. 

Janaa uskonlahko kammottaa niin paljon, ettei hän voi vain lähteä ja pelastaa itseään ja jättää veljen taakseen, joten molemmat jäävät, joskin eri syistä. Jana tarvitsee taas työpaikan ja päätyy tällä kertaa kuvaamataidon ja vähän kaiken muunkin opettajaksi kristilliseen kouluun, ja käyttää hyväkseen mahdollisuuden avata lasten silmiä edes pikkiriikkisen heitä ympäröivään maailmaan. Luokan taidenäyttely on hieman erilainen kuin vanhemmat odottavat.

Vauhtia, ryminää ja vaarallisia tilanteita on tarjolla trilogian keskimmäisessäkin osassa. Jana menee minne haluaa ja uskaltaa tehdä mikä tarpeen, hän tappaa karhun, hyvä ettei erästä miestäkin, ja poliisiasemallakin on syytä vierailla ainakin pariin otteeseen. Janassa on sekä hyvää että pahaa, paljon vastakohtia. Hän tarvitsee kipeästi hellyyttä ja läheisyyttä, mutta heti kun sitä on tarjolla, hän kokee että on nostettava kytkintä. Mitä kunnollisempi mies olisi tarjolla, sitä nopeammin iskee paniikki. 

Koukuttavaa tekstiä ja mustaakin mustempaa huumoria. Mitähän päätösosa pitääkään sisällään... Keskimmäinen päättyy kirjaimelliseen cliffhangeriin.

Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo

 Karin Smirnoff: Lähdin veljen luo

 Tammi, 2021

Alkuteos: Jag for ner till bro 2018

Suomennos: Outi Menna

Lukija: Satu Paavola

Kesto: 9 h 28 min

Kirjailija laittaa erisnimet yhteen ja isoja alkukirjaimia käytetään vain pisteen jälkeen. Siinä onkin koko välimerkkikokoelma.

Joten: janakippo ja brorkippo ovat kaksoset, lähestymässä neljääkymmentä. He olivat yhtä pitkiä, pisamaisia ja suorahiuksisia, heillä oli haljut, kuin pigmentittömät silmät, ja he hymyilivät harvoin. Jana oli lähtenyt pois synnyinseudulta, ahtaasta pikkukylästä Västerbottenin ja Norrbottenin rajamailla heti peruskoulun jälkeen, mutta bror on jäänyt asumaan kotitilaa, jonne jana ei ollut palannut.

He olivat ainoat lapset ja heillä oli kauniisti sanottuna sysipaskat vanhemmat. Taatto, kuten he isää kutsuivat, oli väkivaltainen, hakkasi äitiä ja pieksi heitä lapsia, janaa hän käytti myös hyväkseen. Taatto ei säälinyt eläimiäkään, janalle rakasta hevosta ei olisi saanut helliä sen enempää kuin lehmiä, lampaita tai possujakaan. Äiti peitti mustelmansa huivin alle, eikä puolustanut lapsiaan mitenkään. Uskonlahko toi äidille lohdun ja selitti parhain päin isän teot; hyvä mies se on, hyvä isäkin, ja itsekin lapsena saanut selkäänsä, eihän siinä sen kummempaa. Kun jana lähti kotoa viimeisen kerran ja hyvästeli äidin sanoen, ettei tulla enää koskaan näkemään, silloin äiti vihdoin sanoi, että toivottavasti pystyt vielä joskus antamaan anteeksi. Janan vastauksen voi päätellä.  

Kun jana tulee käymään veljensä luona, hän huomaa heti että veljen alkoholinkäytöstä on syytä huolestua, ja se saa janan päättämään että jää pidemmäksi aikaa. Lohtua suo samalla kylällä asuva john, jonka kanssa syntyy (seksi)suhde. Johnin ex-vaimo maria, jonka kanssa johnilla on jo aikuinen tytär petra, on löytynyt aiemmin kuolleena, eikä kukaan oikein tiedä kuka marian tappoi. 

Me istuimme vastakkain pöydän ääressä johnin keittiössä ja kirvelevä alapääni pakotti minut istumaan aivan tuolin reunalla ja korvissani humisi eikä johnin valoton katse hellittänyt hetkeksikään minun sutiessani tukkaa korvan taakse ja kysyessäni kuka marian tappoi. 

Sitä ei tiedetä. Luultavasti maria tappoi itsensä. Väitettiin että se olin minä. Väitettiin että se oli sinun veljesi. Väitettiin että se oli joku muu. Jotkut väittivät jopa että se oli finn mutta siihen ei varmaan oikeasti uskonut kukaan. Maria sai miehet tuntemaan itsensä erityisiksi john sanoi ja kaapi sormellaan nuuskarasian sisäreunaa saadakseen vielä yhden mällin. Kietoi ne verkkoonsa kuin mustaleski ja tappoi ne yksitellen saatuaan paremman saaliin. Kuvaannollisesti siis.

Marian kuoltua kotihoidossa oli vapautunut työpaikka. Mitään kokemusta alalta ei tarvittu, mikä tahansa käsipari käy, joten janasta tulee uusi kodinhoitaja, ja hän useimmiten nauttii työstään. Hän tuntee monet vanhukset jo lapsuudestaan ja tekee heidän eteensä enemmän kuin olisi pakko. Muut kodinhoitajat valittavat jos jana siksi myöhästyy ringiltä paluusta: ne alkavat vaatia samaa palvelua meiltä kaikilta, he sanovat. Kaikki asiakkaat eivät ole vanhuksia, on myös katarina, joka on janan koulukaveri, paras ystävä mitä hänellä kotikylällä koskaan oli (joskin ystävyys ysiluokalla katkesi), ja katarina on nyt kuolemassa syöpään.

Maria tuntuu liittyvän vähän kaikkeen. John väitti, että maria oli janan ja brorin sisarpuoli. Ehkä se oli totta, ehkä john sanoi niin ollakseen ilkeä, sillä maria joka enimmäkseen harrasti varattuja miehiä oli ollut myös brorin rakastajatar, ja se oli rikkonut johnin avioliiton. 

Kirja oli sukupolvesta toiseen jatkuvalla henkisellä ja fyysisellä väkivallallaan raju ja ronski, mitä olin osannut odottaakin, mutta silti nautin sen kuuntelusta todella paljon. Voin kuunnella lähes mitä tahansa, kunhan paha saa palkkansa, ja Smirnoffin kirjassa oli alusta asti selvää, ettei taatto vanhuuteen kuollut. Taaton kuolema oli kaksosille suunnaton helpotus, enää ei tarvinnut pelätä.

Välimerkitön kirjoitustyyli ei juurikaan äänikirjassa kuulu, joten sekin oli hyvä tietää etukäteen, niin kieleen osasi asennoitua sen mukaisesti. Kirjailija on kertonut päätyneensä tällaiseen ratkaisuun siksi, että pohjoisen puhekieli kuulostaa yhdeltä pötköltä. Sitä jäin miettimään, että kun veljen nimi on bror, joka siis kirjassa kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, niin mistä suomentaja tiesi koska kääntää "bror" veljeksi ja koska käyttää erisnimenä?

Odotan mielenkiinnolla seuraavaan osaan siirtymistä, jossa selvästikin ollaan suuntaamassa kartalla vielä ylöspäin, ja trilogian kakkososalla suunnittelenkin ruksia Pohjoisen lukuhaasteen kohtaan, jossa pitää lukea Tornionjokilaaksoon sijoittuva kirja.