Sujata Massey: Bombayn prinssi

Sujata Massey: Bombayn prinssi

Perveen Mistry tutkii #3

Gummerus, 2021

Lukija: Erja Manto

Kesto: 13h 20min

Bombay, 1921.

Walesin prinssi Edward oli tulossa Bombayhin aloittaakseen sieltä neljän kuukauden mittaisen Intian kiertueensa. Tiedossa oli levottomuuksia. Mahatma Gandhi oli rauhallisen mielenosoituksen kannattajs kehottaen sulkemaan kaupat ja ylipäätään boikotoimaan prinssin vierailua. Antoihan tällaisen vierailun toteutuminen ymmärtää, Intian pyrkiessä itsenäistymään, että brittihallinto tulisi kestämään vielä kymmeniä vuosia.

Tähän liittyen Perveen Mistry, joka oli osakkaana isänsä lakiasiaintoimistossa Intian ainoana naispuolisena asianajajana, sai erikoisen asiakkaan. Yliopisto-opiskelijoiden kuului seisoa hurraamassa prinssin kulkueelle, mutta moni heistä kuului opiskelijaliittoon, joka kannatti Intian itsenäistymistä. Freny Cuttingmaster, joka tuli tapaamaan Perveeniä, oli vasta 18-vuotias ja huolissaan siitä, voidaanko häntä rankaista koulusta poisjäämisestä, peräti erottaa yliopistosta. Hän oli kuitenkin hyvin kiitollinen vanhemmilleen siitä, että nämä hyväksyivät hänen halunsa opiskella ja suostuivat kustantamaan naisihmisen opinnot.

Myös Perveen kutsuttiin tapaamaan prinssiä, eikä hänkään suhtautunut kutsuun myönteisesti. 

Mieli myllärtäen Perveen kävi läpi muutamia kirjeitä ja viestejä joita Mustafa oli hänelle jättänyt. Alice oli jo ehtinyt soittaa aamulla. Lisäksi oli viesti parsien naistenyhdistyksestä, häntä pyydettiin vastaamaan kutsuun Walesin prinssin tapaamiseen joka pidettäisiin kuvernöörin residenssissä maanantaina iltapäivällä. Hänet oli luultavasti valittu edustamaan nykyaikaista naispuolista parsilakimiestä. Ihmiset kyllä kertoivat mielellään tuntevansa naispuolisen parsilakimiehen, he eivät vain halunneet palkata häntä. Hän mietti mitä muut vastaanoton naisvieraat edustaisivat, kenties arvoisaa parsirehtoria tai ihailtavaa parsihyväntekijää. Paikalla olisi takuulla monta täydellistä parsivaimoa. 

Perveen teki kutsusta paperiliidokin ja lennätti sen roskakoriin samaan aikaan kun Mustafa tuli huoneeseen kahvitarjotinta kantaen. 

Colin Sandringham oli Intian siviilihallinnon virkamies, jonka asemapaikka oli Satapurin ruhtinaskunnassa. Perveenin lakiapua oli tarvittu Satapurissa vain kuukautta aiemmin, jolloin hän oli tutustunut myös Coliniin. Mies oli britiksi siitä erikoinen, että hän viihtyi asuen yksin vuorilla, joten Perveen yllättyi törmätessään häneen Bombayssa. Colin oli kutsuttu prinssin seurueeseen, koska he tunsivat toisensa Oxfordin vuosiltaan. 

Colin halusi tavata Perveeniä, joka käyttäytyi miehen seurassa etäisesti ja tarkasti uskontonsa käyttäytymissäännöistä kiinni pitäen, toisaalta siksi ettei isän lakiasiaintoimistolle aiheutuisi haittaa juorujen takia, riippuihan Perveenin maine ohuen langan varassa, toisaalta siksi, ettei halunnut paljastaa miehen yllättävästä tapaamisesta seuranneita hämmentäviä tunteita. Mies edusti kuitenkin brittihallintoa, toisekseen Perveenhän oli edelleen naimisissa, eikä tulisi milloinkaan saamaan eroa parsien silmissä.

"Olet edelleen aamuvirkku",

Perveen käänsi päätään tunnistettuaan Colin Sandringhamin aavistuksen käheän äänen. Hän oli varmaankin ollut jalkeilla koko yön, Perveen ajatteli nähdessään Colinin smokissa ja satiinisessa silinterihatussa. 

...

"Saanko liittyä seuraan?"

Perveen tajusi miten sopimattomalta heidän kelustelunsa saattaisi vaikuttaa. He eivät kuitenkaan olleet sisällä hotellissa ja hän halusi kovasti kuulla miten kuvernöörin residenssissä oli mennyt. Epäröiden hän sanoi: "Mitä jos istuisit tuolle penkille joka on oikealla puolellani, niin pystymme juttelemaan?"

"Olemme siis kuin vakoojia, jotka vaihtavat raportteja." Colin istahti Perveenin ehdottamalle penkille ja asetteli oikean jalkansa varovasti parempaan asentoon. 

Kulkuepäivänä Freny löytyi kuolleena yliopiston kampuksen puutarhasta. Kaikki yliopistolle tulleet olivat kadun varressa katsomassa kulkuetta, joten tapahtumalla ei ollut silminnäkijöitä. Oli mahdollista että tyttö oli kurkottanut käytävän kaiteella liian kauas, ehkä nähdäkseen vilauksen prinssistä, pudonnut kivetylle polulle ja loukannut silloin myös kasvonsa, sillä niiden toinen puoli oli murskana. Perveen ei pitänyt tätä kovinkaan todennäköisenä, ja kun myöhemmin löytyy koneella kirjoitettu  itsemurhaviesti, Perveen uskoo että murhaa yritetään lavastaa itsemurhaksi. Koska Perveenin paras ystävä Alice Hobson-Jones opettaa Frenyn opinahjossa matematiikkaa, pääsee Perveen tutkimaan lähemmin tapauksen johtolankoja.

Että minä tykkään niin kaikesta tässä sarjassa! Perveenistä ja muista hahmoista, tuon ajan Intiasta, historiasta ja Intian eri (uskonnollisista) kulttuureista joista opin paljon lisää. Innoituksensa Perveeniin Massey on saanut todellisesta henkilöstä, Cornelia Sorabjista. Kun googlasin lisätietoa hänestä, huomasin samalla, että naisasianajajat tulevat saamaan täydet oikeudet toimia vuonna 1923, eli Perveen pääsee pian puhumaan oikeussalissakin! 

Myös rikostapaukset ovat olleet kiinnostavia ja sopivasti erilaisia, kun esimerkiksi Satapurin jalokivessä asiakkaat olivatkin muslimeja, joilla on taas osittain erilaiset käyttäytymissäännöt kuin parseilla. Ennen ensimmäistä Perveenistä kertovaa dekkaria en tiennyt parseista muuta kuin nimen, joten sarja on opettanut paljon. Tosin näistä kolmesta tämän osan rikoksen ratkaisu venyi ja venyi niin, että sitä olisi voinut tiivistää tai sitten keksiä lisää twistejä. 

Se pitää vielä mainita, että Erja Manto on aivan täydellinen valinta lukemaan sarjaa.  En varmaan osaisi tarttua enää lukukirjaan kuunneltuani nämä kolme osaa.

Nextoryn käyttäjänä tulikin yhtäkkinen kiire kuunnella Gummeruksen kirjoja, kun niihin ilmestyi tuollainen uhkaava lätkä: kuunteluaikaa oli jäljellä kaksi viikkoa. Eikä siinä vielä kaikki, haku Gummeruksen kirjoilla ei toimi ollenkaan, joten kuuntelemaan pystyy vain niitä, jotka ovat ennestään merkittyinä suosikeiksi. Todella kismittävä tilanne, johon yritin googlata selitystä sitä löytämättä, mutta jollain tapaa heillä on nyt sukset ristissä. Jos tämä jatkuu, niin en tiedä miksi maksaisin täyden hinnan Nextorylle supistetusta valikoimasta, kuuntelen kuitenkin Gummeruksen kirjoja samassa suhteessa kuin muiden isojen, Otavan, WSOY:n ja Tammen kustantamoiden. 

Sarjan kannet ovat suomalaisiksi ihan kivoja, mutta kyllähän tämä alla oleva paremmin tunnelmaan vie... 

Sujata Massey: Satapurin jalokivi

Sujata Massey: Satapurin jalokivi

(Perveen Mistry tutkii 2)

Gummerus, 2020

Alkuteos: The Satapur Moonstone 

Suomennos: Maija Heikinheimo

Lukija: Erja Manto

Kesto: 13 h 57 min

Kuuntelin kirjan Nextoryssa.

Oli kulunut vajaa vuosi siitä, kun Perveenin yliopistoaikainen ystävä Alice vanhempineen oli muuttanut Intiaan ja Perveen oli ratkaissut Faridin leskivaimojen tapauksen. Nyt Alicen isä, Sir David Hobson Jones, halusi kääntyä Perveenin puoleen lakiasioissa.

Noin 60% Intian niemimaasta oli brittien hallinnoimaa, loppuosa koostui erikokoisista ruhtinaskunnista ja pienemmistä maa-alueista joita pääasiassa hallitsivat hindut ja muslimit, ja jotka maksoivat veroa brittihallinnolle itsenäisyydestään. Yhdessä pohjoisimmista ruhtinaskunnista tarvittiin nyt lainopillista apua ja Sir Davidin mielestä Perveen naispuolisena lakimiehenä oli ainoa, jota tehtävään voitiin ajatella.

Teekuppi oli lipsahtaa Perveenin otteesta mutta hän onnistui olemaan pudottamatta sitä. Hänkö tekisi töitä Britannialle, joka oli pitänyt Intiaa rautaisessa otteessaan 1600-luvulta lähtien. Hänen oli kuitenkin oltava diplomaattinen, hän valitsi sanansa huolella.
"Olen otettu että minua harkitaan tehtävään, mutta en missään tapauksessa lähde isäni lakiasiaintoimistosta. Hän ylensi minut viime kuussa osakkaaksi."
"Onnittelut. Mutta kai te palvelette asiakkaita jotka ovat valmiit maksamaan asiallisen palkkion, eikös yrityksiä sen takia perusteta?"

Satapurin ruhtinaskunnan maharadza oli kuollut koleraan ja pian tämän jälkeen teini-ikäinen kruununprinssi Pratapao oli kuollut jouduttuaan villieläimen hyökkäyksen kohteeksi. Nuorempi veli Jiva Rao, tuleva hallitsija, oli vasta kymmenvuotias joten pääministeri, menehtyneen maharadzan nuorempi veli prinssi Swaroop ja herra Colin Sandringham brittihallinnon puolelta johtivat ruhtinaskuntaa kunnes prinssi varttuisi täysi-ikäiseksi. Tulevan hallitsijan koulunkäynnin järjestämisestä oli virinnyt erimielisyys kahden maharanin eli maharadzan lesken Mirabain ja vanhan maharani Putlabain (eli miniän ja anopin) välillä. Lasten äiti halusi lähettää poikansa Englantiin opiskelemaan ja isoäiti taas kannatti opintojen suorittamista palatsissa kotiopettajan johdolla. Sandringham oli pyrkinyt palatsiin maharanien puheille, mutta törmännyt tuttuun ongelmaan, sillä lesket noudattivat purdahia eivätkä olleet ottaneet perheeseen kuulumatonta miespuolista henkilöä vastaan.

Maharani oli huolissaan poikansa turvallisuudesta, sillä hän uskoi ettei prinssi Pratapaon kuolema ollut onnettomuus ja kun Perveen tutki asiaa, heräsi hänessä sama epäilys. Kun vielä Perveenille tarkoitettu ruoka, jonka hän oli jättänyt syömättä, oli osoittautunut myrkytetyksi, oli selvää että ruhtinaskunnassa oli käynnissä melkoiset juonittelut ja liikaa nuuskivan Perveeninkin henki oli vaarassa. 


Tässä osassa selvitettävä tapaus oli keskeisemmässä roolissa kuin ensimmäisessä osassa, jossa käytiin enemmän läpi Perveenin omaa elämää ja muun muassa hänen karille ajautunutta avioliittoaan, sekä Intian eri uskontojen tapoja. Näistä syistä ensimmäinen osa oli enemmän minun mieleeni, mutta toki tämäkin oli kiinnostavaa kuunneltavaa ja oikein sujuvaa cozy crimea.

Dekkariviikko - Sujata Massey: Murha Bombayssa (Perveen Mistry tutkii 1)

Sujata Massey: Murha Bombayssa (Perveen Mistry tutkii 1)

Gummerus, 2019

Suomennos: Maija Heikinheimo

Lukija: Erja Manto

Kesto: 15 h 24 min

Kuunneltu Nextoryn sovelluksessa.

Perveenin isällä on lakiasiaintoimisto 1920-luvun alun Bombayssa. Perveen on käynyt kolmivuotiset lakiopinnot Oxfordissa ja työskennellyt nyt puoli vuotta isänsä alaisuudessa ja tunsi oppineensa jo enemmän kuin opiskellessaan. Perveen oli ensimmäinen naispuolinen lakimies Bombayssa ja sai naisena työskennellä vain avustajana. Isä toivoi kuitenkin, että Perveen voisi hoitaa lakitoimistoa sitten, kun jää itse sivuun.

Oikeustalon ympäristössä oli paljon brittien sekä eri uskontojen kuten hindujen ja muslimien lakitoimistoja. Aikoinaan alue oli ollut Itä-Intian kauppakomppanian linnoitus. Perveenin suku oli alun perin Persiasta tulleita, he olivat parseja, eli Intiassa syntyneitä zarahustralaisia. Bombaylaisista vain muutama prosentti oli parseja, mutta lakimiehistä heitä oli kolmannes.

Kirjan keskeinen rikostarina käynnistyy, kun Omar Farid, rikas tekstiilitehtailija on kuollut. Hän oli muslimi jolla oli kolme vaimoa, ja kaikki lesket halusivat yllättäin luopua perinnöstään ja lahjoittaa sen hyväntekeväisyyteen. Perveenin mielestä ajatus oli järjetön, nyt kun heillä ei enää ollut elättäjää.

Ensimmäinen vaimo oli saanut vain tyttären, toinen vaimo kahden tyttären jälkeen kaivatun pojan. Perillisen syntymästä huolimatta Farid oli ottanut vielä kolmannen vaimon, vain viisi kuukautta ennen kuolemaansa, jolloin oli jo sairastellut. Kolmannella vaimolla oli lisäksi epämääräisenä pidetty tausta, sillä hän oli työskennellyt muusikkona. Perhettä edusti Faridin kuoltua Faisal Mukri, nuori mies joka ei ollut edes vastannut Perveenin lakiasiaintoimiston nimissä lähettämiin kirjeisiin. Musliminaiset elivät täysin eristäytyneinä muusta maailmasta, joten Perveen tarjoutui jututtamaan heitä selvittääkseen asioita. Mukri suhtautui kuitenkin Perveeniin hyvin torjuvasti ja ylimielisesti ja riitautui pian Perveenin kanssa tämän valaistua leskiä muistakin vaihtoehdoista käyttää perintöään. 

Perveenin ystävä Englannissa vietettyjen vuosien ajalta, Alice Hobson Jones, on saapumassa Bombayhin ja Perveen menee häntä vastaan satamaan. Perveen näkee ohi ajaessaan haamun menneisyydestään, vaaleampi-ihoisen, mustakutrisen Cyruksen. Mieheen liittyykin kirjan sivujuonne, sillä Perveenillä ja Cyruksella on yhteistä historiaa, peräti epäonnistuneen avioliiton verran. Cyrus ei ollut pitänyt hänen puoliaan vanhoillista äitiään vastaan ja Perveen oli joutunut kärsimään paitsi loputtomasta ruuanlaiton opettelusta jonka Perveenin kotona hoiti kokki, myös vanhanaikaisesta parsien tavasta eristää nainen alkeelliseen kopperoon kuukautisten ajaksi, jottei sairastuta muita ihmisiä.

Cyruksen Perveen oli tavannut Bombayn yliopiston kampuksella vuonna 1916 ja avioliitto oli solmittu nopeasti. Cyrukselle etsittiin morsianta Bombaysta kun koko Kalkutasta, jossa perheellä oli juomatehdas, ei löytynyt sopivaa, mikä oli kyllä ihmetyksen aihe, mutta Perveen päätti sivuuttaa sen. Hän itse oli juuri keskeyttänyt lakiopintonsa Bombayssa koska häntä kiusattiin jatkuvasti miesopiskelijoiden toimesta ja hän ajatteli, että muutto Kalkuttaan ja perheen perustaminen antaisi hänelle uutta sisältöä elämään. Miten väärässä hän olikaan ollut. 

Ensinnäkin, minun tuli aina nälkä, kun kirjassa niin usein kuvailtiin kaikkia ihania ruokia ja leivonnaisia. Rakastan intialaista ruokaa! Toiseksi olen oppinut jopa pitämään Erja Manton äänestä ja tähänkin kirjaan se sopi hyvin. Dekkariksi kirjassa oli paljon muutakin sisältöä kuin rikoksen selvittelyä, erityisesti eri uskontokuntien tavoista ja perinteistä tässä oppi paljon, mikä oli kirjan parasta antia. Selviteltävä tapauskin oli kiinnostava, murhaaja motiiveineen ei kylläkään ollut mitenkään yllätyksellinen.

Osallistun tällä kirjaesittelyllä kirjabloggareiden dekkariviikkoon, joka alkaa tänään. Tapahtumaa emännöi Luetut.net -blogin Mari, joka on myös suunnitellut logon.