Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
Gummerus, 2020
Suomennos: Raisa Porrasmaa
Äänikirjan lukija: Vuokko Hovatta
Kesto: 3h 50min
Lukumaratonilla kuuntelin Lähikaupan naisen, josta on ehtinyt tulla jo aika paljon blogipostauksia. Niiden perusteella olisin ajatellut Keikon äänen ja puhetavan aika eri tyyliseksi kuin Vuokko Hovatan, mutta sopeuduin siihen pian.
Keiko kokee olevansa osa toimivaa yhteiskuntaa, kun yhtenä sen rattaista tekee omaa työtään. Kun Smile Market avautui ja 18-vuotias Keiko sai sieltä vakituisen, osa-aikaisen työpaikan, hän koki syntyneensä uudelleen.
18 vuotta myöhemmin yksikään silloisiin valikoimiin kuulunut tuote ei ollut enää saatavilla, työkaverit ovat vaihtuneet moneen kertaan, valmistuneet opinnoistaan ja hankkineet "kunnon" työpaikat tai menneet naimisiin ja saaneet lapsia, mutta Keiko jatkoi edelleen osa-aikaisena myyjänä, vieläpä samassa liikkeessä. Hänen vanhempansa olivat aluksi olleet tyytyväisiä Keikon työhön. Hän sentään valmistui yliopistosta ja kävi sen jälkeen haastatteluissakin, muttei onnistunut saamaan muuta työpaikkaa ja toisaalta, hän oli itse tyytyväinen, vaikka yleensä osa-aikatöitä tekivät vain nuoret opiskelijat. Tämä on Japanissa jotain omituista, jotain mikä kaipaa puolustelua, joten Keikon sisar, joka itse on perustanut perheen, on neuvonut Keikoa valehtelemaan, ettei hänen terveytensä kestä täysiaikaista työssäkäyntiä. Toisaalta aviomieskin pitäisi perheen ja ystävien mielestä löytää, vaikkei Keiko ole koskaan edes seurustellut. Kun myymälään kovan työvoimapulan takia otetaan Keikon ikäinen mies, kaikki alkaa muuttua.
Tämä oli aivan ihana kirja! Ylitti jopa odotukseni, vaikka olinkin saanut useiden kehuvien blogikirjoitusten myötä tästä jo hyvin positiivisen kuvan. Ja kirjan loppu, sekin oli aivan ihana!
Olen itse ollut muutaman ketjun ruokakaupassa töissä 80-luvulla. Oli mielenkiintoista havainnoida eroja asiakaspalvelussa ja siinä mitä myyjiltä odotetaan, kuinka he kumartelevat asiakkaille ja käyvät läpi hassuja manööverejä ennen jokaisen työvuoron alkua. Tuli mieleen, että jopa mieheni otti hiljattain puheeksi erään täkäläisen Lidlin kassan "joka ei varmaan koskaan ole hymyillyt". Moinen hapannaama pääsisi Japanissa varmasti laiskanläksylle.
