Kesäteatterissa: Tankki täyteen

Kuva: Tampereen Komediateatteri 

Meillä on minun Tampereelle muutostani lähtien eli viimeisten 13 vuoden ajan ollut tapana käydä Tampereen komediateatterin kesäteatterissa, vain muutama vuosi on jäänyt välistä. Vieläkin harmittaa ettei loistokaksikko Leisti & Puotila kuulu enää kesäteatterin kokoonpanoon, mutta nauruhermoja kutittamaan on löytynyt toki muitakin näyttelijöitä. Aina ei ole tarvinnut niin hervottomasti nauraakaan; esimerkiksi kesän 2007 Jäniksen vuosi jäi mieleeni Elsa Saision esitettyä niin upeasti pupujussikan roolin!

2015 lavalle tuotiin 80-luvun suosikkisarja Tankki täyteen. Sekä minä että mieheni olemme nähneet sekä Tankki täyteen että sen spin offin Reinikaisen moneen kertaan tv-ruudusta (ja mies esitteli minulle heti Ylöjärvellä käymään tullessani missä sarjan kuvauksissa käytetty Vilenien huoltoasema, tuo ainoa mainitsemisen arvoinen ylöjärveläinen nähtävyys, oli sijainnut), sieltä ihan 70-luvun lopun ensiesityksistä lähtien joten osaamme molemmat Hardwickin & Tuomisen tuotokset ulkoa. Tämä asetti ehkä hieman erilaiset ja varmaan hiukan korkeammat odotukset / vaatimukset tälle kesäteatteriesitykselle ja myönnän että ilman Ilmari Saarelaisen mukanaoloa Juhanan roolissa en ehkä olisi innostunut esityksestä noin lähtökohtaisestikaan.

Komediateatterin kesälavalle oli siis tällä kertaa rakennettu Sulo Vilenin huoltamo jossa rovastin mopedi korjattiin taas rukouksen voimalla kuntoon, sekä Emmin (anteeksi Emiiiilia Vilenin) emännöimä baari, jossa konstaapeli Reinikainen muutamaankin otteeseen tokaisi Ulla-apulaiselle, että "Paas likka antaen pullo vissyä".

Isäntä tykkäsi näytelmästä kovasti, liikuttuikin muutamaan otteeseen lähinnä Saarelaisen ansiosta. Saarelainen olikin ilman muuta esityksen valovoimaisin näyttelijä ja Ullaa jo sarjassa esittänyt Tuire Salenius veti roolinsa edelleen hyvin. Siippa taisi kerrankin nauraa minua enemmän!

Kuva: Tampereen Komediateatteri 

Sulo ja Emmi jäivät selvästi taustarooleihin; aina kun Juhana oli lavalla odotin hänen seuraavia repliikkejään. Sarjan puhelinkioskikohtaus oli hauskasti otettu mukaan sekin, vaikkei Juhana tällä erää kaupunkiin saakka päässytkään. Reinikaisen toteutustapaan tässä produktiossa olin kuitenkin pettynyt. Olisin toivonut näyttelijän edes hiukan pyrkivän matkimaan Reinikaisen omalla tavallaan hauskaa venyttelevää puhetapaa. Isäntää hieman häiritsi kirosanojen käyttö, ei niinkään niiden itsensä takia, vaan siksi miten taidokkaasti Tenho Sauren sarjassa aina muutti sen karkaamaisillaan olleen kirosanan joksikin toiseksi sanaksi. 

Kaiken kaikkiaan esitys oli hauska ja viihdyttävä, oikein sopiva kesäteatterin lavalle.

Tänä kesänä olemme menossa katsomaan myös Pyynikin kesäteatterissa esitettävää Avioliittosimulaattoria, siitä lisää myöhemmin.