 |
| Kalmantanssin sain arvostelukappaleena kustantajalta. |
Milja Kaunisto: Kalmantanssi
Gummerus 2014
En oppinut ma puhumaan
En itkemään, en nauramaan
Vast eilen synnyin, poistumaan
Nyt kuolo vaatii lapsiaan
Ja syyttää mua nyt kuka vois
Jos toden Kalma teille tois
Vain yksi totuus hällä lie
Pois kuolo nuoret, vanhat vie
Kalmantanssi on suoraa jatkoa Kauniston esikoisromaanille, Olavi Maununpojan tarinan aloittaneelle Synnintekijälle. Oleelliset edelliseen osaan viittaavat kohdat selitetään hyvin lyhyesti auki ja kirjan pystyisikin juuri ja juuri lukemaan itsenäisenä teoksena, mutta huomattavasti enemmän siitä saa irti, jos sarjan lukee järjestyksessä.
Rakkaudessa riutuva Olavi matkasi edellisen osan lopussa takaisin Suomeen ja piispa Maunu Tavastin suojiin Kuusiston piispanlinnaan. Ennen palaamista Olavin tarinaan Kalmantanssi vie lukijan kuitenkin aivan 1400-luvun alun Ranskaan ja Englantiin jossa ensimmäisen osan tavoin avataan Olavin opiskelutoverin ja orastavan rakkauden Miracle de Servieresin ja erityisesti hänen äitinsä elämän vaiheita.
Olavi joutuu vastentahtoisesti nimetyksi Kyrkioslaethin, ennestään hänelle tuntemattoman kauppalan, kirkkoherraksi. Eletään vuotta 1429. En voi sanoin kuvata kuinka suuren kivun kirkkoherraksi valinta survoi sydämeeni. Se tarkoitti sitä, etten voisi lähteä syksyllä Pariisiin kuten olin haaveillut. En voisi palata Sorbonneen. Mutta mikä pahinta kaikesta, joutuisin pettämään lupaukseni Miraclelle. Miracle de Servieres, Sorbonnen yliopiston loistavin äly ja opiskelutoverini. Erossa olomme aika oli muuttunut hiljalleen vuosiksi, ja ystäväni oli muistoissani saanut päänsä ylle neitsyt Marian kärsimyskruunun hohteen.
Kyrkioslaethissa Olavi joutuu suurten koettelemusten eteen. Vaikka kirkkoherran ajatukset ovat puhtaasti kristilliset ja elkeet ripille tahtovaa nuorta rouvashenkilöä kohtaan ainoastaan suojelevia, lankeaa Olavi rienauksista suurimpaan itsensä Luciferin vallassa. Tunnontuskissaan kasvatti-isälleen ripittäytyvä Olavi saa tältä rangaistuksena juuri sen mitä eniten maailmassa haluaisi; piispa Maunu toteaa Olavin tarvitsevan vielä lisää oppia ja kasvun vuosia ja lähettää tämän jatkamaan opintojaan Sorbonnessa.
Olavi Maununpoika on ollut todellinen historian henkilö. Piispa Maunu Tavastin kasvattipoika joka opiskeli kahteen otteeseen Sorbonnessa ja loi sen jälkeen merkittävän kirkollisen uran Suomessa. Tämän faktan tiedostaminen voisi haitata fiktiiviseen kirjasarjaan heittäytymistä, mutta ainakaan itseäni tämä ei ole estellyt. Kalmantanssissa Olavi päätyy kuulustelemaan itseään Jeanne D'Arcia, mikä oli ehkä vähän turhan epäuskottavaa sinänsä, mutta Orleansin neitsyt oli yllättävän antoisa lisä kirjaan. Kaiken kaikkiaan pidin Kalmantanssin juonenkäänteistä vielä aloitusosaa enemmän ja ahminkin kirjan nopeassa tahdissa. Nyt odotan innolla Piispansormuksen kansien väliin uppoutumista, sillä Kauniston kirjoitustyyli on erittäin mukaansa tempaavaa ja otteessaan pitävää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti