Dekkareiden jatko-osia vol 6

Tällä kertaa esittelyssä osat neljästä sellaisesta dekkarisarjasta, joiden kuuntelemista olen jatkanut ensimmäisen osan jälkeen, toisinsanoen ollut kiinnostunut siitä miten sarja etenee. Veikkaan että ellet ole mitään näistä itse lukenut, tiedät vähintäänkin nimeltä edes yhden (kirjailijan).

***

Maria Adolfsson: Välttämätön paha

#6 Doggerland

Tammi, 2024

Lukija: Karoliina Kudjoi

Kesto: 9 h 55 min

Karen Eiken Friesellä (hän ja Leo olivat vihdoin menneet naimisiin) ei oikeastaan ole mitään joulua vastaan, päinvastoin hän odottaa pitkiä vapaita. Selma-tytärkin on jo leikki-ikäinen ja Leo, jolle joulunvietto ei ollut lapsena itsestäänselvyys, pääsee nyt luomaan sitä tyttärensä kanssa sydämensä kyllyydestä. Antaa siis kodin olla kuin Disneylandin ja Doggerlandin sekoitus.

Jos Karen oli ajatellut, että joulun alla olisi leppoisia työpäiviä, hän oli väärässä. Hänet laitettiin tutkimaan kuuluisan doggerlandilaistaiteilijan katoamista ennen kuin oli kulunut edes riittävästi aikaa etsintäkuulutuksen tekemiseen. Taiteilijan ex-vaimo oli Karenin uuden pomon ystäviä ja mies haluttiin löytää ennen kuin asiasta tulisi lehtiotsikoita. 

Kyllä, kuuntelin tämän juuri ennen joulua '25, mutta kirja jäi odottamaan vuoroaan päästä koosteeseen ja julkaistuksi. Sanoisin kuitenkin, että itse joulutapahtumia siinä on niin niukalti että sen voi kuunnella vaikka keskikesällä, vastaavasti en suosittele sitä jos etsit joulufiilikseen pääsyä. 

***

Eppu Nuotio: Hevosenkenkä 

Gummerus, 2025

#4 Raakel Oksa ratkaisee

Lukija: Hannamaija Nikander

Kesto: 5 h 3 min

Raakel ja Kristian ovat käyneet jo viisillä treffeillä. Tinderin lataaminen oli tuntunut Dannen jälkeen liki pakolliselta, mutta epätoivoiselta, ennen kuin match Kristianin kanssa oli saanut näkymät valoisammiksi. Rakennusalan laman myötä Rakelilla ei ollut työtä tarjolla entiseen malliin ja kun Danne oli saanut puuhuvilan entisöimiskeikan Hangosta, hän oli palannut sinne mistä oli Raakelin perään lähtenytkin. Ystävinä he pysyisivät edelleen, 

Kristian on aivan erilainen kuin edellämainittu pitkätukkainen rakennusmies. Hän työskentelee pörssiyhtiössä ja puhuu kuutta kieltä, asuu Eirassa ja hänellä on kakkosasunto Espanjassa. Niinpä mies on myös aivan eri maailmasta kuin Raakel itse, hän joka on pienillä rahoilla sinnitellyt Eero-pojan vuoroviikkoäiti. 

Tämänkertaiseen mysteeriin liittyy hevosenkenkä, jonka Raakel löytää remontoidessaan vanhaa saunaa Meilahdessa. Ellen Lähde on muuttanut Helsinkiin, ja liittynyt sikäläisiin marttoihin. Martat vierailevat lähiseudun kartanoissa, ja niinpä Raakel ja Ellen alkavat yhdessä selvittää liittyykö hevosenkenkään jokin tarina. Limittäin tämän kanssa kulkee toinen aikataso, jossa 1924 Meilahden kartanoon tulee kesävävyksi nuorukainen, jonka rakkauden kestävyyttä tulevat appivanhemmat tahtovat koetella. Niinpä he palkkaavat hemaisevan hevoskouluttajan, jonka on tarkoitus toimia "kärpäspyydyksenä". 

Raakel Oksa -sarjaa cozympaa cozy crimea on vaikeaa kuvitella. Oikeastaan näissä ei aina ole kummempaa rikosta, ei sellaista josta tulisi tuomio. Onhan muutakin, miten voi toimia väärin toista ihmistä kohtaan. 

***

Carin Hjulström: Yksi ruumis liikaa 

#3 Taimitarhamurhat

Tammi, 2025

Lukija: Kirsti Valve 

Kesto: 17 h 44 min

Anton ja Cecilia kävivät laukkakilpailussa Thorestan kartanon rengin Björnin kanssa ja voittivat mukavan summan rahaa. Björn osti itselleen pilkkahinnalla Syrakusan,  hevosen, jonka omistaja oli tyytymätön sen menestykseen ja kiukuspäissään halusi vain siitä eroon. Anton halusi tehdä vaikutuksen Ceciliaan ryhtymällä hevoskuiskaajaksi, kun Syrakusa jostain kumman syystä tuntui luottavan häneen. Eipä Anton arvannut, että siitä hyvästä hän päätyisi vielä jockeyksi!

Poliisia työllisti entinen eliittijoukkojen sotilas, nainen joka oli lähtenyt telttailemaan metsään, mutta viipynyt siellä liian kauan olematta keneenkään yhteydessä. Kadonnut nainen eli Maria Storm ja hänen ex-miehensä olivat hiljattain eronneet, ja naisen paras ystävä Olinda olikin exää enemmän huolissaan naisen löytymisestä. 

Toisessa tapauksessa, johon poliisi törmäsi sattumalta, löytyi pahvilaatikollinen koiranpentuja, osa jo menehtyneitä, osa henkitoreissaan. Kaksi niistä saadaan pelastettua, ja ne tarvitsevat uudet, hyvät kodit, jotka sitten löytyvätkin lähipiiristä.

Paikallispoliisi Olle ja Antonin Siri-täti olivat lähentymässä varovaisesti. Väärinkäsityksiä tapahtuu herkästi, etenkin kun Ollen ex-vaimo tarvitsee apua. 

Olen erittäin tykästynyt tähän sarjaan, voin sanoa että se on topkolmosessa dekkareista. Odotan aina innolla uuden osan ilmestymistä, nytkin olen jo kaikki kuunnellut. 

***

Christoffer Holst: Syysaallokkoja ja myrskynsineä

#2 Cilla Storm 

WSOY, 2024

Kesto: 7 h 45 min

Cilla on viettänyt kesän siirtolapuutarhamökissään Bullholmenilla ja palannut syksyn tullen kaupunkiin. Saarelta hänen elämäänsä on tullut mukaan kaksi uutta ihmistä: uusi ystävä, eläkkeelle poliisin työstä jäänyt Rose ja hänen komea, raamikas poikansa Adam, joka niin ikään työskentelee poliisina. Adamia hän on tapaillut säännöllisen epäsäännöllisesti, mies on aina niin kiireinen ja työpäivät venyvät, eikä suhde tunnu etenevän. Cilla itse on seurannut unelmiaan ja irtisanoutunut viihdetoimittajan työstään, ja käsikirjoittaa nyt rikospodcastia. 

Hänen tuli tutkia Laila Dammia, näyttelijää ja seurapiirikaunotarta, joka katosi syksyllä 1988. Viimeksi hänet oli nähty Tukholmassa, mutta hänellä oli myös kesäpaikka Bullholmenilla. Dammin uskottiin olevan katoamishetkellään raskaana, eikä mikään todistanut, että hän ei olisi saattanut kadota vapaaehtoisesti. 

Tästä tulikin toinen sarja jossa tehdään rikospodcastia, Elina Backmanin Saana Havas -sarjan rinnalle. Tämä on kevyempää, mutta kiinnostaa kyllä kovasti jatkaa eteenpäin.

Tuuli Salminen: Varpu

Tuuli Salminen: Varpu

Gummerus, 2023

Lukija: Pirjo Heikkilä

Kesto: 7 h 11 min

Varpu eli melko tavallista keski-ikäisen suomalaisnaisen elämää; hänellä oli vakituinen työ opettajana, aviomies, kaksi lasta eli aikuiset tyttäret Emma ja Oona, sekä kotina omakotitalo pikkukaupungissa. Mutta sitten hänen piti muuttaa pois.

Sisarensa Irinan avustuksella hän päätyi pieneen kerrostaloyksiöön Helsingissä, ja hänen tilalleen, käyttämään hänen puutarhakenkiään ja leikkaamaan hänen vaalimiaan ruusuja, onkin muuttamassa Annmari Aava, johon miehellä on ilmeisesti ollut jo pidempiaikainen suhde. Nainen on vieläpä arkkitehti ja vain kolme vuotta heidän esikoistytärtään Emmaa vanhempi. 

Irina-siskon mielestä Varpun pitää hankkia samanlainen mustavalkoinen mekko kuin sisarella on (sillä pitäähän kaikilla olla mekkoja?), ja sitten he voisivat käydä yhdessä salaatilla ja viinillä, sillä Varpu ei saa lakata elämästä, ja Irinalla on tietty kuva siitä, mitä eläminen tarkoittaa.

Varpun ja Irinan äiti on kuollut jo silloin kun he olivat pikkutyttöjä, ja läheisempi, etenkin Varpulle, olikin Ruusa-täti, joka on hiljattain menehtynyt. Varpu sureekin enemmän Ruusan kuin puolisonsa menettämistä, hän ikävöi myös enemmän kotiaan kuin miestä siinä kodissa. Varpu miettii, kestikö hän kahdenkymmenen vuoden ajan miestään nostamatta riitaa mistään, koska ei välittänyt miehestä niin paljon, että tämä olisi ollut riitojen arvoinen.

Varpun uusi vuokrahuoneisto maksaa toista tuhatta euroa kuukaudessa, ja hänen täytyy elää suu säkkiä myöten, sillä paitsi omakotitalon, hän menetti myös toimeentulonsa saatuaan vakavan varoituksen koulusta, jossa hän työskenteli saksan kielen opettajana. Varpun on etsittävä nyt uutta työtä, mutta hakemus toisensa jälkeen torjutaan. Miten paljon pettymyksiä yhden ihmisen täytyy kestää?

Eikä Varpu kestä. Hän alkaa puolivahingossa stalkata Annmarin kodin liepeillä ja näkee tämän rivitaloasunnon ikkunoista miehensä tuttuja vaatteita ja tavaroita. Tänne siis oli päätynyt kaikki, mitä hän ei ole nähnyt aikoihin heidän kotonaan. Paitsi ettei se ole pitkään heidän kummankaan koti. Annmari haluaa erilaisen tulevaisuuden miehen kanssa, Annmari alkaa suunnitella heille aivan uudenlaista älykotia, ja kaiken mitä tekee, hän jakaa sosiaalisessa mediassa. Hän ei tahdokaan Varpun ruusuja.

Varpussa oli juuri sopivassa määrin tarjoiltuna ihanaa, nautittavaa mustaa huumoria, joka tekee vaikeasta aiheesta keveämmän.

Vakavammin ajateltuna, kirja herätti monenlaisia mietteitä siitä, miten ihmismieli tapahtumiin ja elämänkäänteisiin reagoi, sekä siitä, miten eri tavalla eri ihmiset reagoivat, kun toinen "sekoaa" ja toinen ei. Ennen puhuttiin helposti asennoitumisesta, saatettiin kehottaa että koita nyt asennoitua järkevästi, toivottavasti niin ei toppuutella enää nykypäivänä. Siitä olisin kuitenkin huolissani tällaisen Varpun psykoosiin sairastumista kuunnellessa, että saako vielä 2020-luvullakaan apua mielenterveysongelmiin aina kun tarvitsee, vai oliko Varpu vain onnekas? Entä jos ei ole kunnon tukiverkkoa, entä jos et osaa itse hakea apua, entä jos läheiset ummistavat silmänsä? Entä jos ei ole Irinan kaltaista siskoa tukena, entä jos et tapaa uusia ihmisiä, kun menetät vanhoja? Entä jos ei vastaan kävelekään kuin tarjottimella uutta kutsumusta, jos vanha työ jää taa? Ja miten käy sitten, jos et ole avulle vastaanottavainen, sillä heitäkin on.

Toinen samaan aiheeseen liittyvä kirja on Minna Rytisalon Jenny Hill, jossa päähenkilön aviomies niin ikään pettää vaimoaan, tulee ero ja vaimo muuttaa pois kotoa. Jenny Hillin mielenterveys ei kokenut kovia, päinvastoin hän kasvoi täyteen mittaansa, eli näissäkin päähenkilöt reagoivat eroon aivan eri tavoin. Molempia kirjoja voin suositella, vaikkapa lukupariksi toisilleen. 

Historiallisia romaaneja vol 14

Onpas nyt sinisävyisiä kirjan kansia, ja ellei Myrskyn silmää lasketa, niin aika hempeitäkin. Turjanmeren tytärtä lukuunottamatta ei sotakaan ole näissä mukana, kun viimeksi oli niin pelkkää taistelukenttää... 

Rosmanin ja Midtsundin kirjat sijoittuvat 1800-luvun puoliväliin vain kymmenen vuoden päähän toisistaan, ja vaikka niiden päähenkilöt ovat nuoria naisia, tulevat he aivan eri olosuhteista, toinen piika, toinen kartanon ainokainen. Sitten harpataan 80 vuotta eteenpäin Petsamoon, ja tämänkertaisen enkkukirjan mukana kahteen aikatasoon 1970- ja 1960-luvuille. 

Ann Rosman: Myrskyn silmä

#7 Karin Adler 

Bazar, 2023

Lukija: Sanna Majuri 

Kesto: 17 h 12 min

1867 

Kun piika Johanna Olsson saapui Marstrandin saarelle, kaikki tuntui siellä niin erilaiselta. Mikä väkimäärä! Palvelijoita kori käsivarrellaan kulkemassa ees taas, sisään leipomoon, ulos apteekkarilta. Aivan kuin Marstrandissa olisi markkinat joka päivä.

63-vuotias kultasepän leski Margareta Sofia Nordström, jonka piikana Johanna aloittaa, oli ottanut miehensä porvarinoikeudet itselleen ja jatkoi yrityksen toimintaa. Hänen poikansa Sven Edward jatkaisi aikanaan kultasepänliikkeen toimintaa, sitten hänen poikansa, mutta Sven Edward ei ollut vielä naimisissa. Svenin ja Johannan välille syntyy suhde, jonka seurauksena Johanna saa aviottoman lapsen joka otetaan häneltä pois. Vähän myöhemmin Marstrandissa riehuu kohtalokas tulipalo, mutta miten Johanna liittyy tulipaloon?

Nykyhetkessä poliisi Karin Adler on äitiyslomalla poikansa Sebastianin kanssa ja on elämäänsä tyytyväinen. Mutta kun lähistölle ankkuroidussa laivassa tapahtuu epäilyttävä kuolemantapaus ja pelastushelikopteri vaikuttaa käyttävän juuri tuota laivaa poikkeuksellisen tiuhaan kumppaninaan harjoituksissa, heräävät Karinin tutkijanvaistot. Samalla hän huomaa kaivanneensa jo takaisin töihin.

Minua harmittaa että Rosmanin sarja päättyi tähän, olisin voinut kuunnella näitä tasaisin väliajoin vaikka miten pitkään. Ilmeisesti hän ei ole kirjoittanut mitään muutakaan viimeisten kuuden vuoden aikana, koska Goodreadsistä ei löydy. 

***

Aud Midtsund: Viktoria

Viktoria-sarja osa 1/18

Lind & co, 2025

Lukija: Rosanna Kemppi 

Kesto: 6 h 40 min

Vaikuttavan näköinen kartano kylpi auringonpaisteessa. Se sijaitsi piilossa kadulta kivenheiton päässä Frognerin herraskartanosta. Katon ylle kohoavan kuusikulmaisen tornin vuoksi talo tunnettiin arkikielessä nimellä Tornikartano. Auringonpaiste sai rakennuksen näyttämään erityisen kutsuvalta. Villiviiniköynnökset ja köynnösruusut kiipeilivät julkisivua pitkin, ja sisäänkäyntiä kehystivät jykevät pylväät. Etuoven kummallakin puolella oli korkeat ikkunat, joista tulvi sisälle runsaasti valoa.

1857

Sellaisessa idyllissä 18-vuotias Viktoria Vogt oli syntynyt ja kasvanut, aina äidin kuolemaan viisi vuotta aiemmin. Hän kaipasi edelleen äitiään ja mahdollisuutta avautua ja uskoutua tälle, ominaisuus joka pidättyväisestä täti Eugeniesta puuttui täysin. 

Äidin kuoleman jälkeen heillä oli pidetty harvanlaisesti juhlia, mutta nyt he olivat kutsuneet tanskalaisen konsuli Bachmannin perheineen ja vieraineen. Neljä vuotta vanhempi Tyge Bachmann oli hänen parhaita ystäviään, he olivat käytännössä kasvaneet yhdessä. Niinpä Viktoria ei voinut kuvitellakaan rakastuvansa mieheen, vaikka tämä oli pitkä ja komea, ja Viktorian ystävättäret olivat häneen ihastuneita. 

Viktoria tiesi, että hänen isänsä ja tätinsä puhuivat sulhasehdokkaista hänen selkänsä takana. Hän oli melko varma, että nämä kaavailivat Tygeä hänen puolisokseen, mutta sitä Viktoria ei voisi hyväksyä. Jos hän joskus menisi naimisiin, niin sellaisesta suuresta, pökerryttävästä rakkaudesta, jollaisesta hän oli kirjoista lukenut. 

Viktoria toivoi voivansa toimia opettajana kylän lapsille, sillä häntä harmitti ettei näille ollut tarjolla minkäänlaista yleistä opetusta. Opettajaksi kouluttautuminen oli naisena kuitenkin hankalaa, ja ensiksi hänen tulisi toimia muutaman vuoden ajan kotiopettajattarena. 

Viktoria kiinnostui välittömästi Bachmannien mukana tulleesta nuoresta lääkäristä. Paitsi että tämä oli komein mies jonka hän oli koskaan nähnyt, Viktoriaa ihastutti myös hänen kunnianhimonsa ja mihin se suuntautui. Oscar Kvam ottaisi hoitoonsa uuden, kuuromykille suunnatun instituutin lääkärin toimen. 

Viktoria-sarjan kanssa sitten harmittaa lähinnä vain se, että edes yritin. Näitä pitkiä sarjoja on äänikirjoina tarjolla niin paljon, että halusin kokeilla, ja varta vasten valitsin sellaisen jossa päähenkilö ei ole piika, kuten he useimmiten tuntuvat olevan. Mutta ei Viktoria napannut, enkä suoraan sanottuna oikein pitänyt siitä että tämäkin kääntyi sinne kurjuuden puolelle, kun mukaan tuli huonoissa oloissa kasvatettava kuuromykkä lapsi. En usko, että jatkan sarjaa vastaanottavaisemmallakaan hetkellä. 

***

Virpi Vainio: Turjanmeren tytär

Petsamo #2

Storytel Original, 2025

Lukija: Anna Saksman 

Kesto: 10 h 27 min

Marraskuussa 1939 Petsamosta evakuoidut kyläläiset oli ripoteltu joenvarren taloihin Tervolaan, kauas Kemin kaupungista, jonne moni oli toivonut pääsevänsä. Kemi olisi sentään ollut oikea, ruutukaavallinen kaupunki. 

Sodan alussa kirjeposti Antille oli kulkenut vielä säännöllisesti, mutta nyt Antin olinpaikasta ei ollut tietoa. Valeria ei suostunut edes ajattelemaan sitä vaihtoehtoa, että Antti ei palaisi ennen heidän vauvansa syntymää. 

Evakkoudessa oli Valerian mielestä kaikista pahinta jatkuva odottaminen. Päivät ja viikot venyivät kuin rullalle kääritty korvapuustitaikina, koska vieraissa nurkissa ajankulkua ei hahmottanut samalla tavalla kuin kotona.

Mutta nyt sota oli ohitse kestettyään puoli vuotta, ja petsamolaiset pääsisivät palaamaan kotiin, sillä heidän suureksi ihmetyksekseen Neuvostoliitto oli vienyt vain pienen palasen Petsamoa ja antanut pitää loput. Kotiinpalaajat eivät silti voineet tietää mitä olisi vastassa, olisiko oma talo pystyssä vai poltettu. 

Samaan aikaan Shmuel Jakobsson, Kööpenhaminan yliopiston fyysikko, oli pakomatkalla. Yliopistolla oli kuunneltu järkyttyneenä Hitlerin puhetta, jonka mukaan juutalaisen intellektualismin aika olisi ohitse. Tanska oli ollut voimaton, kun Saksan armeija oli vyörynyt sen rajojen yli maalla, meressä ja ilmassa. Shmuel oli paennut viime tipassa yli Juutinrauman sillan, omaisuus yhdessä matkalaukussa. Jälkiviisaasti hän manasi, että olisi pitänyt järjestellä asiansa ajoissa, eikä suhtautua uutisiin vain epäuskoisesti päätään puistellen. Oli päästävä Jäämerelle, jonne odotettiin suurta American Legion -laivaa joka toivottavasti veisi Shmuelinkin kauas pois, turvaan natseilta . 

Wikipedia osasi kertoa, että presidentti Roosevelt oli lähettänyt American Legionin hakemaan Norjan kruununprinsessa Märthaa ja hänen kolmea lastaan, mukaan lukien prinssi Harald, joka on Norjan nykyinen kuningas. Katsoimme joskus tv-sarjaa heidän pakomatkastaan, mutten muista sen tarkemmin. Atlantic Crossing kertoo Wikipedia nimeksi, mutta sarja jäi meillä harmillisesti kesken. 

Vainion sarja on minulle erittäin mieleistä kuunneltavaa, kirjoitettu sopivan vanhanaikaisesti ja kuitenkin on helppoa ja koukuttavaa kuunnella. Turjanmeren tytär voittikin Storytel Awardsin kaunokirjallisuuden kategorian. Mielestäni tämä toinen osa olikin vielä jännempi ja koukuttavampi kuin ensimmäinen, joka oli sekin jo erittäin hyvä. Jos Suomen Jäämeren rannan historia kiinnostaa, tartu ihmeessä tähän sarjaan!

***

Brooke Lea Foster: Our Last Vineyard Summer 

Simon & Schuster, 2025

Lukijat: Cassandra Campbell, Mia Barrow 

Kesto: 11 h 9 min

Manhattan, 1978

Betsy oli jatko-opiskelija ja töissä dinerissa, mutta haaveili siitä, että hänen miesystävänsä veisi hänet kesänviettoon New Hampshireen jossa sovittaisiin hääpäivä. Sen sijaan hän sai mieheltä, professoriltaan, hylätyn arvosanan ja kuuli että tämä yrittäisi sittenkin jatkaa vaimonsa kanssa. 

Betsyn äiti Virginia halusi kaikkien kolmen tyttärensä tulevan heidän kotiinsa Martha's Vineyardiin. Syy oli isän kuolema vuotta aiemmin, heidän olisi myytävä rakas kesäpaikka jossa äiti asui nyt vakituisesti. Tyttärille tämä on järkytys, onko heidän pakko suostua, vai voivatko he vielä pelastaa Vineyardin paikan? 

Louisa oli tyttäristä vanhin, töissä lakitoimistossa ja saanut viikon loman päästäkseen Martha's Vineyardiin. Aggy oli Louisaa vuotta nuorempi ja neljän viime vuoden aikana tavannut aviomiehensä ja saanut kaksi lasta. Betsystä tuntui ettei hän koskaan yltäisi siskojensa tasolle, etenkään Louisan. Eikä tilannetta ainakaan parantanut se, että hän tajusi olevansa raskaana. 

1965

Virginia oli tavannut Charlien kun he molemmat olivat vielä opiskelijoita. Charlie oli myöhemmin suunnannut politiikkaan, ja pyrki nyt senaattoriksi. Virgie oli aina halunnut kirjoittaa ja hän oli saanut lehteen oman kolumnin, jossa käsitteli naisten oikeuksia ja pyrkimyksiä tasa-arvoon. 

Nyt oltiin kuitenkin tilanteessa, jossa Virgie, joka on aina tehnyt miehensä mieliksi ja pitänyt tämän uraa etusijalla, oli ottanut tytöt mukaansa ja lähtenyt Martha's Vineyardiin. Hän oli jättänyt Charlielle kirjeen, jossa oli kertonut mitä aikoi, ja mitä mies oli tehnyt siitä hyvästä? Ilmoittanut lapset kidnapatuiksi ja saanut paikallispoliisin hänen peräänsä, sekä soittanut hänen päätoimittajalleen ja määrännyt tämän lakkauttamaan Dear Virgie -kolumnin. Virgie saattoi vain toivoa, että edes hänen kymmenvuotias kuopuksensa saisi kasvaa yhteiskunnassa, jossa (avio)miehet eivät enää määrää kaikesta.

Olipa hieno kirja! Kahden aikatason tapahtumia pyöritettiin aina vain taitavammin yhteen ja käänteitä riitti. Virgie oli aikansa feministi ja teki tosissaan töitä naisten oikeuksien eteen, vaikka se ei ollut hyväksi hänen miehensä poliittiselle uralle, ja siinä on kirjan suurin vastakkainasettelu, joskaan ei ainoa. Samalla siinä oli ikään kuin kaksi kasvutarinaa, Betsyn oma kuten kasvutarina yleensä ymmärretään, ja hänen äitinsä kasvu naisena ja vaikuttajana, ei avioliittonsa ansiosta vaan siitä huolimatta.

By the way, Cassandra Campbell on lempilukijoitani, ja lukee repliikit maltillisesti verrattuna moneen muuhun, kun on englanninkielisestä kirjasta kyse.