Sofia Sarenbrant: Kuoleman kintereillä

 Sofia Sarenbrant: Kuoleman kintereillä

#2 Emma Sköld

Alkuteos: Andra andningen, 2013

WSOY, 2021

Lukija: Satu Paavola

Kesto: 9 h 1 min

Tukholman maraton 1.6.

Ennuste oli luvannut poutaa ja kymmentä lämpöastetta, mutta maratonin kilpailujohtaja, itsekin kolmetoista maratonia juossut Lennart Hansson, näki miten vesipiskot alkoivat ropista ikkunaan. Varhaisaamun kriisikokouksessa oli harkittu jopa maratonin perumista, mutta se tietäisi roimaa tappiota, sitä paitsi suurin osa kilpailijoista lähtisi juoksemaan siitä huolimatta. Heidän kannaltaan olisi turvallisempaa vetää tapahtuma läpi. 

Lennartin 40 alaista, 3000 vapaaehtoista ja yli 80 poliisia oli turvaamassa juoksijoiden etenemistä tiesuluilla ja eri pisteillä matkan aikana. Emma Sköld ei kuitenkaan ollut paikalla työtehtävissä, vaan kannustamassa sisartaan Josefinia. Tosin hän toivoi jo, että olisi valehdellut olevansa kipeä. Hän oli umpijäässä, ja miten hän edes voisi erottaa Josefinin kuudentoistatuhannen samalla tavoin pukeutuneen juoksijan joukosta?

Josefin, kolmen lapsen äiti, oli vuotta aiemmin innostunut juoksemisesta ja toimi nykyään personal trainerina irtisanouduttuaan työstään tapahtumajärjestäjänä. Muutama hänen asiakkaansa oli myös juoksemassa maratonia. 

Sitten kylpylämurhien Emmakin on vaihtanut työpaikkaa ja on nyt Tukholman lääninrikospoliisin väkivaltajaoksessa. Uusi pomo Lindberg on hyvä, ammattitaitoinen johtaja. 

Ainoa asia joka Lindbergissä ihmetyttää, on hänen haluttomuutensa kertoa itsestään. Kun Emma miettii tarkemmin, hän ei itse asiassa tiedä pomostaan muuta kuin että tämä on naimisissa. Lindberg ei ole koskaan maininnut lapsia, eikä Emma siksi ole uskaltanut kysyäkään. Hän jos kuka tietää miten rasittavaa on, kun lapsista puhutaan kuin ne olisivat jotakin, mitä voi tilata netistä. "Eikös olisi jo aika?" tai sama tahdittomammin: "Jos et muuten tiennyt, niin yli kolmekymmentäviisivuotiaana on vaikeampi tulla raskaaksi." Voi kiitos kun kerroit.

Vain parisataa metriä startista ensimmäinen juoksija kaatuu. Kun hänet autetaan istumaan, hänen takkinsa on selästä rikki ja veressä. Lennart tunnistaa miehen, tämä on maineikkaan juoksuseuran perustaja ja monen lupaavan pitkänmatkanjuoksijan valmentaja, Måns Jansson. Hän on vielä hetken tajuissaan, mutta menehtyy sitten puukotukseen. Myöhemmin toinenkin juoksija murhataan, ja näiden välille löytyy selkeä yhteinen tekijä, juoksuseura. Alkaa Emman juoksu aikaa ja murhaajaa vastaan, sillä on selvää etteivät kaikki muutkaan maratoonarit ole turvassa. 

Kaksitoista kuukautta aiemmin Johan Bäckströmin ura oli ollut yhtä nousukiitoa. Juuri kätellyt miljoonakaupat Skanskan kanssa saattaisivat hyvinkin tienata hänelle osaomistajuuden it-firmasta. 

Johan ehtii tuskin iloita kaupoista, kun saa hätääntyneen puhelun vaimoltaan. Heidän tyttärensä Wilma oli kadonnut kesken juoksutreenien ja Wilman valmentaja Måns Jansson oli huolissaan. Kun Wilma löytyy kuolleena ja poliisi päätyy tutkimuksissaan joko onnettomuuteen tai itsemurhaan, Johan ei usko sitä todeksi vaan päättää löytää tyttärensä murhaajan.

Dekkari toimii sulavasti näiden kahden aikajanan välillä ja kuroo välimatkan kiinni. Annan kuitenkin tälle osalle yhden tähden vähemmän kuin ensimmäiselle osalle, ihan siksi ettei maraton tapahtumana ollut yhtä kiinnostava kuin kylpyläloma. Pidän siitä huolimatta Sarenbrantin kirjoitustyylistä paljonkin, ja uskon että kaikki tähän mennessä suomennetut kirjat tulee kevään/kesän mittaan kuunneltua.