Ruth Hogan: Queenie Malonen paratiisihotelli

Ruth Hogan: Queenie Malonen paratiisihotelli

Bazar, 2021

Lukija: Johanna Kokko

Kesto: 9 h 40 min

Kun Tilly oli seitsemän, hän rakasti kovasti isäänsä, mutta suhde äitiin oli monimutkainen. Sitten kaikki alkoi mennä aivan väärille jengoille. Isä lähti ensin kauas töihin ja kuoli sitten siellä ilman että Tilly näki häntä enää kertaakaan. 

"Mistä sinä tiedät, että isi hukkui, jos sinä et ollut siellä?"

Tillyn äiti, joka oli rauhoittanut hermojaan puolikkaalla viskipullolla, tasapainotteli nuoralla mukavan ja monstrumin välimaastossa. Hän pyöritteli kultaista vihkisormusta nimettömässään ja huokasi.

"Siksi, Tilly-kulta, että siellä oli muita ihmisiä, jotka näkivät kun se tapahtui."

Kyynelet kiilsivät jo Tillyn silmissä ja uhkasivat vieriä hänen kalpeille poskilleen. 

"Keitä ihmisiä? Keitä he olivat?"

Äiti ei vastannut vaan hiveli hellästi lasinsa reunaa. 

Nyt Tilly syöksyi jo alas mäkeä eikä pystynyt enää pysähtymään.

"Keitä he olivat?" hän huusi. "Miksi he eivät yrittäneet auttaa?"

Äidin ote lasista tiukkeni. Hänen tasapainonsa alkoi pettää.

"Kyllä he yrittivät. Totta hitossa he yrittivät! Mutta siellä oli pimeää ja myrskysi. Luojan tähden, Tilly, luuletko sinä todella, että ihmiset vain seisoivat peukaloitaan pyöritellen eivätkä tehneet mitään?"

Tillyä värisytti, kun hän ajatteli isiä yksin pimeässä taistelemassa aaltoja vastaan.

"En minä tiedä", hän nyyhkäisi, "etkä sinäkään tiedä, eikö niin? Miksi sinä et tiedä? Mikset sinä kysynyt keneltäkään?"

Äiti ei vastannut. Hän täytti lasinsa ja joi sen yhdellä kulauksella tyhjäksi ennen kuin tömäytti sen vihaisesti pöytään. 

"Luuletko sinä tosiaan, että minä haluan keskustella tästä? Luuletko sinä, ettei minulla ole häntä ikävä? Sinä et ole ainoa, johon sattuu. Minäkin menetin hänet! Minäkin rakastin häntä."

Tillyn kieli oli kärkkäämpi kuin olisi ollut hänelle hyväksi. 

"Etpäs. Sinä huusit hänelle koko ajan."

"Ja syystäkin, tyttöseni! Sinä luulet että isäsi oli joku herra täydellinen, mutta et tiedä puoliakaan!"

 Äiti täytti lasinsa. Pullo oli melkein tyhjä.

He kaksi jäljelle jäänyttä muuttivat Queenien paratiisihotelliin ja se oli onnellinen jakso Tillyn elämässä. Grace ei ollut koskaan sellainen pesupulverimainoksen iloinen äiti jota Tilly olisi toivonut, mutta Queenie paikkasi häntä hienosti tarjoten juuri sellaisen läheisen jota lapsi kaipasi.

Sitten asiat muuttuivat taas ja äiti lähetti Tillyn pois, eikä Tilly ymmärtänyt ollenkaan miksi. 

Nykyhetkessä Tilly, nykyään Tilda, on melkein neljänkymmenen ja palaa Brightoniin tyhjentämään äitinsä kotia, sillä tämä on menehtynyt. Tildaan on jäänyt arvet lapsuuden kokemuksista ja hänellä on pakko-oireita ja erilaisia turvamekanismeja. Siivoillessaan asuntoa Tilda löytää äitinsä päiväkirjat ja uskoo tämän jättäneen ne varta vasten hänen löydettäväkseen, etenkin kun samassa laatikossa on myös kortti, jossa lukee "Anna anteeksi Tilly". Äiti ei ollut kutsunut häntä Tillyksi sen jälkeen, kun oli lähettänyt hänet pois, ja mitä hän tarkalleen ottaen pyytää anteeksi?

Kirja lähti käyntiin todella hitaasti minun makuuni, ottaen huomioon, että tämän tyyppiset kirjat ovat aina juonivetoisia. Sinnittelin, teki mieli heittää kesken ja vaihtaa johonkin toiseen. Olin ennen tätä kuunnellut seuraavan suomennoksen eli Madame Burowan kuu ja tähdet jota olin rakastanut ensi hetkistä alkaen, joten ajattelin että tälle pitää antaa mahdollisuus. Tämä kirja tuntui heti alusta olevan saman tyyppinen kuin se ensimmäinen suomennos, Kadonneiden tavaroiden vartija (eli ns viisaita feelgoodeja), ja kunhan The Wisdom of Sally Red Shoes suomennetaan, luulen että sekin tulee olemaan KTH:n tyyppinen, koska siinä on toisena päähenkilönä ns kassialma, tuo Sally jonka kanssa se varsinainen päähenkilö ystävystyy.