Sivut

sunnuntai 31. heinäkuuta 2022

Klassikkohaaste #15 - Kukkia Rouva Harrisille


Paul Gallico: Kukkia Rouva Harrisille
Gummerus, 1960
159 sivua


Rouva Harris siivosi. Kuutena päivänä viikossa, kymmenen tuntia päivässä, 52 viikkoa vuodessa. Hän otti asiakkaita vain parhaista Estonin ja Belgrave Squaren hienostokortteleista ja tienasi näin kolme shillinkiä tunnissa. 

Yksi hänen asiakkaistaan oli lady Dant, jonka mies oli teollisuusparoni ja jonka kuvan sai usein nähdä The Tatlerin kaltaisten julkaisujen seurapiiripalstoilla. Juuri Lady Dantin huoneistossa hän oli nähnyt kaksi jumalaisen kaunista iltapukua, joita rouva oli ylpeänä esitellyt Diorin muotitalon luomuksiksi. 450 puntaa, lady Dant oli vastannut hänen kysyessään moisten aarteiden hintaa. Dior, Chanel ynnä muu pariisilaismuoti oli hänelle kyllä tuttu käsite, sillä hän selasi mielellään asiakkailta saamiaan vanhoja muotilehtiä. Mutta kuvat olivat vain kuvia, eivätkä olleet tehneet häneen samanlaista vaikutusta.

Oli nimittäin vallan toinen asia selailla Voguen tai Ellen sivuja ja katsella valokuvia, joissa nuo ihanuudet näyttivät persoonattomilta ja yhtä etäisiltä kuin kuu ja tähdet. Toista oli nähdä ne todellisina edessään, katsella niiden nerokasta leikkausta, koskettaa, haistaa, rakastaa niitä ja kokea yhtäkkiä niiden herättämän kaipauksen polttava tuli. 

Sillä hetkellä rouva Harris päätti, että hänen komerossaan tulisi roikkumaan Diorin puku, täydellinen naisellisen mieliteon ilmentymä kaikessa kauneudessaan. 
Hän ei ollut tyhmä. Kyllä hän ymmärsi, ettei voisi koskaan näyttäytyä missään tuo puku päällään. Hänhän oli siivooja, ei hienostoväkeä. Samalla rahalla voisi ostaa jalokivikorun tai timantin, mutta hän halusi omistaa Diorin, tietää että se roikkui hänen komerossaan ja kun hän illalla tulisi töistä kotiin hän voisi ottaa puvun komerosta, katsella ja koskettaa sitä. 

Tämän suunnitelmansa hän uskoi ainoastaan parhaalle ystävälleen rouva Butterfieldille, joka myös oli siivooja. Heillä oli joka viikkoinen traditionsa täyttää yhdessä veikkauskupongit. Rouva Butterfield piti hänen tavoitettaan hassuna, mutta iloitsi kun rouva Harris voitti seuraavalla kierroksella. Vaikka summa oli suurin heidän koskaan voittamansa, se oli silti vain vähän yli sata puntaa, eikä riittänyt Diorin pukuun. 

Rouva Harris ryhtyi säästämään. Vain pakolliset menot, niukempaa ruokaa, ei enää bussilla töihin. Kun rouva Butterfield tuli hakemaan häntä "levareihin" (elokuviin) hän kieltäytyi jyrkästi, jopa silloin kun valkokankaalla olisi ollut Marilyn Monroe. Vain se häntä harmitti, ettei hän voinut enää ostaa leikkokukkiakaan, sillä ennen kuin hän oli nähnyt nuo Diorin puvut, kukat kotona olivat olleet hänen elämänsä ylelliset väripilkut. 

Voi rouva Harris! Oli ilo lukea näin lämminhenkinen iätön ja ajaton romaani naisesta joka päättää olla oman elämänsä sankari! Ihailen rouva Harrisin päämäärätietoisuutta, sitä miten hän lähtee tavoittelemaan unelmaansa joka olisi lannistanut monen muun. Mrs Harris on uusi kirjallinen idolini.

Sain vinkin tarttua tähän eräästä kansainvälisestä ryhmästä, jonka lukuhaasteessa luetaan kuukausittain klassikko tietystä teemasta ja siellä Kukkia Rouva Harrisille oli listattu kohtaan, jossa kirjasta on tekeillä elokuva. 

Näin lukiessa mielessäni miten elokuvassa rouva Harris kulkee ympäri Pariisin katuja ja ihastelee kukkatorin runsautta ja Diorin väki hyörii ja pyörii hänen ympärillään kun pukua sovitetaan. Traileria en vielä silloin ollut nähnytkään. Todella, todella palavasti haluan nähdä tuon uuden elokuvasovituksen, joka julkaistiin USA:ssa pari viikkoa sitten. Pakkohan sen on meilläkin elokuvateattereihin tulla, ellei tämän julkaisuhetkellä ole jo. Trailerin perusteella filmi on hyvin uskollinen kirjan tapahtumille. 

Osallistun kirjalla myös perinteikkääseen, jo viidenteentoista kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen, nyt jo kymmenettä kertaa. Linkit aiemmin haasteeseen lukemiini kirjoihin löydät täältä.
Haasteen emännöi tällä kertaa Ankin kirjablogi.





14 kommenttia:

  1. Joskus olen tästä kuullut, mutta en tiennyt tarinaa. Varsin kivalta vaikuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tämä oli aivan uusi tuttavuus, mutta tiesin välittömästi, että tämä klassikko minun pitää lukea! Oli hyvinkin minun tyylinen kirja, ja pidin kirjoitustyylistäkin. Se oli kestänyt aikaakin oikein hyvin!

      Poista
  2. Kiitos postauksesta. Sain tästä vinkin seuraavaksi klassikkohaasteklassikokseni.

    VastaaPoista
  3. Kiitos lukuvinkistä. Enpä ole tästä koskaan kuullutkaan, mutta vaikuttaa ihastuttavalta ja elokuvaan juuri sopivalta kirjalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan lukiessa helppo nähdä mielessään elokuvan kohtauksia! Saa nähdä miten samanlainen tai erilainen visio mistäkin on elokuvan ohjaajalla versus oma mielikuva 😄

      Poista
  4. Tämä on minulle entuudestaan tuntematon klassikko mutta kylläpä kuulostaa viehättävältä! Tuo tuleva elokuva on vielä hyvä bonus – pääsisipä pian elokuviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä on niin odottanut koronatilanteen helpottumista, siinä mielessä että uskaltaa taas mukaan tapahtumiin. Pari kertaa on nyt käyty leffassa, Eiffel ja Elvis, ja kertaalleen kesäteatterissa. Ihanaa jo ihan vaan sekin, että pääsee johonkin!

      Poista
  5. Tämä on minullekin ennestään tuntematon klassikko. Klassikkohaasteeseenkaan en olr kuunaan osallistunut. Nyt taidan tarttua molempiin! 🥰

    VastaaPoista
  6. Tämäpä ilahduttava postaus! Tämä kirja on minulle nimenä tuttu, mutta enpä oikeastaan tiennyt, mistä se kertoo. Kerroit kirjasta niin hauskasti, että alkoi kyllä kiinnostaa. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  7. Mainio vinkki, joka osuu hyvin minun ihmettelyyni, mitä voisi kuunnellä kepeämmäksi välipalaksi. Kun on klassikon aseman saanut, ei liene ihan höttöä. Bonuksena vielä, että lukuaikapalvelustani tämä löytyy vain englanniksi, hyvää ylläpitokamaa siis.
    Minna /KBC

    VastaaPoista
  8. En ollut kuullutkaan tästä kirjasta, josta innostuin välittömästi. Onneksi kirja löytyi Storytelistä englanninkielisenä äänikirjana, joten saatavuus ei ollut ongelma, niin kuin monen klassikon kanssa on. Huippumuoti on upeaa käsityötä ja siltä kannalta ymmärrän oikein hyvin rouva Harrisin intohimon Dioria kohtaan! Uskon, että vuoden 1960 Dior olisi upea vielä tänäänkin!

    VastaaPoista