Sivut

lauantai 4. tammikuuta 2020

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut



Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut
Otava, 2019
Suomennos: Antti Saarilahti
Äänikirjan lukija: Karoliina Kudjoi
Kesto: 14:13

Harriet "Hal" Westaway on nuori brightonilaisnainen joka työkseen ennustaa tarot-korteista laiturilla olevassa kojussa. Hal ei ole koskaan tuntenut isäänsä ja äidin kuoltua auto-onnettomuudesa kolme vuotta aiemmin Hal on jäänyt aivan yksin. Niinpä hän on mennyt kroonisessa rahapulassaan ottamaan pienen lainan koronkiskurilta ja nyt velkojat huohottavat hänen niskassaan uhkauksineen, ja Hal kun ei tiedä mistä saisi rahat edes seuraavaan vuokraan ja kaasulaskuun. Niinpä kiusaus on liian suuri, kun posti tuo mukanaan asianajajan kirjeen, jossa Halin kerrotaan saaneen perinnön isoäidin, rouva Westawayn, kuoltua. Hal nimittäin tietää heti, että kirje on tullut aivan väärälle Harriet Westawaylle. 

Kuolinpesän huomattava koko... testamentin edunsaajat... Halin vatsa alkoi kurnia, ja hän poimi pudonneen ranskanperunan ja söi sen hajamielisesti yrittäen saada selvää edessään olevasta kirjeestä. 

Siinä ei nimittäin ollut järkeä. Ei tippaakaan. Halin isovanhemmat olivat kuolleet jo yli kaksikymmentä vuotta sitten.

Kun Hal päättää muutaman tuhannen punnan ja uuden alun toivossa lähteä "isoäitinsä" hautajaisiin, hän tapaa muut perilliset, kolme enoaan ja kartanon taloudenhoitajattaren mutta hänelle selviää myös että hänen oletettu äitinsä, Maud Westaway, on kadonnut kauan sitten eikä kukaan enoista tiennyt hänestä, kukaan ei tiennyt että Maudilla oli tytär.

Maud. Se oli siis kadonneen tyttären nimi. M. Westaway niin kuin Halin äitikin. Tästäkö virhe oli lähtöisin? Hal oli salaa helpottunut siitä, ettei ollut tuonut koko syntymätodistustaan, mutta sen jälkeen tunne vaihtui joksikin muuksi - hätäännykseksi. Mitä herra Treswick tarkoitti sanoessaan olevansa yllättynyt siitä, että Maudilla oli lapsi? Oliko tässä jotain, mitä Halin tulisi tietää? Voisikohan kysyä vai paljastaisiko tietämättömyys hänet?

Luen harvoin dekkareita, mutta ihan ensimmäiseksi Storytelissa äänikirjoja selatessani kiinnitin huomiota kirjan kanteen ja jotenkin yksinkertaisen kiehtovaan nimeen. Kiinnostuin niinkin paljon, että luin juonen joka vaikutti lupaavalta. Ja hups vaan, olin kuuntelemassa yli 14-tuntista dekkaria! 

Alku lähti käyntiin varsin verkkaisesti, mutta kun tarinassa päästään cornwallilaiseen maalaiskartanoon jota peittävät muratit ja jonka ympärillä parveilevat pahaenteiset harakat, alkaa tapahtua. Tunnelma tihenee sopivasti ja huomaan että minua jännitti silloin kun Haliakin.

Ja se loru, jonka asianajaja Treswick lausui Halille viedessään tämän ensimmäistä kertaa Trepassen Houseen.

Yksi lintu surun tuo.
Toinen johtaa onnen luo.
Kolmannella tytön saa.
Neljäs pojan lahjoittaa.
Viides viestii hopeaa.
Kuudes kultaa ennustaa.
Seitsemäs se vaikenee,
salaisuutta varjelee.

Ruth Waren vanhanaikainen tyyli, jossa ei veri roisku eikä taskut ole täynnä huumeneuloja sopi hyvin minulle, joka en syty skandinaavisille dekkareille.


8 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan esittelystä. Tämän voisin ottaa lukulistalle. Pidin paljon Waren Nainen hytissä 10 -kirjasta. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä laitoin kirjastosta varaukseen tuon Nainen hytissä 10, kiva kuulla että sekin on hyvä! Rentouttavaa viikonloppua sinne :)

      Poista
  2. Luen paljon dekkareita, mutta Ruth Wareen en ole vielä tutustunut. Voisin katsastaa. Joskus perinteinen dekkarityyli on paikallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tykkää varmemmin jos pitää Agatha Christien tyylisistä dekkareista missä sitä toimintaa on niukalti ja keskityt enemmän arvailemaan kuka on kaiken takana.

      Poista
  3. Minulla oli tämän kanssa vähän vaikeuksia ja kuuntelu kesti todella kauan. Jotenkin tarina junnasi paikoillaan ja käänteitä sai odottaa luvattoman kauan. Tuli kuitenkin kuunneltua loppuun ja olihan tuossa sitten ihan jännitystäkin lopulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas kuuntelin tämän reilussa kahdessa vuorokaudessa. Alku lähti verkkaisesti liikkeelle, ennen kuin Hal matkusti hautajaisiin, mutta sitten otti minun makuun ihan kivasti tuulta alleen :)

      Poista
  4. Tämäpä kuulostaa hiukan erilaiselta dekkarilta. Minuakin kiinnostaa enemmän vanhanaikainen "agathachristiemäinen" dekkarityyli, jossa veri ei lennä, joten voisin harkita lukevani tämän. Päähenkilön hiuka moraaliton käytös vaikuttaa antavan lisämaustetta tarinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se lisämausteensa tuo, kun Hal pelkää monet kerrat jäävänsä kiinni huijausyrityksestään, vaikka se onkin lopulta ihan muu mitä on aihetta pelätä....

      Poista