Jussi Nikkilä: Näyttelijä
Tammi, 2019
Lukija: Jussi Nikkilä
Kesto: 7:05:23
Viktor on teatterikorkeakoulun käynyt näyttelijä, mutta töitä hänelle ei ole riittänyt muutamia satunnaisia rooleja lukuunottamatta. Hän on naimisissa Iisan kanssa, joka niinikään on näyttelijä ja huomattavasti menestyneempi työssään. Heillä on myös tytär, Saara, jota Viktor usein hoitaa, hänellä kun on aikaa. Viktor tuskailee, milloin syömisiään, milloin töitään tai pikemminkin sitä kun töitä ei ole, syö nukahtamislääkkeitä ja käy Eirassa kalliilla terapeutilla.
Minun on lähdettävä hakemaan Saaraa päiväkodista. Tulee ilta ja me syömme kalapuikkoja ja pastaa sohvalla. Sitten on huominen, vien Saaran taas päiväkotiin. Haen Saaran päiväkodista, syömme kalapuikkoja ja pastaa sohvalla, piirrämme keittiön pöydän ääressä koiran. Tulee seuraava päivä, vien Saaran, haen Saaran. Tulee seuraava päivä, tulee seuraavaa päivää seuraava päivä. Vien Saaran päiväkotiin, haen Saaran päiväkodista. Sitten tulee kesä ja Saara tarvitsee uudet sandaalit, päiväkodista on lomaa. Tulee tämä sama päivä vuoden päästä ja mietin miten on mahdollista että siitä kun istuin tässä ja kirjoitin tätä on kulunut kokonainen vuosi. Vien Saaran päiväkotiin, haen Saaran päiväkodista, hän ei enää pidä kädestäni kiinni matkalla. Tulee tämä sama päivä kahden vuoden päästä ja mietin miten siitä kun mietin vuosi sitten, että miten siitä kun kirjoitin tämän tähän on voinut kulua vuosi, on kulunut vuosi. Ajatellessani sitä en huomaa, että pian on kulunut viisi vuotta ja Saara lukee ranskaa koulussa ja tilaa itse McDonald'sissa. Minun ei tarvitse hakea häntä koulusta eikä päiväkodista ja hän on iltaisin mieluummin ystäviensä kuin isänsä kanssa. Sitten on kulunut kymmenen vuotta ja kaksikymmentä vuotta ja pian kaikki, ihan kaikki on ohi, eikä aikaakaan kun kaikki minun jälkeenikin tuleva tulee olemaan ohi.
Romaanissa Viktor kirjoittaa kirjaa, joka kertoo näyttelijästä, jostain toisesta näyttelijästä, joskin samankaltaisesta perheestä kuin hän ja Iisa ja heidän tyttärensä Saara. Iisaa tämä ei haittaa, eikä hän koe tunnistavansa itseään juuri mistään Viktorin kirjoittamasta, ei vaikka kirjan henkilöiden avioliitossa on samanlaisia ongelmia, mutta Viktoria hän pitää keskenkasvuisena ja itsekkäänä, ja kaikki ne runkkaamiset ja vessassakäynnit, mitä Viktor niillä yrittää todistaa, olevansa joku Knausgård vai?
Kirjoittajakurssilla Pälvikin sanoo, että jos tulevan kirjan nimi on Näyttelijä, siinä pitäisi olla vähän enemmän teatteria, eikä vain lapsuutta, synkkyyttä ja kakkaamista. Vaikka Viktor vähän loukkaantuu siitä, että Pälvi mainitsee kakkaamisen, koska ei hän kirjoita kakasta kakan takia, vaan sillä on syvempi merkitys, ymmärrän lukijana tässä kohtaa enemmän Pälviä.
Viktor kertoo paljon myös Ahti Jaatisesta, parhaasta lapsuudenystävästään joka on syntynyt melkein päivälleen samaan aikaan samassa sairaalassa, ja nimittää tätä aina koko nimellä Ahti Jaatiseksi. Muutenkin Viktor muistelee paljon menneitä, lapsuutta, teatterikoulun aikoja, Iisan tapaamista.
Työkeikat vievät Iisaa välillä kauas maailmalle ja silloin Saara kulkee äitinsä matkassa. Viktorin on eniten ikävä tytärtä, eivätkä siinä paljon facetime-puhelut auta kun kyse on jopa puolesta vuodesta maailman toisella laidalla. Kun Saara vielä alkaa kutsua isiä tämän etunimellä, tuntuu Viktorista pahalta, siltä että Iisa on ryhtynyt vieroittamaan tytärtä isästään. Kriisissä ovatkin silloin yhtä aikaa ura, avioliitto ja isyys, joten pohdittavaa ja pyöriteltävää riittää.
Kirjailija lukee Näyttelijän itse, mikä ei tällä kertaa ollut ehkä aivan nappivalinta. Tokikaan ei ole mihin verrata, mutta minulla vei aikaa tottua Nikkilän ääneen, siihen miten hän luki kirjaa jotenkin niin... hissuttaen. En keksi parempaa sanaa. Muistoihin paluu siellä täällä ja tuonne oli paikoitellen vähän sekavaa, ehkä Näyttelijä olisi toiminut paremmin perinteisenä kirjana. Nytkin kelasin muutamaan otteeseen taaksepäin ikään kuin varmistelemaan missä mentiinkään.
Enkä keksinyt mitä kaikki se erilainen kakkaaminen tarkoitti, muuta kuin ruuansulatusongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti