Sivut

tiistai 14. tammikuuta 2020

2018 & 2019 laitettuna pakettiin



Hupsista. Blogijumituksen vuoksi lukuvuosi 2018 jäi vallan laittamatta pakettiin, joten nyt on ihan pakko tehdä yhteispostaus näistä kahdesta! Tuleepa samalla tehtyä vertailua näiden välillä :) Käydään ensin läpi pientä osakatsausta ja yhteenveto sitten lopussa.

2018

Tammikuu
Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla ****-
Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi *****

Helmikuu
Pirjo Tuominen: Tulen väri punainen ***1/2

Perinteisiä talven lukujumituskuukausia. Talvikuukaudet ovat olleet viime aikoina enemmän kutomista kuin lukemista ja tuon verran saan sivuja aikaan kun luen kirjaa sängyssä ennen nukahtamista. Lukemani kirjat olivat kyllä hyviä.

Maaliskuu
Nelli Hietala: Kielillä puhumisen taito ***
Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu ****1/2
Lassila Pertti: Kesän kerran mentyä ****

Huhtikuu
Kati Tervo: Iltalaulaja ****
Anneli Suusaari: Ei sinne yllä myrskysää ****1/2
Peter Franzen: Särkyneen pyörän karjatila ****

Toukokuu
Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas ****
Eeva Rohas: Raivo ****-

Keväällä lueskelin jo hieman päiväsaikaankin. Yhtään pettymystä ei osunut joukkoon, mikä on tietysti erityisen iloinen asia! Olen ihastunut Pertti Lassilan tyyliin, tulen aivan varmasti lukemaan kaikki hänen pienoisromaaninsa.

Kesäkuu
Jojo Moyes: Ne jotka ymmärtävät kauneutta ****-
Sarah Lark: Maorien laulu ***1/2
Walter de Camp: Ja homot loivat naisen ***

Heinäkuu
Rouva Suominen välittää; Valuneen taikinan tapaus ***1/2
Tarja Leinonen: Koti koivun alla *****
Elin Willows: Sisämaa ***
Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia ***1/2 
Ane Riel: Pihka *****
Anni Kytömäki: Kivitasku ****
Anne Swärd: Vera ****-

Elokuu
Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon ***1/2
Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ****
Sanna Karlström: Multaa sataa, Margareta ****-
Mikä ihmeen uussuomalainen? -novelliantologia **1/2
Tapani Heinonen: Ja satakieli lauloi Fellmanin pellolla *****
Haruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen ****
Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa ****
Alex Schulman: Unohda minut ***1/2

Kesäkuukausina luen perinteisesti eniten sivuja vuoden mittaan. Kunhan vain säät sallivat, menen heti herättyäni syömään aamupalan ulos paviljonkiimme ja luen ja tulen sisälle vasta kun hyttyset iskevät kimppuun! Jälleen luin monta hyvää kirjaa, näin jälkikäteen mieleen ovat jääneet Koti koivun alla sekä ihanan jännittävä Pihka. Suurin pettymys oli paljon kehuttu Sisämaa, josta en saanut irti mitä odotin. Sivuja kerrytti myös lukumaraton, johon osallistuin.

Syyskuu
Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen ****1/2
Veera Nieminen: Ei muisteta pahalla ***
Ina Westman: Henkien saari *****

Lokakuu
Jari Järvelä: Kosken kahta puolen ***
Taina Latvala: Venetsialaiset ***+
Minna Rytisalo: Rouva C ****

Henkien saari oli minulle upea lukukokemus! Yllätyin Kosken kahta puolen saamasta Finlandia-ehdokkuudesta.

Marraskuu
Francesca Hornak: Vuosi on pitkä aika ****
Sadie Jones: Kotiinpaluu *****

Joulukuu
JP Ahonen: Belzebubs ***
Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu ****
Lucinda Riley: Enkelipuu ****

Kotiinpaluu ei ollut kaikissa kohdin viittä tähteä, mutta sen loppu ja kokonaisuus vähintäänkin sen. Kirja, jonka takajannen suljettuani sanoin ääneen Wouuuuuu..!


2019

Tammikuu 
Tommi Kinnunen: Pintti ***1/2
Sara Medberg: Kultaportin kaunottaret ****

Helmikuu
Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo ****
Maritta Lintunen: Stella ****1/2

Ylläripylläri, tammi-helmikuun saldo jäi sivumäärältään taas melko vaisuksi... Stella teki vaikutuksen. 

Maaliskuu
Laura Manninen: Kaikki anteeksi ****
Juha Itkonen: Ihmettä kaikki ***
Kai Aareleid: Korttitalo ***1/2

Huhtikuu
Saku Heinänen: Vuoden lyhyimpänä ja pisimpänä päivänä ****-
Sinikka ja Tiina Nopola: Siskossyndrooma *** 
Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet ****+

Toukokuu
Henna Helmi Heinonen: Pala omaa taivasta ****-
Pauliina Rauhala: Synninkantajat **1/2
Heidi Jaatinen: Koski ***-

Hyvinkin sellaista liki neljän tähden kirjaa osui luettavakseni näinä kevätkuukausina. Suuri pettymys Taivaslaulun jälkeen oli Synninkantajat, johon minä en päässyt sisälle ollenkaan samaan tapaan. Nivukosken Nopeasti piirretyt pilvet taas oli kieleltään rehevä, hieno romaani. 

Kesäkuu
Melba Escobar: Kauneussalonki **
Kate Morton: Kellontekijän tytär ****

Heinäkuu
Lucinda Riley: Seitsemän sisarta, Maian tarina ****
Katja Lahti: Lasitehdas *****
Suvi Ratinen: Matkaystävä ****1/2
Minna Canth: Työmiehen vaimo ***
Amanda Vaara: Yösähköä (Villa Venla 2) ****

Elokuu
Katja Kärki: Jumalan huone *****
Marja-Leena Virtanen: Kiurun tytär ***1/2
Enni Mustonen: Sotaleski *****
Lasse Nousiainen: Itärajatapaus **1/2
Kyung-sook Shin: Hovitanssija ****1/2

Kesäkuukausina sivuja kertyi jälleen mukavasti. 4-5 tähden kirjoja osui kesääni monta, kerrassaan hieno lukukesä! Sain vihdoinkin aloitettua myös Rileyn Seitsemän sisaren sarjan. En osallistunut yhdellekään lukumaratonille, outoa. 

Syyskuu
Niina Miettinen: Suopursu ***1/2
Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken ***1/2
Hanna Velling: Kirjosieppo ***1/2
Anita Brookner: Rantahotelli ****-
Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä ****

Lokakuu
Jarkko Tontti: Perintö ****-
Kerstin Thorvall: Ehdottomasti kielletty ****1/2
Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois ****1/2
Amanda Vaara: Heti vapaa ****

Marraskuu
Eveliina Talvitie: Kovakuorinen ***1/2
Leila Tuure: Apteekki ***+
Per Petterson: Miehet minun tilanteessani  ***1/2
Terhi Rannela: Kiivaat ****+
Heidi Köngäs: Mirjami ****
Tytti Parras: Pieni hyvinkasvatettu tyttö ***

Olin hurjan mielissäni, kun lukusyksyni jatkui niin runsassivuisena, eikä kummoista notkahdusta tapahtunut lukemisen siirryttyä sisätiloihin. Luin kirjoja laidasta laitaan, uutta ja vanhaa, vuoden ensimmäinen afrikkalainen ja toisaalta peräti kaksi pohjoismaista kirjaa.

Joulukuu 
Riitta S. Latvala: Sodan jälkeen sarastus ***
Reetta Laitinen (toim): Sisaret 1918 ****
Tuulikki Alsta: Tiedän paikan armahan ****
Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus ***
Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä (äänikirja) ***1/2
Anja Erämaja: Imuri (äänikirja) ****
Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo (äänikirja) *****
Antti Heikkinen: Maaseudun tulevaisuus *****
Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei (äänikirja) ****

Joulukuussa se vihdoin tapahtui! Sain kuulokkeet ja pitkän jahkailun jälkeen kuuntelin ensimmäisen äänikirjani, sitten toisen, ja hups niitä kertyi neljä! Latasin Storytelin sovelluksen 30 päivän ilmaisen kokeilujakson ja päätin ottaa siitä mahdollisimman paljon irti. Jakso kestää tammikuun puoliväliin joten uusi vuosi on käynnistynyt samaan malliin. Myös mieheni on kuunnellut yhden äänikirjan tänä aikana, suositun Murharyhmän.

Sitten jonkinlaista tilastointia.

Luin vuonna 2018 40 kirjaa ja viime vuonna 49. Siispä suht saman verran kuin 2016 ja 2017. Ero kahteen ensimmäiseen kokonaiseen bloggausvuoteeni on valitettavan iso, sillä 2015 luin 70 kirjaa ja 2014 peräti 83 kirjaa! Lisänä viime vuoteen on kuitenkin mainittava uusi aluevaltaukseni, äänikirjat. Parin joulukuisen viikon aikana kuuntelin niitä 26:17, mikä olisi sivuina jo aika hyvä määrä, kirjoina neljä. Oikeastaan saldoni viime vuodelle on siis 53.

Sivumäärät puolivuosittain ovat molempina vuosina kääntyneet jälkimmäisen vuosipuoliskon eduksi. Eniten sivuja 2018 kertyi heinäkuussa, viime vuonna elokuussa. Tuo heinäkuu on ainoa kuukausi jolloin ylitin 2000 sivun rajapyykin. Olen selvästi kesälukija. Kesä-elokuussa '18 luin 45 % koko vuoden sivumäärästä ja viime vuonnakin 32%. Viime vuoden tilastoa muuttaa se, etten kärsinyt missään vaiheessa varsinaisesta lukujumista ja se, että luin syksyllä lähes yhtä paljon kuin kesälläkin. Oma lukunsa on joulukuun äänikirjat, joita en suhteuttanut tähän laskelmaan.

Olen jo useamman vuoden ajan pyrkinyt haastamaan itseäni lukemaan enemmän miesten lukemia kirjoja. Miten tämä on blogin aikana sujunut?

2013: 2/25 - 8%
2014: 22/83 - 26,5%
2015: 15/70 - 21,4%
2016: 4/44 - 9%
2017: 11/48 - 23%
2018: 10/40 - 25%
2019:  7/49 - 14,3%

Läpi 1990- ja 2000-lukujen luin lähes yksinomaan käännöskirjallisuutta. Suht ainoat kotimaiset lukemistoni koostuivat 90-luvulla Kaari Utrion tuotannosta, mukana satunnainen Pohjolan-Pirhonen, Raija Oranen tai vastaava. Sitten mukaan hiipivät Enni Mustoset ja pääsin jo 1900-luvulle minäkin. Luin kokeeksi yhden nykyajan Mustosen, jonkinlaisen "maaseuturakkausromskun", muttei se napannut ollenkaan. Vielä 2013, jolloin aloin pitämään blogia, luin enimmäkseen käännöksiä, suht kevyttä ja suurimmalta osin historiallisia romaaneja. 2014 sekaan hiipi, kiitos blogien, jokusia nykypäivään sijoittuvia kotimaisia romaaneja, kuten Laura Lähteenmäen Ikkunat yöhön tai Taina Latvalan Välimatka, joista aukeni tavallaan ihan uusi maailma minulle. Ja sitten kävi näin...

Ulkomaisten kirjojen osuus luettujen määrästä

2014: 50,6%
2015: 31,4%
2016: 22,7%
2017: 12,5%
2018: 27,5%
2019: 22,4%


Viime vuosina olen siis astunut nykypäivään. Rajan vetäminen historialliseen romaaniin tuntuu olevan kovin häilyvä. Olen siis laittanut historiallisiksi kaiken mikä sijoittuu aikaan ennen minun syntymääni. Jos olisin parikymppinen, pitäisi keksiä jotain muuta, mutta kun itsekin alkaa lähestyä antiikkiarvoa, tämä käy ainakin minulle. Näin jaoteltuna olen lukenut nykypäivä versus historia;

2018: 62,5% nykyaikaa
2019: 69,4% nykyaikaa

Tietokirjoja tai ylipäätään muuta kuin romaaneja tahi novelleja minun tulee luettua hyvin vähän. Siinä olisikin itseni haastamisen paikka jos missä!
2018 luin yhden tietokirjan LGBTQ-haasteeseen ja yhden sarjakuvakirjan. 2019 niinikään yhden molempia. Olen varannut kirjastosta nyt muutaman sarjakuvakirjan, joten näiden suhteen olisi jo odotettavissa edistystä.

Maailmanvalloitushaaste on edennyt verkkaisesti ja ilman minkäänlaista panostusta. Kylkiäisinä kertyi 2018 Japani ja Uusi-Seelanti, viime vuonna Viro, Kolumbia ja Sveitsi. En edes kehtaa laskea kuinka paljon maapalloa on vielä valloitettavana...

Loppuun vielä muutama poiminta.

Pisin lukemani kirja
2018; Sarah Lark: Maorien laulu, 863 sivua
2019; Lucinda Riley: Seitsemän sisarta, Maian tarina 710 sivua
Vuonna 2018 luin kolme yli 500-sivuista kirjaa, 2019 peräti viisi.

Lyhin lukemani kirja
2018; Mikä ihmeen uussuomalainen -novelliantologia, 146 sivua.
2019; Minna Canth: Työmiehen vaimo, 155 sivua (ellei lasketa sarjakuvakirjaa Sisaret 1918, jossa on 110 sivua).

Luin molempina vuosina paljon esikoisromaaneja tai muutoin itselleni tuntemattomia kirjailijoita. Vähintään yhden kirjan olin lukenut aiemmin 14 kirjan kirjoittajalta vuonna '18. 35 % oli siis vanhoja tuttavuuksia. 2019 vastaava määrä oli 15 ja prosentit 31%.

Millä haluaisin haastaa itseäni vuonna 2020?
* Haluaisin palata enemmän tuttuihin kirjailijoihin. Niin usein tulee lausahdettua, että tätä kirjailijaa haluaisin lukea enemmän! 
* Haluaisin lukea edes ne kaksi klassikkoa vuodessa, eli osallistua molempiin klassikkohaasteisiin. Enempikin olisi aina parempi. 
* Haluaisin lukea ainakin kaksi osaa Seitsemästä sisaresta. Olen niin paljon jäljessä! 
* Haluaisin ylipäätään lukea enemmän. Asetan vähimmäistavoitteekseni 60 kirjaa mukaanlukien äänikirjat sekä 5 sarjakuvakirjaa.

Näillä mennään! 
Antoisaa lukuvuotta kaikille :)







2 kommenttia:

  1. Äänikirjoihin kun kerran koukuttuu niin paluuta ei ole :-) Ainakin minä olen tiukasti jäänyt niiden pariin.
    Minä aina kuvittelen lukevani klassikoita ja sitten klassikkohaasteen päivämäärän lähestyessä iskee paniikki, kun lukulistalta ei löydy yhtään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen kanssa, että tälle äänikirjojen tielle on nyt jääty, vaikja edelleen perinteiset kirjat ovat ihania :)
      Mulla kävi taas klassikkohaasteen kanssa just noin, huomaan hamstranneeni ihan muuta luettavaa kuin klassikoita, eikä ehdi enää sekä lukea että blogata mitään kovin isoa opusta....

      Poista