Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
Tammi, Keltainen kirjasto
Suomennos: Helene Bützow
Äänikirjan lukija: Jukka Pitkänen
Kesto: 8:41
Mr Stevens on perinteinen, korkealaatuisen ammattitaidon omaava brittiläinen hovimestari, joka on palvellut Lordi Darlingtonia yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Lordi on kuollut kolme vuotta sitten ja kartanon, Darlington Housen, omistaa nyt amerikkalainen liikemies herra Faraday, jonka palveluksessa Mr Stevens jatkaa. Eletään kesää 1956 ja sodanjälkeisessä Englannissa hovimestareiden ammattinimike on katoamassa.
Herra Faraday on itse poissa kartanosta ja on tarjonnut Stevensille mahdollisuutta lainata tämän autoa ja lähteä lomamatkalle. Stevens tarttuu tarjoukseen ja suuntaa Länsi-Englantiin, saamansa kirjeen innoittamana. Kartanon entinen taloudenhoitajatar, Miss Kenton (joka on jo pitkään ollut rouvashenkilö mutta Stevensille aina Miss Kenton) on lähestynyt Stevensiä kertoen avioliittonsa ongelmista ja Stevens tulkitsee Miss Kentonin rivien välissä toivovan palaavansa töihin kartanoon, mikä taas olisi Stevensille mieleen.
Sain neiti Kentonilta kirjeen, jossa oli pitkien melko merkityksettömien kuvausten lisäksi havaittavissa selvää kaipuuta Darlington Halliin. Ja minä olen siitä täysin vakuuttunut, kauttarantaisia vihjauksia halusta palata tänne. Vasta silloin minulle valkeni, että taloudessa oli todella ratkaisevan tärkeä rooli vielä yhdelle palveluskunnan jäsenelle ja että tuon henkilön puuttuminen oli itseasiassa kaikkien viimeaikaisten ongelmieni ydin. Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä selvemmältä vaikutti että Neiti Kenton, joka oli sydämestään kiintynyt tähän taloon, ja sen lisäksi poikkeuksellisen taitava ammatti-ihminen omalla alallaan oli juuri se puuttuva tekijä joka oli estänyt minua laatimasta Darlington Hallille täysin tyydyttävää henkilökuntasuunnitelmaa. Kun olin analysoinut tilanteen kuvatulla tavalla, huomasin pian harkitsevani uudestaan herra Farradayn muutaman päivän takaista ystävällistä ehdotusta, sillä olin tullut ajatelleeksi että minulle ehdotettu automatka voisi palvella arvokkaita ammatillisia tarkoitusperiä.
Ihan ensimmäiseksi pitää kehua äänikirjan lukijaa, Jukka Pitkästä, joka tulkitsi hovimestarin kertomusta kerrassaan loistavasti, kuulostaen juuri niin arvokkaalta ja pidättyvältä kuin olisi itse herra Stevens. Ilman Pitkästä en olisi saanut kirjasta yhtä paljon irti ja olisin todennäköisesti pitänyt joitain takautuvia tapahtumia enemmän pitkästyttävinä jorinoina kuin kiehtovina kertomuksina. Hovimestarin lomamatka jää nimittäin kirjassa aivan toissijaiseksi ja valtaosa tästä Booker-palkinnon saaneesta kirjasta koostuukin Stevensin muisteluista vuosikymmenten varrelta. Lordi Darlington on ollut aktiivisesti mukana politiikassa ja isännöinyt muun muassa merkittävää kansainvälistä konferenssia ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Tätä käytiinkin läpi pitkälti toista tuntia.
Ishiguro on taitavasti luonut tarinan jossa sodanjälkeisen luokkayhteiskunnan käymistila käy ilmi niin peribrittiläisen, aristokraattisen elämäntavan muutoksessa. Sittemmin kahtiajako on näkynyt esimerkiksi monarkian vastustuksessa jo vuosikymmenien ajan. Tätä kirjoittaessani on kulunut vain muutama päivä siitä, kun Harry ja Meghan järkyttivät Britanniaa (ja puolta maailmaa?) ilmoittamalla ottavansa pesäeron kuningashuoneeseen.
Kiitos arviosta ja muistutuksesta, että tätäkään Ishiguron teosta en ole lukenut. Aika monta olen, mutta lähes jokaisen kanssa lukeminen on kestänyt vuosia. Haudattu jättiläinen, uusin teos, on nyt odottanut vuoroaan kolme vuotta. Luultavasti 1950-luvun konteksti aukeaisi minulle helpommin kuin keskiaikainen. Ishiguron kirjojen loppuun saattaminen on aina tuottanut suurta tyydytystä, Japani- ja Aasia-aiheiset kirjat eivät olleet minulle niin hankalia kuin nämä Britanniaan sijoittuvat.
VastaaPoistaTämä oli minulle ensimmäinen Ishiguro, joten ei omaa kokemusta Aasiaan sijoittuvista. Ehkä luen toisenkin, kun tulee "Keltaisen kirjaston fiilis" :)
PoistaMinä taas nautin joka sanasta tässä kirjassa. Herra Stevensin arvokkuus, tapojen hallinta, tyhjä muodollisuus ja vanhan maailman hajoaminen on kuvattu tosi taidokkaasti, vihjaillen. Minulle tämä on mestariteos, joka voisi siis äänikirjanakin toimia. Etiketin mestarista kerrottu suuri tragedia.
VastaaPoistaKyllä, nuo kaikki tulivat hienosti ilmi kirjassa ja lukija omalla panoksellaan täydensi kokemuksen. Keskimäärin luen kyllä kevyempää kuin tämä, mutta katsotaan, ehkä palaan vielä joskus toisen Ishiguron pariin.
PoistaOlen lukenut Ishigurolta vasta yhden kirjan, Ole luonani aina, jonka lukukokemusta häiritsi hieman siitä tehty elokuva, jonka olin nähnyt joitakin vuosia aikaisemmin. Haluan tutustua hänen tuotantoonsa laajemminkin, en vain ole vielä varma, mikä kiinnostaa eniten. Ehkäpä Haudattu jättiläinen tai tämä Pitkän päivän ilta. Tässä ainakin ajankuva on minua kiinnostava.
VastaaPoistaTästäkin on muistaakseni tehty elokuva? Tarina on ainakin hyvin persoonallinen, en tiedä toista tällaista "hovimestarin elämäkertaa".
PoistaOlen lukenut tämän joskus 90-luvulla ja nähnyt myöhemmin elokuvan. Teokset sekoittunevat päässäni tehokkaasti, mutta tässä taitaa ilmetä se sama hyvin hitaasti aukeaminen, mikä muissakin Ishiguroissa.
VastaaPoistaVoi olla, enkä tiedä aukesiko tässä paljonkaan, ainakaan jos sitä rakkaustarinaa ajattelee. Odotin sinänsä aika erilaista juonenkulkua, mutta kyllä tämä silti oli omalla tavallaan kiinnostava :)
PoistaOlen nähnyt tästä kirjasta tehdyn elokuvan, ja se oli niin hieno ja koskettava, etten ole oikein tohtinut tarttua kirjaan. On mietityttänyt, että voiko kirja yltää samalle tasolle elokuvan kanssa. Tämähän on aika harvinainen pohdiskelun aihe (ainakin minulla - yleensä kirja on parempi ja piste :D), mutta äänikirjan muodossa voisin kenties kokeilla tätä. Lukija on ainakin hyvä.
VastaaPoistaSe on kyllä haastavaa lukea jälkeenpäin kirja jos on nähnyt elokuvan ensin! Ja tuo että usein se leffa ei ihan vastaa odotuksia hyvästä kirjasta... Kultahattu, tämä uudempi elokuva, oli kyllä mielestäni parempi kuin kirja, tai sanotaanko että sain siitä enemmän irti... :)
PoistaOlen tämän joskus lukenut, mutta en oikein muista mitään. Tai perusidean muistan, mutten sitä, mitä mieltä kirjasta olin. Lisäksi mielikuviin sekoittuu vahvasti Anthony Hopkins ja elokuvaversio.
VastaaPoistaJukka Pitkänen on kyllä mainio lukija. Jotenkin voisin olettaa, että Ishiguron tyyli voisi äänikirjaan olla varsin verkkainen, mutta hyvä lukija pelastaa paljon.
Saa nähdä miten käy, jos haluaisi alkaa kuuntelemaan jotain toista Pitkäsen lukemaa kirjaa, tuleeko vain Mr. Stevens mieleen ;)
PoistaMinulla on tämä hyllyssäni, mutta en ole lukenut. Olen nähnyt sen pohjalta tehdyn elokuvan ja olen odotellut, että se haihtuu mielestäni voidakseni lukea kirjan. Leffa on kyllä haihtunut mielestäni, mutta kirjaan en ole silti "ehtinyt" vielä tarttua. Josko ottaisi asiakseen tonkia sen johonkin pinoon tyrkylle :D
VastaaPoistaSellaiseen ehkä, tai peräti vahva ehkä -pinoon :D
Poista