Kuuntelin ensin kaksi äänikirjaa kirjastolainoina, Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävän josta olen jo blogannutkin, juttua täällä sekä Anja Erämajan Imurin, jotka molemmat valikoituivat kuunneltaviksi suoraan sanottuna ihan sillä, että ne olivat saatavilla. Kirjaston äänikirjat pitää ensin varata siinä missä suosituimmat kirjatkin, sillä niitä on vain muutama kopio jotka tuntuvat olevan jatkuvasti lainassa. Itse olen Pikin eli Pirkanmaan kirjastojen asiakas.
Huomasin myös pian, että kirjaston äänikirjavalikoima Ellipsissä on sangen niukka verrattuna maksullisiin palveluihin. Kun satuin bongaamaan kuukauden mittaisen kokeilujakson Storyteliin normaalin kahden viikon sijaan, tartuin siihen ja nyt kun jakso on muutaman tunnin päästä päättymässä, voin todeta että ehdin 30 päivässä kuuntelemaan seitsemän äänikirjaa ja näiden lisäksi mieheni kuunteli yhden minun tililläni. Tänä aikana en kuunnellut yhtään kirjaston kirjaa, koska halusin maksimoida kuuntelun Storytelista ja samalla arvioida mahdollisen jatkotilauksen hyödyllisyyttä. Luettavakseni osui monta erinomaista kirjaa eikä yhtään varsinaista floppia. Tässä nuo kolme joulukuista äänikirjaa, joista en ole aiemmin kirjoitellut.
Anja Erämaja: Imuri
Wsoy, 2019
Kesto: 3:50
Lukija: kirjailija itse, hienoa!
Erämaja on aiemmin kirjoittanut runoja ja ollut niillä ehdolla mm Helsingin Sanomien sekä Runeberg -palkintoon. Runoilijatausta kuuluu mielestäni myös tässä esikoisromaanissa jonka tajunnanvirtainen teksti oli ihanaa kuunneltavaa ja toimi äänikirjana todella mainiosti. Tarinan ytimessä on kaksi sisarta joiden äiti on juuri kuollut, heistä Kristiina on pääroolissa ja Kristiina puhuu monesti itsestään hauskaisesti hän-muodossa. Hän on kova tekemään ja huomioimaan, hoitaa perheen ja alkkismiehensä, aloittaa kevytyrittäjänä, käy salaa tupakalla koiraa ulkoiluttaessa, kun nyt ei vaan kukaan lasten kaverin äiti näkisi.
Tekstiä tulee, Kristiina puhuu kaiken mitä mieleen tulee sellaisessa flow-tilassa että välillä hengästyttää, mutta ai että kun nautin tämän kuuntelemisesta. Ja välillä naurahtelin ääneen. Imuri on paikallaan viihdyttävänä välipalakirjana.
Liehukoon lippu, levätkööt koululaiset, opettajat, virkamiehet, nainen tempaisee peiton päältä, kampeaa jalat sängyn laidan yli, uusi päivä, nostaa rangan pystyyn, on jo matkalla keittiöön, noin lähtee vedenkeitin kohisemaan ja näin tipahtaa multivitamiiniporetabletti vesilasiin, sihisee, suhisee, lasin kun nostaa lähelle kasvoja, tuntee pienet pirskahdukset poskilla, nenänpäässä, ah. Ja sitten muna kaapista, yksi muna, lapset levätköön, yrittäjä ei lepää, yksityisyrittäjällä on lupa yrittää myös pyhäpäivänä, kukaan ei komenna rentoutumaan, nukkumaan pitkään, ei liioin marssimaan eikä muistelemaan talvisotaa. Naisen lahja isänmaalle on työpäivä, nyt on olosuhteet kohdallaan, lapset nukkuvat, koko kortteli nukkuu, on hiljaista, vain munan kopsahdus pannun reunaan, kops, munalla töihin, ja mitä mitä mitä, kaksoiskeltuaiset!
Pannulle levähtää kaksi täyteläisen tummaa keltuaista kyljistään kiinni, nyt kyllä pitäisi, ei, ei pidä herättää nuorisoa, sukulaisia, soittaa hätäkeskukseen, saati miehelle. Ihan rauhallisesti voi tuijottaa pannua, miettiä todennäköisyyttä, joku senkin on laskenut, joku kanankasvattaja, munabloginpitäjä, jostain netistä senkin tiedon voisi esille kaivaa, esiintymistiheyden, miten iso ihme tässä nyt aamutuimaan tapahtui eräällä pannulla, eräässä kerrostalohuoneistossa, eräänä itsenäisyyspäivänä, juuri kun yläkerrasta kuuluu tömähdys. Kaikki eivät sittenkään nuku.
Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo
Like, 2019
Kesto: 9:31
Lukija: Jonna Järnefelt
Kerrostalorykelmä on joskus ollut upea ilmestys, mutta nykyään se on rappeutunut, ruma, aidattu ja vartioitu lähiö, kuin lainsuojattomien kaupunki kaupungin sisällä. Mutta siinä missä hienompaa seutua vartioidaan tunkeilijoilta, tästä dystooppisesta lähiöstä ei ole kulkua kumpaankaan suuntaan ilman lupaa. Sen muurien sisäpuolella syödään, juodaan ja naidaan. Jami ja Jessica välittävät huumeita, pienen Jade-tytön äiti myy makuuhuoneessa seksiä kun tyttö yrittää olla kuulematta sen ääniä keittiössä. Toisaalta siellä on kaksi kilpailevaa "jeesuskahvilaa", joista toista pitää entinen alkoholisti. Henkilöitä ja ihmiskohtaloita on paljon ja kertojaääni vaihtelee luvuittain, yhteistä heille on kurjuus ja syrjätyneisyys, se miten elämä on selviytymistä, seuraavaan päivään, seuraavaan piikkiin. Kaiken takana on rikas omistajataho joka antaa kaiken tapahtua, huumenyssykät saavat vaihtaa omistajaa torilla melko avoimesti eikä poliisiautoja koskaan nähdä lähiön muurien sisäpuolella.
Ellei hän pian nuku, tulevat hallusinaatiot. Hän haaveilee kotona odottavasta kylmästä kaljasta, pilvestä ja syvästä unesta, kun muistaa ettei ole vielä soittanut Kimille. Hän ei jaksa kuunnella sitä nyt, vaan näppäilee viestin.
Hommat hoidettu. Pidän pari päivää vapaata, ok?
Puhelin kilahtaa, kun hän on pysähtynyt alaoven eteen ottamaan avaimia taskustaan.
Sä olet myöhässä, ei ole ok. Sä tulet hakemaan uuden repun nyt, viimeistään aamulla.
Hän harkitsee lyövänsä nyrkin alaoven lasin läpi, mutta pelästyy kuullessaan nopeita askelia. Ohi lenkkeilee joku blondi kalliissa urheiluvaatteissa ja mulkaisee häntä. Miksi helvetissä tuollainen asuu täällä? Täytyy olla vikaa päässä, Jessica ajattelee.
Kerrostalo meni iholle. Ehkä kiinnostavinta ja koukuttavinta kirjassa oli se, miten kaikki oli yhtä aikaa rumaa ja kaunista ja paikoitellen teksti suorastaan kaunista jostain niin rumasta kuin Kerrostalon maailma joka taas oli kuin vankilatuomio. Hetkittäin se antoi jopa toivoa, jopa mahdollisuuden rakkaustarinaan, ennen kuin matto vedettiin taas jalkojen alta.
Ehdoton viiden tähden kirja, nyt tekee mieli tarttua aiempiinkin Kuisman kirjoihin. Myös Järnefeltille lukijana ropistan tähtiä.
Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei
Gummerus, 2019
Kesto: 8:06
Suomennos: Sanna Manninen
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Ingridillä oli periaatteessa kaikki hyvin. Mieleinen työpaikka opettajana, hulppea omakotitalo, kaksi jo aikuista poikaa, 25 vuotta miellyttävää avioliittoa takana. Ehkä kaikki oli niin hyvin, että siksi vähän huonosti? Kun on niin tuttua ja turvallista, on lupa kyllästyä?
Ingrid makasi Janin kanssa noin kerran viikossa, ja jälkeenpäin hän merkitsi kuvitteellisesta listasta tehtävän suoritetuksi. Noin, hän ajatteli, nyt oli se asia hoidettu. Viikon aikaväli oli vakiintunut vuosien kuluessa, tehtävät oli hoidettava sopivin väliajoin: nurmikon leikkaaminen, lumen luominen, lamppujen vaihtaminen, kuntoileminen, öljynvaihto autoon, seksi - ja jos ehtii kulua yli viikko, kasautuva paine synnytti levottomuutta, epätasapainoa. Nyt se oli kuitenkin hoidettu, ja pian Jan kuorsasi, ja Ingrid makasi valveilla ja ajatteli seuraavaa päivää, päivällistä, pakastinta, jääkaappia, vaatteita, oppilaita, työtovereita, kokouksia. Tulevien askareiden virta oli loputon, ja aivan kuten telinevoimistelija kuvittelee mielessään voltin puomilla ennen kuin edes nousee puomille, samoin Ingrid kuvitteli mielessään, miten hän jo muutaman tunnin päästä heräisi uuteen päivään, joka oli hänelle kuin esterata. Päivän kuluessa hän hyppi esteiden yli, ja jokaisen esteen jälkeen hän ruksi sen listaltaan. Mitä sitten seuraa, hän kuiskasi itsekseen. Mitä sen jälkeen kun kaikki esteet on selvitetty? Kuolema, hän vastasi helpottuneena, sillä viime aikoina häntä oli helpottanut ajatella, että joskus kaikki päättyisi lopullisesti.
Kolmiodraaman heistä tekee tekee Hanne, kolmevitonen sinkkunainen Janin työpaikalla. Hanne on ajelehtija, kun ystävät avioituvat ja perustavat perheen, ottavat asuntolainan, Hanne vaihtaa miestä ja kotia, molemmista löytyy aina jotain vikaa. Kaikista mahdollisista miehistä työkuvioissaan Hanne pokaa Janin, Ingridin harmaanpuoleisen puolison joka on juuri ylennetty ministeriössä heidän yksikkönsä johtajaksi. Puolitoista vuotta Jan yrittää suhteesta irti, käy jopa psykologilla. Sitten, ja vasta sitten, hän kertoo Hannesta Ingridille, pakkaa tavaransa ja lähtee kotoaan.
Ihan kiva lukea välillä tällaisista keski-ikäisistä ihmisistä mitä itse on, joihin löytyy enemmän sitä tarttumapintaa. Sinänsä tarinassa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, keski-iän kriisi ja pitkän avioliiton väljähtyminen on keksitty siinä missä pyöräkin. Ihan passelia, viihdyttävää lukemista kuitenkin, olematta varsinaista viihdekirjallisuutta.
Kirjastosamis täällä hei! Pikin äänikirjoihin on tosiaan kasvaneet jonot viime vuoden aikana, enkä ole kaikkia teoksia jaksanut jonotella puolta vuotta. Storytel-jaksot ovat myös olleet minulle mieluisia, mutta en aio maksaa siitä lystistä joka kuu.
VastaaPoistaKuuntelin myös Imurin ja nuo kaksi muuta teosta luin perinteisesti. Kerrostalo tuntuu niin kompleksiselta, etten olisi välttämättä pysynyt mukana sen äänikirjaversiossa. Imuri toimi mahtavasti luettuna, mutta teos ei ollut kovin mieleenpainuva muuten - muistan siitä eniten kertojan kiinnostuksen noloihin terapiaryhmiin. Mutta äänikirja toimii hyvin varsinkin, jos kirjassa on vain yksi kertoja ja jos aihepiiri on aika suppea, kuten Imurissa oli.
Ai moi :) Mulla on sama ajatus, etten ala ainakaan jatkuvasti maksamaan sitä 17 euroa kuukaudessa. Aion nyt ensin koekäyttää kaikki sovellukset ja sitten kun kuunneltavaa on kertynyt sopivasti, otan ainakin sen yhden kuukauden kerrallaan.
PoistaJärnefelt oli minusta todella nappivalinta lukijaksi tuohon Kerrostaloon ja pysyin kyllä hyvin hänen kyydissään :)
Äänikirjat ovat tosi kivoja, ja niihin kyllä tottuu pelottavan helposti. :) Itse olen tykästynyt BookBeatin sovellukseen. Tuo Kerrostalo minun pitää muistaa ottaa kuunteluun. Olen lukenut siitä kehuja muualtakin, ja kirja on niiden ansiosta alkanut kiinnostaa vaikka alkuun ajattelin, että ko. kirja kiinnostaa kaikkein vähiten taannoisista Finlandia-ehdokkaista. Olen lukenut Kuismalta yhden kirjan blogiaikana, eikä se oikein vakuuttanut, mutta tämä uusi vaikuttaa paljon paremmalta.
VastaaPoistaMinä jonotin sitä kirjastosta mutta olisi mennyt vielä tovi, joten sillä päätin kuunnella sen, hyvin toimi :) Mun pitää vielä testata nuo kaikki muutkin sovellukset, tietääpä sitten mistä kannattaa maksaa kun on sen aika.
PoistaPuolisoni on pelistriimaaja ja hän sai vuodenvaihteessa eräältä kuulokefirmalta kolmet kuulokkeet ilmaiseksi. Kahdet langattomat ja yhdet nappikuulokkeet (sellaiset pod-malliset). Minä sain toiset langattomista kuulokkeista ja niillä voisin siis kuunnella puhelimesta podcasteja, Spotifya, YouTubea, Netflixiä tai äänikirjoja. Minulla olisi Elisa kirjassa hyllyssä useampia äänikirjoja, joten niillä voisin kokeilla alkuun maistuisiko tuo formaatti minulle. Esimerkiksi Emmi Itärannan Teemestarin kirja, jonka luin jokunen vuosi sitten, mutta jonka haluaisin joskus lukea uudelleen voisi toimia.
VastaaPoistaEihän sitä tiedä kuin kokeilemalla, että onko sun juttu vai ei :) Hyvä kokeilla noilla ilmaisilla koejaksoilla. Tuota Teemestarin kirjaa en olekaan lukenut, pitää tsekata löytyykö kirjastosta äänikirjana.
PoistaMinäkin kokeilin nyt joululomalla ekaa kertaa äänikirjan kuuntelua! Mukava vaihtoehto mutta totesin, että minun lukutyylilleni sopii sellaiset "simppelit" tekstit, mitään Dostojevskia en pysty kuuntelemaan koska en yksinkertaisesti pysy perässä. Minulla on näkömuisti ja olen tottunut tekstin lukemiseen. Mutta testaan vielä noita ilmaisia koejaksoja kun iskee sellainen äänikirjamentaliteetti päälle!/Mari
VastaaPoistaMullakin on näkömuisti vahva, muttei näköjään vaikuta tässä asiassa. Olen huomannut, että alan rakentaa mielessäni tapahtumien ympäristöjä yms vähintään yhtä hyvin kuin paperikirjaa lukiessa, ehkä vieläkin tehokkaammin. Toistaiseksi vaativin mitä olen kuunnellut oli Keltaisen kirjaston Ishiguron romaani, ja sen kanssa olisin tuskaillut jos olisin alkanut lukea sitä, kuunneltuna tuntui ihan siltä että lukija OLI se minä-kertoja ja kuunteleminen oli todella kiinnostavaa. Lukijakin vaikuttaa hurjan paljon.
PoistaKiva, miten äänikirjoja kuunnellaan enemmän ja enemmän. Minusta ne täydentävät ihanasti muuta lukemista ja mahdollistavat ainakin minulle lukemisen lisäämisen, kun kotityötkään eivät enää ole vaihtoehtoista toimintaa vaan voin samalla kuunnella äänikirjaa.
VastaaPoistaKieltämättä on plussaa, kun ei tarvitse aina varata käsiä kirjan pitelemiseen :) Molemmat täydentävät toisiaan.
PoistaMinulla on tuo Kerrostalo ladattuna Storytell-kokeiluun, mutta jostain syystä se on ”kirja johon suhtaudun ennakkoluuloisesti”. Viisi tähteäsi kyllä suuntasi ajatukset siihen uudelleen.
VastaaPoistaLykken kirjan olen lukenut. Se on aika hämmentävä, koska kaikki ihmiset siinä ovat niin raivostuttavia.
Kerrostalo saattaa kyllä jakaa mielipiteitä. Onhan sen maailma rujo ja säälimätön, mutta toisaalta se miten sitä kerrotaan ei ainakaan minua vaivuttanut mihinkään ikävyyden alhoon. Taitavasti kirjoitettu se mielestäni on.
PoistaNäistä en ole lukenut yhtään. Ei, ei ja ei tosin oli minulla pitkään luvussa ja luin muutaman sivunkin, mutta Ingrid vaikutti jotenkin niin ärsyttävältä narisijalta, että lopetin lukemisen alkuunsa. Tuo Imuri alkoi kiinnostaa. Tajunnanvirtainen ei ole se määre, mitä itse miellän toimivaksi äänikirjaksi, mutta koska tykkäsit, pitäisi ilmeisesti tutustua.
VastaaPoistaSiinä oli vaan niin mieletön flow päällä, että sitä oli kiva kuunnella :) Ja osansa vaikutti varmasti sekin, että kirjailija itse lukee sen, niin silloinhan se tulee luetuksi just niin kuin hän sen visioi.
PoistaKiva, että sinäkin löysit äänikirjat!
VastaaPoistaKun minä hurahdin äänikirjoihin 1,5 vuotta sitten, en ole painettuihin kirjoihin enää kajonnut!
Käyn niitä kyllä hypistelemässä kirjakaupassa ja kirjastossa... ;)
Oo, no minä luen kyllä paperikirjojakin edelleen ja monesta kirjasta on tietty fiilis, että olisiko tämä enemmän paperikirja vai toimisiko mulle ehkä äänikirjana jopa paremmin :)
Poista