Elly Griffiths: Yöhaukat

 Elly Griffiths: Yöhaukat

#13 Ruth Galloway

Tammi, 2023

Lukija: Krista Putkonen-Örn

Kesto: 10 h 11 min

Forensiseen arkeologiaan erikoistunut tohtori Ruth Galloway on juuri palannut North Norfolkin yliopistoon ja aloittanut uudessa virassa arkeologian laitoksen johtajana, aiemman esimiehensä Philin jäätyä varhaiseläkkeelle. Ruthin virka Cambridgen yliopistossa oli varmaankin ollut vaikutusvaltaisempi, mutta Ruthille North Norfolk on erityinen, kuten Norfolk ylipäätään. Samalla ylennys tarkoitti uutta työntekijää Ruthin virkaan, ja vaikka oli itse Davidin haastatellut, Ruth alkoi epäillä oliko sittenkään valinnut oikein. 

Muuton myötä Ruthin kymmenvuotias tytär Kate näkee useammin isäänsä rikoskomisario Harry Nelsonia, ja sekä Kate että Flint-kissa ovatkin innoissaan paluusta omaan kotitaloon marskinaalle. Paluun myötä myös Ruthin suhde amerikkalaiseen Frankiin on lopullisesti ohi, mikä saa Ruthin taas miettimään, voisiko hänestä ja Nelsonista koskaan tulla mitään. Hän ei halua rikkoa Nelsonin perhettä, etenkään nyt kun tällä ja Michelle-vaimolla on iltatähti, kolmivuotias George.

Metallinpaljastinten avulla vanhoja esineitä etsivä, Yöhaukoiksi itseään kutsuva ryhmä, oli löytänyt rantaan ajautuneen nuoren miehen ruumiin.

Nelson kutsui myös Ruthin rikospaikalle, koska uhrin läheisyydestä löytyi pronssikautisia esineitä sekä vanha luuranko, jonka Nelson epäilee ajoituksellisesti kiinnostavan enemmän Ruthia kuin poliiseja.  

Ruth ei suuremmin Yöhaukkojen toimintaa arvosta, mutta Cathbad, Ruthin druidiystävä ja apulaiskomisario Judy Johnsonin kumppani, käy toisinaan heidän retkillään mukana, sillä Cathbadin mielestä he ovat "sielultaan aitoja etsijöitä". Nelson ei ole tästä yllättynyt; onhan Cathbad jollain tavalla mukana jokaisessa seudun "hörhökerhossa" kuten Nelson asian ilmaisee, mutta johtolangat ovat aina tervetulleita.

He eivät ole arkeologeja”, Ruth sanoo. ”He ovat harrastelijoita, jotka etsivät aarteita ja koluavat kaikki paikat. Heillä ei ole mitään käsitystä kaivamisesta tai kontekstin tulkinnasta. He vain syöksyvät paikalle ja kaivavat ylös kaiken, mikä kiiltää.”

”No huh”, David sanoo. ”Onpa elitismi voimissaan Norfolkissa.”

”Mitä oikein vihjailet?” Ruth sanoo.

”Ei arkeologia ole tutkinnon suorittaneiden yksinoikeus”, David sanoo. ”Metallinetsijät ovat yhteisön täysivaltaisia jäseniä, ja löydöt kuuluvat kansalle.”

”Luvan saaneet metallinetsijät toki”, Ruth sanoo. ”Mutta Nelson nimitti näitä ’yöhaukoiksi’.” Hän huomaa korottavansa ääntään ja vetää henkeä. Hän ei halua Nelsonin kuullen riidellä kollegan kanssa. Tai tarkemmin sanottuna alaisen kanssa.

”Siksi he itseään nimittivät”, Nelson sanoo. ”Niin ikävää kuin minusta onkin keskeyttää akateeminen keskustelunne, olin siis sanomassa, että vainajan löysivät metallinetsijät, jotka olivat etsimässä tuota.” Hän osoittaa maakumpua.

Poliisi epäilee nuorukaista ensin laittomaksi maahanmuuttajaksi, mutta mies paljastuu pesunkestäväksi britiksi. 

Samaan aikaan Nelson saa työn alle toisenkin murhatapauksen. Yöhaukat olivat kuulleet laukauksia läheiseltä Black Dog -nimiseltä maatilalta, ja sieltä löytyi kahden vanhuksen ruumiit. Vaikutti siltä, että mies oli ampunut ensin vaimonsa, sitten itsensä. 

Tapaus koskettaa Yöhaukkoja erityisellä tavalla, sillä yksi aarteenetsijöistä on pariskunnan poika. Black Dog nimenä taas liittyy vanhaan taruun pelottavasta jättiläiskoirasta.

Black Shuck on täälläpäin tunnettu”, sanoo Judy, joka on Hentyn lailla kotoisin Norfolkista. ”Se on musta jättiläiskoira, joka ilmestyy ihmisille juuri ennen heidän kuolemaansa.”

”Juuri niin”, Tom sanoo leppoisasti ja tarjoaa keksejä purkista. ”Sen silmissä palaa helvetintuli, ja jos sen näkee, kuolee vuoden sisällä.”

”Eikö sillä ole vain yksi silmä niin kuin kykloopilla?” Judy sanoo.

”Joskus”, Tom sanoo. ”Se voi ilmestyä kaikkialla Norfolkissa – ja Suffolkissa myös. Sen kynnenjäljet ovat nähtävissä Bungayn kirkon ovessa.”

”Kuulemani mukaan ne jätti koiran muodon ottanut paholainen, eikä suinkaan Shuck”, Judy sanoo.

”Kiesus sentään”, Nelson sanoo. ”Tämä paikkakunta on varsinainen hourula. Älkää nyt vain sanoko, että uskotte tähän Black Shackiin.”

”Black Shuckiin”, Judy sanoo. ”Myrskyöinä sen voi kuulla ulvovan. Tai voi kuulla kettingin kalinan, kun se seuraa perässä.”

”Olet ollut Cathbadin kanssa liian kauan”, Nelson sanoo, mutta muistaa tahtomattaankin, miten Bruno vikisi hänen lähtiessään kotoa aamuyöllä, ja miten vikinä tuntui seuraavan mukana hänen ajaessaan öisillä kaduilla. Seutu on vihdoin saamassa hänestä otteen. Ehkä olisi sittenkin syytä muuttaa takaisin Blackpooliin.

Ruth saa vihjeen perusteella syyn uuteen kaivaukseen maatilan pihalla. Konkreettisemmin tapauksiin liittyvät lääketieteelliset tutkimukset, joihin viitteitä löytyy maatalon lukitusta huoneesta.

Ruth on minulle kuin kirjallinen ystävä. Pidetäänhän nykyään muutenkin ystäviin yhteyttä sosiaalisen median kautta, joten minä piipahdan kirjaystäväni Ruthin elämässä aina alun toistakymmentä tuntia kahdesti vuodessa. On kiva kuulla mitä Ruthille, Katelle, Cathbadille, jopa kränkylle Nelsonille kuuluu. Alussa tapasimme kyllä tiiviimmin, koska tutustuin Ruthiin myöhemmin kuin moni muu. Kun Ruth joskus katoaa, eikä uusia kirjoja enää ilmesty, minun jää häntä ikävä, enkä edes häpeä myöntää tätä. Yöhaukat oli minulle täyden viiden tähden osa sarjassa.