Harlequin, 2021
Lukija: Eleanor Cadill
Kesto: 10 h 28 min
Nancy Mitford ja hänen viisi sisartaan olivat varhainen Kardashian -tyyppinen sosieteetti-ilmiö 1900-luvun alkupuolen Englannissa. Yläluokkaiset sisarukset olivat hyvin erilaisia: yksi fanitti Hitleriä, toinen Leniniä. Heillä oli itse asiassa velikin, joka taisi jäädä aika tavalla sisartensa varjoon, kerrankin näin päin.
Kirjassa Katie Cabot on nykyhetken Amerikassa asuva kirjailija, joka on julkaissut kolme historiallista romaania. Uusi ei ota millään syntyäkseen, ja häntä ärsyttää miten kaikki kyselevät aina samaa asiaa; koska uusi romaani ilmestyy, mikä sen juoni on? Toinen mitä tivataan on mitä tapahtui poikaystävällesi, eikä Katie halua puhua sen enempää erostaankaan. Saadakseen muuta ajateltavaa hän tarttuu ystävän tarjoukseen matkustaa hetkeksi Lontooseen.
As Katie flips open her suitcase, Jojo plonks onto the bed. She tucks one broomstick leg under her butt and scrunches her wild mane of hair.
“All right,” she says. “Spill it. What’s happening with the writing? When we spoke a couple of weeks ago, you seemed super into the manuscript you were working on.”
“I was into it,” Katie says. “And my editor liked it well enough, but she insists no one wants to read a book that takes place in an Old West whorehouse.”
“I’d read it, and I don’t even like historical fiction. What does your agent think?” Sighing, Katie extracts a handful of lingerie from her suitcase.
“Bianca would never tell me what to write,” she says. “But she sees two options. Either we keep pushing this rock up a hill...or we play ball.”
“And by ‘play ball,’ I assume she means Paris?”
“Or something like it.” Katie turns toward the dresser, which is adorned with pictures of her and Jojo. There must be a vault of framed photographs that Jojo trades in and out, depending on the guest.
“Just write the damned sequel,” Jojo says. “And be done with it.”
Katie drops her lingerie into a drawer and spins around. “First of all, I have no desire to write a sequel. Second, I have no faith I even could. Nothing’s working for me. Either the setting isn’t right, or the story, or some other thing. Maybe I should just accept that I’m a shit writer and go back to what I do best.”
“Give me a friggin’ break,” Jojo says. “You’re not a shit writer. You’re acting like a shithead writer, but your writing isn’t shit.”
Lontoossa Katie käy Heywood Hill -nimisessä kirjakaupassa jossa Nancy Mitford oli töissä sotavuosina. Mitford on Katien mielestä harmittavan aliarvostettu kirjailija. Kirjakaupassa hän tutustuu sen omistajaan Felixiin, joka antaa hänen käydä läpi Mitfordin muistiinpanoja noilta vuosilta. Katie huomaa omistajan myös salaavan jotain.
Toinen mies johon Katie tutustuu, on hämmentävän komea rehtori Simon Bailey, joka etsii Mitfordin salaista muistelmakäsikirjoitusta. Katie on tehnyt aikoinaan väitöskirjansakin Nancy Mitfordin kirjoista, joten hän tarjoutuu auttamaan miestä etsinnöissä.
Simonin isoäiti oli tuntenut Nancyn sotavuosina; isoäiti oli ollut hyvin nuori ja raskaana, ja oli siksi yksi niistä monista, joita Nancy oli auttanut Lontoon pommitusten aikaan tarjoamalla tälle majoituksen vanhempiensa talosta.
Käsikirjoitusta ei välttämättä ole olemassakaan, mutta ehkä sen etsiminen ja parhaassa tapauksessa löytäminen auttaisi Katieta saamaan innoituksen seuraavaan omaan kirjaansa. Ehkä hän jopa kirjoittaisi fiktiota Nancystä.
Mutta se käsikirjoitus. Olisiko Nancyllä asiakkaiden, pommitusten ja kirjakaupassa pistäytyvien kirjailijaystäviensä (kuten Evelyn Waughn) kanssa seurustelun (tai kinastelun) välissä ollut aikaa kirjoittaa ylös vielä muistelmiaankin? Ja olihan hän kokenut niin paljon ikävää ja edellisestä julkaistusta romaanistakin oli jo useampi vuosi?
Toisessa tarinalinjassa palataan sodanaikaiseen Lontooseen, jossa Nancy ottaa vastaan työpaikan Heywood Hillistä silkasta rahapulasta. Hän on kokenut useamman keskenmenon ennen sotaa ja nyt hänen miehensä Peter on taistelemassa Abessiniassa. Ei Nancyllä miestään varsinaisesti ikävä ole, mutta koska ei ole kuullut tästä yli vuoteen, Nancy lupautuu illalliselle ranskalaiseversti Palewskin kanssa, koska tämä lupaa hänelle tietoja Peteristä. Kenraali pitää Nancyn tarinoita eriskummallisesta perheestään viihdyttävinä ja tapaamisesta alkaa suhde, joka vie Nancyn lopulta Pariisiin.
The Colonel found Nancy’s stories comical, outrageous, unlike anything he’d ever known, his delight beginning first and foremost with the six Mitford girls, and their secret society. Nancy also had a brother, but he hardly counted at all.
“C’est pas vrai!” the Colonel would cry, with each new tale. “That cannot be true!”
“It all happened,” Nancy told him. “Every word. What do you expect with a Nazi, a Communist, and several Fascists, in one family tree?”
“C’est incroyable!”
But the Hon Society was the past, and this gilded Parisian hotel room was now, likewise Nancy’s beloved Colonel, presently reaching into the bucket of champagne. How had she gotten to this place? It was the impossible dream.
“Promise we can stay here forever,” Nancy said.
“Here or somewhere like it,” he answered with a grin.
Sanotaan, että nämä kertomukset kenraalille, joka on siis yhtä todellinen henkilö kuin Mitforditkin, antoivat myös alkusysäyksen Nancy Mitfordin tunnetuimmalle romaanille The Pursuit of Love. Se on ensimmäinen osa trilogiaa, joka kertoo kovin tutun oloisesta yläluokkaisesta perheestä.
Varsinainen syy siihen miksi lähdin kuuntelemaan Bookseller's Secretiä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti Nancy Mitford vaan sota-ajan lontoolainen kirjakauppa. En ole lukenut Mitfordin kirjoja eikä minulla ollut kaksista käsitystä siskoksista ennen kuin kuuntelin Madeline Martinin kirjan The Last Bookshop in London. Siinä laitettiin myyntiin eräs Nancy Mitfordin kirja, ja koska uteliaisuuteni heräsi, googletin lisää kirjasta ja sen kirjoittajasta.
Martinin kirjassa sota-aika on tiivis osa kirjan juonta, lähestulkoon kuin yksi päähenkilöistä. Gablen kirjassa sodan vaikutukset arkeen ohitetaan aika pitkälti satunnaisina sivulauseina. Opin Martinin kirjasta paljon siitä millaista elämä sota-aikaan Lontoossa oli, joten olin vähän pettynyt siihen, että Gablen kirja keskittyi niin täysin henkilöihin ja heidän suhteisiinsa, että se olisi oikeastaan voinut tapahtua missä ja milloin vain. Eli jos mietit näiden kahden välillä, kysy itseltäsi haluatko lukea Lontoosta sota-aikaan, vai Nancy Mitfordista Lontoossa.
Kirja oli hyvin dialogivetoinen mikä teki tapahtumista vähän haastavampaa seurata, eli olisin mielelläni kuunnellut enemmän myös kuvailevaa tekstiä.
Arvoin jonkin aikaa lataanko luureihin The Bookseller's Secretin vai toisen Nancy Mitfordin kirjakauppavuosista ammentavan romaanin, joka on Eliza Knightin The Mayfair Bookshop.
Ehkä kuuntelen sen vielä myöhemmin, sillä olen kyllä utelias sen suhteen miten samanlaiseksi tai erilaiseksi Nancy siinä on kuvattu. Äänikirja vs. lukukirja saattaa toki antaa aika erilaisenkin mielikuvan henkilöistä englanniksi kuunnellessa, sillä lukijoiden eläytyminen tekstiin ja aivan erityisesti repliikkeihin on täysin eri luokkaa kuin Suomessa. Tässä kirjassa Nancy kujersi koko ajan kuin kepeä laululintu ja se viimeistään sai unohtamaan että meneillään olisi muka kurja sota-aika. Minulla kesti myös jonkin aikaa päästä sisään Nancyn hahmoon ja yllättäen pidin aika pitkään enemmän nykyhetken osuudesta mikä on minulle todella harvinaista. Ajan mittaan tilanne "korjaantui" ja loppua kohden taivuin nostamaan kolme tähteä neljään. Löysin kirjasta uuden mottonikin:
A road can go nowhere and still be worth the trip.
Sijoitan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön. Parina sille toimii edellämainittu Madeline Martinin The Last Bookshop in London. Linkki juttuun nimeä klikkaamalla.
Olen juuri lukemassa Pommisuojan lukupiiriä, jossa on lontoolainen kirjakauppa toisen maailmansodan aikoihin, ja vähän aikaa sitten kuuntelin Pariisin kirjakauppiaan, joka kuvaa myöskin historiallista kirjakauppaelämää. Tämähän sopisi mainiosti joukon jatkoksi!
VastaaPoistaKirjakaupat sodan aikana niin Lontoossa kuin Pariisissa tuntuu olevan suosittu vähän viihteellisempien romaanien aihe. Olen huomannutkin että nuo kaksi on suomennettu, pitää katsoa jos jossain vaiheessa laittaisi luureihin. Frida Skybäckin Kirjakauppa Thamesin varrella oli myös ihan ok.
PoistaSkybäckin kirja ei siis niitä sota-aikaan sijoittuvia vaan ihan nykypäivää, ja takaumia 80-luvun alusta.
PoistaPaitsi kirjakaupparomaanit, kirjakaupparomaanit sota-ajan Lontoossa tuntuu tosiaan olen nyt trendi. Minäkin luen parhaillaan Pommisuojan lukupiiriä (on ihana!). Eipä sillä, yhdistelmä on kyllä kiinnostava ja toimiva. Mitfordin tuotanto ei ole tuttua minullekaan, mutta kieltämättä hän ja sisarussarjansa alkoi kyllä kiinnostaa.
VastaaPoista