Sivut

sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Piia Heikkinen: Ekotrippi


 
Piia Heikkinen: Ekotrippi
Basam Books 2022
(paperikirja '21)
Lukija: Piia Heikkinen
Kesto: 8h 22min


Minna on kolmen lapsen yh-äiti, jolla lapset ovat vuoroviikoin. Kuopus Jesse on vasta kolmevuotias ja keskimmäinen Joona on tokaluokkalainen. Esikoinen Siiri on 12-vuotias ilmastotietoinen esiteini, jota hävettää moni asia heidän perheessään, kuten se ettei heidän autonsa ei ole hybridi. Perheeseen kuuluu myös koiravanhus Rambo. 

Minna päättää ottaa itseään niskasta kiinni ja kantaa osaltaan vastuunsa ekoteoista, niin että Siirikin saisi olla vielä ylpeä äidistään! 
Jääkaapin oveen Minna kiinnittää kymmenen uutta käskyään. Tästä lähtien hän lajittelee biojätteet, välttää muovia ja roskaruokaa, jättää lihansyönnin (vaikka ajatus menetetystä joulukinkusta meinaakin pillauttaa itkuun) ja löytää uudestaan luonnon ja äiti Maan. Telttaretkelle? Geokätköilemään vai sienestämään? Joonan voisi ainakin ilmoittaa partioon ja ryhtyä Siirin kanssa roskaplokkariksi. 

Eli yhdistän roskien keräämisen lenkkeilyyn. Siitä hyötyy keho, mieli ja ympäristö. 
Röyhistän vaistomaisesti rintaani. Tämä oli kenties mainioin ideani. En malta odottaa että Siiri kuulee uudesta harrastuksestamme! Emme tyydy muovipakkausten keräilyyn kotona, vaan haravoimme lenkkipolkujen reunat tupakannatsoista ja karkkipapereista puhtaiksi. 
...
Näin sieluni silmin Siirin sohaisevan nätin sormensa likaiseen neulaan kuin Ruusunen värttinään, mutta ikiunen sijaan se vajoaisi hepatiitin aiheuttamaan kuumekoomaan. Värähdän ajatuksesta.

Siiriä äidin elämänmuutos aluksi epäilyttää, äiti kun saa aina päähänpistoja jotka myös unohtuvat nopeasti. Isän nykyinen, Karita, on jo pitkään pitänyt blogiakin samoista asioista ja lapsille on tuttua, ettei isäviikoilla syödä lihaa tai maitotuotteita. Joona parkaisee kun näkee äidinkin jääkaapissa kaurajugurtit. 

Muutaman mutkan kautta Minnasta tulee somehitti ja lasten koulun ja Jessen päiväkodin esikuva, niin että koulusta ryhdytään ajamaan Suomen ensimmäistä hiilineutraalia opinahjoa. Siirikin on äidistä niin ylpeä että jopa halaa tätä kavereiden nähden! Äidin vanavedessä Siiristä tulee koulussa suositumpi kuin koskaan, joskin aina löytyy kettuilijoita, enimmäkseen kutosluokan poikia - ja näiden vanhempia. Omissa kavereissa joskus ärsyttää se miten ne ohjailevat häntä, jos hän erehtyy esimerkiksi puhumaan rinnakkaisluokan söpön pojan kanssa broilerien tehotuotannosta, ovat he heti huomauttamassa etteivät broilerit ketään kiinnosta. Eivätkö kaverit ymmärrä, että kaikki nämä asiat liittyvät yhteen, että ihmisten tekemät valinnat ovat kokonaisuus?

Minnan tiedot aiheesta kertyvät päivittäin. Nyt täytyy kaupassakin olla erityisen skarppina, ettei vain mitään vahingollista päädy roolimallin ostoskärryyn. Joonan ja Jessen aiheutettua kiukunpuuskia lukuisilla hyllyväleillä kassajonoon selviytyminen onkin urotyö. Onko liika kuitenkin liikaa?

- Hetkinen... Tartun Siirin linjastolle laskemaan roll-on deodoranttiin. - Tossa on alumiinia, vaikka se onkin Cruelty Free -tuote. Tuo hiussuihke on silkkaa myrkkyä, ja hei, mikäs tää on, joku teinarilehti? Et kai sä kulta halua törsätä viikkorahojas tollaseen hömppään? Liekö edes printattu joutsenmerkkipaperille?
Jotenkin luulisi, että Siiri olisi mielissään kuluttajaäitinsä tarkkaavaisuudesta, mutta sen ilmeestä ei taaskaan saa selvää. Se kohauttaa harteitaan ja lähtee viemään ostoksia takaisin hitain askelin.

Ekotrippi on toki parodia överiksi menevästä ilmastoahdistuksesta,
mutta tällainen keski-ikäinen, joitain, mutta vain joitain asioita tiedostava oppii siitä samalla paljon. Tiedän, että avokadot tarvitsevat paljon vettä kasvaakseen, enkä osta niitä, mutta toisaalta, yhteen kahvikupilliseen käytetyt pavut tarvitsevat 140 litraa vettä. Juon tänäänkin kolme kupillista. Ei, vaan mukillista. En tiedä minkä kokoisesta kupista tuossa puhutaan, kun ne tassilliset "mummokupit" ovat jääneet kai kaikilla arkikäytöstä perintöastioiksi. En kuitenkaan tiedosta kahvinjuontia muuten kuin kauppalaskussa, sen verran paljon paketin hinta on viime aikoina plompsahtanut. Opin juomaan kahvia vasta kolmekymppisenä. Sitä ennen kahvista kieltäytyminen oli vanhempien ihmisten luona kyläillessä jopa noloa, siitä tehtiin aina niin iso numero. Voi voi, mitä tuolle nyt voi tarjota, taisi raksuttaa monen päässä siinä kohtaa. Juovatkohan nykynuoret enää kahvia, onko asia kääntynyt toisinpäin ja kahvin juomisesta alkaa tulla noloa. 

Parikymppisenä tein tietoisen valinnan olla enää ostamatta uutta talvitakkia, jonka hupussa on aito karvareunus. Ne olivat siihen aikaan todella yleisiä, "kaikilla" kavereillani oli samantyyppisiä pohkeisiin, lähes nilkkoihin ulottuvia karvahuputettuja toppatakkeja. Tein vuosia vapaaehtoistyötä HESY:llä puhelinpalvelussa ja sitten kissahoitopaikkana ja otin omakseni kaksi löytökissaa. Aikaan ennen pariutumista lihansyöjämieheni kanssa, pitkälti juuri HESY:llä omaksuttujen asioiden myötä, kulutin hyvin maltillisesti lihatuotteita, mutta olen aikaa sitten lipsunut takaisin pihviosastolle. 

Muutenkin tuntuu siltä, että se mitä on tehnyt ja päättänyt 30 vuotta sitten, ei enää ole kummoista, nykyään on itsestäänselvyys ettei toppatakissa ole karvareunusta enkä ole sellaisia nähnyt ikiaikoihin myynnissäkään. Nykypäivän parikymppinen pitäisi ostotottumuksiani yhtä vanhanaikaisina kuin itsekin samanikäisenä näin keski-ikäisten valinnat. Ehkä tämä jatkuu sukupolvesta toiseen, onko se mahdollista kun kyse on maapallosta? Joka tapauksessa kirja herätti paljon ajatuksia ja se on ollut kirjailijan tarkoituskin. Huumori on hyvä keino tavoittaa monenlaisia lukijakuntia ja tässä kirjassa huumori toimii mielestäni oikein hyvin, sekä viihdyttävästi että osuvasti. 

Oli muuten loistava valinta että kirjailija luki Ekotripin itse! Hän voisi mielestäni lukea muidenkin kirjoittamia kirjoja, sillä oli kiva pitkästä aikaa kuunnella tällaista eläytymistä suomalaiselta lukijalta. 


3 kommenttia:

  1. Kuulostaa mehevältä ja myös informatiiviselta kirjalta, jonka voisin sopivassa mielentilassa itsekin kuunnella välipalaksi.
    Ilmastoahdistus on vakava juttu, ja monenlaiset kirjat ja muut tavat sen purkamiseksi ovat aina tervetulleita.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
  2. Tämä kiinnostaa minua ja itse asiassa äänikirja olikin minulla jo hankintalistalla, mutta sitten aloin kuunnella jotain muuta. Joka tapauksessa, täytyy ehdottomasti ottaa lukuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ja Amma se taas täällä, unohdin jälleen kirjautua 😄

      Poista