Sivut

tiistai 11. tammikuuta 2022

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

 

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu
Otava, 2021
Lukija: Sari Haapamäki
Kesto: 14 h 57 min


Leena Lind oli meteorologina Vintiuksella, joka tuli kolmantena heti Ilmatieteen laitoksen ja Forecan jälkeen. Olikin yllätys, että eräänä aivan tavallisena työpäivänä tuli ilmoitus, että yritys oli myyty monikansalliselle nimenomaan säähän, sen ennustamiseen ja vaikutuksiin keskittyvälle sijoitusyhtiölle. Ja mitä yrityskaupoista seurasi, menetettyjä työpaikkoja tietenkin ja ajoitus oli todella huono, sillä perheen toinen leiväntuoja Santeri oli jättänyt hyväpalkkaisen työnsä senior copywriterina ja miehen oma viestintäyritys oli vielä aivan alkutaipaleellaan. Tietenkin Leena ymmärsi, että planeetalla joka oli räjähtämässä käsiin, Santeri tiedottamisen ammattilaisena halusi  tehdä viestintää jolla olisi ihan oikeaa merkitystä, mutta oli muutakin, firma vei Santerin usein pitkiksi ajoiksi Tampereelle josta tämä oli kotoisin ja Leena tunsi olonsa usein hylätyksi

Neljän kuukauden irtisanomisajan palkka ja vapautus työpaikalle saapumisesta tarjosi Leenalle mahdollisuuden kokonaisesta viikosta yhdessä Raikun, Vintiuksen kollegansa kanssa. Viikko Fuerteventuralla oli lämmin ja kiihkeä ja sen rannoilla kulkiessaan Leena löysi perinteisiä kotiloita harvinaisemman, reikineen huilun kaltaisen fulguriitin, jonka otti talteen.

Kuhertelu Raikun kanssa kävi kuitenkin kalliiksi, kun Leena jäi sivusuhteestaan kiinni ja Santeri haki avioeroa. Leena muutti tytön kanssa Tampereelle ja sai (tai otti vastaan kun ei oikein kieltäytyäkään voinut) työkokeilupaikan vanhan Vintiuksen raunioille kohoavaan, hieman erilaiseen sääpalveluun. Heti ensimmäisenä aamuna hän sai ranteeseensa ruman harmaan mötikän, mukana kannettavan säähälyttimen prototyypin. Leenan varsinaiseen työnkuvaan ei olisi koulutettua meteorologia tarvittu. 

Jenna Koski tuo joka aamu pöydälleni paksun nipun aanelosia. Minä naputtelen säähavaintotiedot Exceliin. 
Montako millimetriä Asikkalan Kurhilassa satoi toukokuun kuudentena päivänä 1945. Napu-napu. Tuulen suunta ja pilvisyys Huittisten Lauttakylässä 29.10.1919. Napu-napu-napu. 
"Työkokeilussa voit näyttää työnantajalle osaamistasi ja motivaatiotasi."

Mihin hän on oikein sotkeutunut? Onko suuri, mullistava liikeidea todellakin vain myydä biolokaatiokonseptia, kansanperinteestä kumpuavia säänmuokkaustuotteita, kuten sadetta maanviljelijän pelloille ja aurinkoa kesäfestareiden järjestäjälle?

Leenan ja Santerin kuusivuotias tytär Leia leikki mökillä fulguriitilla ja sai aikaan äkillisen, rajun ukkosmyrskyn, tai siltä se ainakin vaikutti. Voisiko ukkoshuilulla hieman manipuloida säätä Leenan paremman työpaikan eteen?

Onneksi eräässä Goodreadsistä lukemassani arviossa luki, että alussa on pitkä kertomus raamatullisista tapahtumista, muuten en olisi ollenkaan käsittänyt mitä tässä oikein kuuntelen. Pitkällä odotin ehkä puolta tuntia, mutten sentään niitä kahta ja puolta tuntia, jotka aluksi seikkailtiin Joonaan kanssa, sen saman hepun jonka valaskin nielaisi. Luulin ettei se lopu ollenkaan, vielä pitkään sen jälkeenkin, kun ukkoshuilu oli ilmestynyt tarinaan. Myönnän auliisti, että mikäli olisin lukenut painettua kirjaa, olisin silmäillyt tuon raamatullisen tarinan läpi suurpiirteisemmin.  Kaksi ja puoli tuntia jotain aivan muuta, kuin mitä kirjan juonikuvauksessa kerrotaan, olisi mielestäni urhoollisuusmitalin paikka. Mistä saa noutaa? 

Jos sitten unohdetaan pitkä, ennalta-arvaamaton alku, varsinainen kirja oli erittäin mielenkiintoinen ja loppua kohti jännite kohosi oikein kutkuttavasti päätyen loppuhuipentumaan jota en todellakaan olisi keksinyt. 

Olen lukenut Sinisalon edellisen, vähän saman tyyppisen kirjan, Vieraat, joka oli voittanut kauhuromaanikilpailun. Pieni yhtymäkohta Ukkoshuilussa ja Vieraissa onkin, sillä Leia käy samaa päiväkotia kuin Vieraiden lapsipääosassa oleva Sissi. 

Vieraat sai minulta 2 pistettä kun kirjabloggarit äänestivät vuonna 2020 ilmestyneistä parhaista kotimaisista kirjoista. Ilman tuota aloitusosaa Ukkoshuilu saattaisi päätyä jollekin tulevan äänestyksen pistesijoista. 


2 kommenttia:

  1. Onpa erikoinen aloitus kirjalla sitten! Jotenkin olen vältellyt Sinisalon kirjoja, vaikka pidinkin kovasti Finlandiankin voittaneesta teoksestaan Ennen päivänlaskua ei voi. Mutta olen käsittänyt, että nämä uudemmat teokset eivät ole kovin samanlaisia sen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla niin päin, että uskalsin tarttua Vieraisiin, kun ei ollut ihan sellaista kuin EPEV 😉 Tämä on hyvin samantyyppinen kuin Vieraat.

      Poista