Sivut

lauantai 29. tammikuuta 2022

Lukuhaaste: Kirjahyllyn aarteet 3



Kirjasähkökäyrän Mai haastaa kolmatta kertaa lukemaan omaan kirjahyllyyn hukkuneita ja unohtuneita kirjoja, jotka voivat olla todellisia aarteita vaikkei niihin olekaan tullut tartuttua.

Haasteaikaa oli tammikuu ja helmikuu. Tammikuu oli taputeltu eikä mulla ollut oikeastaan mitään raportoitavaa. Mutta.
Syys-joulukuussa en lukenut yhtään fyysistä kirjaa. Tammikuussa tein ryhdistäytymisliikkeen, niinhän tammikuussa on tapana. Niinpä irrottauduin välillä luureistani ja luin peräti kolme paperikirjaa. Aloitin viihdyttävällä historiallisella rakkausromaanilla, jatkoin 1972 ilmestyneellä, unohduksiin painuneella aikalaiskuvauksella ja päätin klassikkohaasteeseen lukemallani näytelmällä. Helmikuussa minulla oli vakaa aikomus tarttua siihen hyllyä lämmittävään arvostelukappaleeseen. 

Sitten itse kirjaan. Minä nimittäin luin sen! Ja ihan ajoissa, jutun kirjoittaminen vain tökkii.

Sari Pöyliö: Rakkauden ja tulehduksen oireita
Atena, 2021
247 sivua

Kirjan sain arvostelukappaleena. 

Kirja lähti liikkeelle vuodesta 1972, jolloin Anni on pikkutyttö ja äitinsä, joka on kotirouva, ostaa uuden sohvan jonka nimeksi tulee hauskaisesti Pöly-Esteri. Äiti kuitenkin kuolee pian ja he jäävät kolmestaan, Anni, isoveli Isko ja isä Hemminki. Iskolla on selkeä päämäärä elämässä ja hän kirjoittaa ylioppilaaksi. Isä koittaa parhaansa mukaan kasvattaa lapset kunnon aikuisiksi. 

Anni ajautuu tilanteeseen josta syntyy 9 kuukauden kuluttua Onni. Myöhemmin Anni lähtee kalankäsittelylaitokselle Norjaan, josta tuliaisina on Asta. Mitä kaikkea kietoutuu tämän erikoisen perheen ympärille ympärille, lue itse! 

Luvassa on silloin oivaltavaa tekstiä, mustahtavaa ja ihastuttavan persoonallista huumoria, joka laittoi hyväksyvästi hymähtelemään ja välillä päästämään äännähdyksenkin. Esimerkkejä huumorin tyylistä olisi roppakaupalla, tässä yksi.

”Äiti sanoi mummille, että sen teki mieli lyödä isää kirveellä päähän. Mummi sanoi, että sen teki mieli ostaa äidille kirves. Äiti sanoi puhuneensa kuvainnollisesti. Mummi sanoi puhuneensa kirjaimellisesti.”

Aiemmin ilmestynyt Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä oli myös hänen näköisensä novellikokoelma, tässä linkki juttuuni siitä.

2 kommenttia:

  1. Minäkin olen mukana Main haasteessa. Kiva haaste. Olen tainnut lukea jo neljä kirjahyllyyn unohtunutta kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, hienoa! Mulla on noita kirjaston lainoja joissa on varausjonoa, niin ne on ainakin pakko lukea helmikuussa. Tavoite menee vaatimattomasti yhdessä kirjassa.

      Poista