Sivut

tiistai 17. elokuuta 2021

Tuula T Matintupa: Syntymään tuomittu



Tuula T. Matintupa: Syntymään tuomittu (Alina Mänty #1)
Word Audio Publishing, 2021
(lukukirja Karisto, 2012)
Lukija: Karoliina Kudjoi
Kesto: 6 h 24 min



Tuntuu kuin yrittäisi saada pitävää otetta pilvestä. Kädet luiskahtavat aina läpi.

Pienen pohjanmaalaisen paikkakunnan museoalueella esitetyn kesäteatterinäytöksen, Punahilkka ja susi, jälkimmäistä esittänyt 19-vuotias Olivia Eerikäinen löytyi surmattuna.

Punahilkkaa, isoäitiä ja metsästäjää esittäneet nuoret tunsivat toisensa jo lukion näytelmäkerhosta lähtien. Punahilkka oli heidän oma versionsa ja Nikolas oli myös ohjannut sen osana äidinkielen opintojaan. Olivia ja Sari olivat tiedotusopin opiskelijoita Tampereella ja Milla työskenteli vaateliikkeessä, kun ei vielä tiennyt mitä haluaisi opiskella.

37-vuotias Laura Kanerva oli seurustellut jo toistakymmentä vuotta itseään viisi vuotta nuoremman runoilijan, Markus Vähälän kanssa, vaikkei aina itsekään tiennyt miksi tässä roikkui. Mies oli melkoinen viskisieppo, kirjoittaminen ei juurikaan huvittanut. Ensimmäinen runokokoelma oli ollut täysi floppi, mutta toinen oli kuitenkin osoittanut yllättävää kypsymistä ja tehnyt hänestä pikkujulkkiksen. Rahaa saadakseen mies kävi välillä esittämässä runojaan ja vastaamassa yleisön kysymyksiin, vaikka vihasikin sitä osuutta. 

Markuksen äiti Veera olisi halunnut purattaa vanhan sukutalon, Vähälän kartanon jossa Markus sitkeästi halusi asua. Itselleen he olivat jo rakentaneet uudemman, jossa asuivat Veera, Markuksen isä Arttu ja pikkuveli Jani. Veeralle pojat olivat tärkeintä maailmassa ja hän kävi välillä kaatamassa viemäriin ne Markuksen viinat, jotka poika oli jättänyt syötiksi, mutta kyllähän alkoholisti jemmapaikkansa osaa, kun on päättänyt elää boheemia runoilijanelämää. Viina tosin maistui Artullekin.

Markuksella oli pinttynyt käsitys runoilijan statuksesta. Hänen mielestään deekiksellä oleminen kuului runoilijan työnkuvaan. Laura oli kerran vienyt hänelle erään tunnetun runoilijan kolumnin jossa väitettiin, että täysipainoinen kirjoittaminen vaatii hyvää fyysistä ja henkistä kuntoa, mutta Markus oli huitaissut lehden sivuun ja vedonnut hiljattain lukemaansa Eino Leinon elämäkertaan. Eino Leinoa ja tätä vanhoille akoille runoilevaa lälläriä ei voinut edes verrata toisiinsa. Laura ei uskaltanut sanoa, että sama päti myös modernia runon ja proosan sekoitusta suoltavaan runoilija Vähälään. 

Laura ei halunnut muuttaa Markuksen luo 'kaatopaikalle' vaan asui mieluummin omassa kerrostalokaksiossaan. Ekonomiksi opiskelleen Lauran yritys myi alusvaatteita Kanervankukka -kutsuilla. Myös Veera piti kutsuja, vaikka miniä ja anoppi eivät olleetkaan järin hyvissä väleissä.

Vain pari päivää Olivian kuolemasta runoilijakin löytyy tapettuna, fileerausveitsi rinnassaan. Aliina on ennenkin ratkonut surmatöitä, mutta nyt ei ole kyse perinteisistä  humalaisten puukkohippasista.  Hänellä onkin edessään näytön paikka selvittää kaksi kuolemantapausta vähillä vinkeillä.

Ihan ok perusdekkari. Minun makuun vähän liikaa sellaista alati toistuvaa "ei x voisi tappaa ketään" ja "en minä ole tappanut häntä" replikointia. Olisin kaivannut myös enemmän syvyyttä henkilöihin, etenkin kaikki muut poliisit Alinaa lukuunottamatta jäivät todella vieraiksi, ikään kuin he olisivat olleet mukana vain siksi, ettei Alina ehdi yksin joka paikkaan. Kudjoin tyyli lukea sopi erinomaisesti kirjaan ja nosti kirjalle antamaani arvosanaa vähintään puolikkaalla. 


4 kommenttia:

  1. Olen lukenut pari Matintuvan dekkaria ja pidin niistä. Tästä kirjasta en osaa sanoa, kun en ole lukenut. Itse asiassa aloitin tänä kesänä tämän Alina Mänty -sarjan sen uusimmasta osasta, joka oli minusta hyvä, mutta pitää joskus lähteä lukemaan sarjaa ihan alusta asti. Nuo lukemani Matintuvan dekkarit ovat sopineet hyvin silloin, kun kaipaa rentoa ja kevyttä jännitystä. Ainahan ei jaksa kovin raskasta ja hyytävää juttua lukea, vaikka joskus sellainenkin on paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dekkareista kun puhutaan, en lue raskaita ja hyytäviä ollenkaan 😊 Tämä oli saanut äänikirjasovelluksessa paljon ykkösiä ja kakkosia, ollenkaan niin huonona en tätä pitänyt ja ykkönen nyt varsinkin tuntuisi minusta melko tylytykseltä ihan kelpo dekkarille.

      Poista
  2. Matintupa ei ollut minulle entuudestaan yhtään tuttu. Guuglailemalla sitten selvisi, että tuotantoa on enemmänkin.
    Kuvauksesi perusteella henkilögalleria on aika perinteinen. Tämän kuuntelun kyllä jo aloitin, eiköhän aika pian selviä mitä mieltä olen tästä.
    Kiitos vinkistä!

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvin perusdekkari kaikin puolin. Täytti hyvin paikkansa ajanvietteenä. Jos vertaa nyt julkaisemaani juttuun Kuuselan Katseesta, josta luinkin ekan kerran teidän blogista, niin ne kaksi on ihan eri tyyppisiä kieleltään ja kuvailultaan.

      Poista