Sivut

sunnuntai 8. elokuuta 2021

Peace Adzo Medien: His Only Wife


Peace Adzo Medie: His Only Wife
Chapel Hill : Algonquin Books, 2020.
278 sivua


Elikem married me in absentia, he did not come to our wedding.

Toga Pious, Afin edesmenneen isän vanhin veli ja "Aunty" joka ei todellisuudessa ollut mitään sukua Afille vaan oli Elin (Elikem) äiti, olivat sopineet Afin ja Elin häistä. 

Faustina Ganyo eli Aunty kuten Afrikassa vanhempia naisia kunnioittaen kutsutaan, oli Afin äidin hyväntekijä. Kun Afin isä oli kymmenen vuotta aiemmin kuollut ja he olivat joutuneet luopumaan kodistaan, sen sijaan että Toga Pious olisi ottanut veljensä perheen siipiensä suojaan, Aunty oli tarjonnut heille katon pään päälle ja äidille työpaikan puodistaan. Aunty ei ollut ainoa varakas liikenainen Ho'ssa, kylässä jossa Afin koko suku asui, mutta hänet tunnettiin anteliaisuudestaan ja nyt Afilla ja etenkin tämän äidillä oli mahdollisuus maksaa kiitollisuudenvelkaansa korkojen kera.

Auntyn vanhin poika Elikem oli nimittäin valinnut väärin ja rakastunut liberialaiseen moderniin ja itsenäiseen naiseen joka ei totellut Elin suvun vanhimpia ja heidän tapojaan ja tahtoaan. Afin tehtävä Elin vaimona oli erottaa noiduttu Eli tästä ei-toivotusta naisesta ja saada Eli jättämään tämän. Haastetta lisäsi vielä Elin ja naisen sairaalloinen tytär, joka tarvitsi isänsä apua ja huomiota.

Afilla oli omat haaveensa ja suunnitelmansa. Hän rakasti muotia ja ompeli vaatteita, teki kyläläisille korjaustöitä ja haaveili pääsevänsä kunnon kouluun jossa oppisi kaiken ompelemisesta ja vaatteiden suunnittelusta. Sen jälkeen hän voisi saada oman vaatekaupan, sellaisen joka oli rakennettu sementistä, ei pelkkää puista kioskia.
Hän tunsi tai pikemminkin tiesi Elin etäisesti. Mies oli häntä toistakymmentä vuotta vanhempi, joten tämä oli jo valmistunut yliopistosta kun Afi oli ollut vielä koulutyttö. Avioliitoksi kutsuttu järjestely Elin kanssa jännitti häntä.

"Ma, I don't know him, what if I don't like him?" I said in a low voice.
She sighed with her whole torso and then locked eyes with me. "Afi, don't forget who you are. You are not an actress and this is not a romance film. This is not one of those telenovelas you and Mawusi have been watching. This is real life. This is our life. You will get to know him and like him. That is how it is. If you don't believe me you can go and ask any married woman you know.

Kuljettaja kävi hakemassa Afin pääkaupunkiin Accraan, jossa Eli asui. Afi tuijotti näkemäänsä häkeltyneenä, uutta, isoa, hienoa kerrostaloa jota ympäröivät korkeat aidat ja vahtivat vartijat. Afi oli ensimmäistä kertaa elämässään hississä. Kolmen makuuhuoneen huoneisto! Tiskikone! Kaikki kiiltävää teräspintaa. Mutta miksi kaikki vaatekaapit olivat tyhjiä? Missä Elin tavarat olivat?

Silloin Afi sai vastauksia, kaikkeen mikä siihen asti oli ollut ympäripyöreää Ganyojen suunnalta. Elilla oli monta kotia. Yhdessä niistä hän pääasiassa asui, mutta siellä asui myös nainen ja lapsi, joista Afin avustuksella piti hankkiutua eroon. Miten, kun Afi tapasi Elin vain lyhyesti viikkoja Accraan muuttonsa jälkeen ja sen jälkeen kului taas viikkoja. Tätäkö hänen avioliittonsa oli?

"I have told you that this thing is spiritual. Do you think that it is natural for a man to defy his whole family, even the elders, for the sake of a woman, especially that kind of woman? You have to be patient and as you wait, call on the Lord to open your husband's eyes and cause him to come to himself."
"Okay," I said, even though I didn't need her to tell me to pray. I had been praying almost nothing but this since the day she told me that I would be marrying Eli. But the prayers were no longer giving me as much hope. I began to panic by the sixth week after our one meeting; I had been married for almost eight weeks and there was still no husband by my side!

Afin piti osoittaa ettei ole tädin pillin mukaan tanssiva pikkutyttö vaan nainen ja vaimo joka tekee omia päätöksiään. Hän tekikin kirjassa melkoisen henkisen kasvupyrähdyksen. 

Kirja tarjosi paitsi laadukkaasti kirjoitetun tarinan joka ylläpiti kiinnostuksen loppumetreille saakka, myös erittäin mielenkiintoisen näkökulman nykypäivän Ghanaan ja tämä varmasti pätee myös moneen muuhun Afrikan maahan: ollaan kristittyjä, ollaan oltu sitä jo pitkään, mutta rinnalla tai vielä enemmänkin elävät vanhat tavat ja perinteet. Kirjasta opin esimerkiksi seuraavat. Ghanassa ei nykypäivänä ole enää niin järjestelmällistä, että miehellä on useampia vaimoja / rakastajattaria / tyttöystäviä, mutta sitä kyllä tapahtuu ja se katsotaan asiaksi joka miehelle kuuluu suoda. Suurin osa avioliitoista solmitaan edelleen perinteisin menoin, kuten Afin ja Elin liittokin. Jos menee naimisiin kirkollisin menoin, vaimoja voi olla vain yksi. 

Harmi ettei tätäkään todennäköisesti suomenneta, suosittelisin kyllä luettavaksi. Afrikka on kirjassa läsnä sen joka sivulla.

Kiitos lukuvinkistä Elegialle, hänen juttunsa kirjasta löydät täältä.


10 kommenttia:

  1. Kiinnostavalta vaikuttaa! Ghanasta en ole tainnut lukea yhtään kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään muistaakseni? Tulee mieleen vain Ghana, ikuisesti enkä ole sitä lukenut...

      Poista
  2. Tää mun pitää kyllä saada käsiini jostain.

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa, että otit tämän lukuun! Ja ihana kuulla, että kolahti sinuunkin noin kovaa. Odottelen tässä jo innoissani Medien toista teosta, julkaisuajankohta ei ole vielä tiedossa. Suomennosta taitaa olla tosiaan turha odotella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin todella Happy että löysin tämän kirjastosta! Kolahti heti sun kuvauksestasi sen verran kovaa, että olisin ihmetellyt Ellen olisi tykännyt 😊

      Poista
  4. Tästä postauksesta tuli mieleen Mohammed Umarin Amina, josta pidin paljon. Lukemisesta on jo yli kymmenen vuotta, joten piti käydä tarkistamassa, mihin maahan se sijoittuu: Nigeriaan.
    Ghanalaista kirjallisuutta en varmaan minäkään ole lukenut. Toivoisin, että afrikkalaista kirjallisuutta käännettäisiin suomeksi enemmän.

    VastaaPoista
  5. Upeaa, että toit esiin afrikkalaisen teoksen! Ghana on minultakin vielä valloittamatta.

    VastaaPoista
  6. Ihan en pysynyt jutun juonessa mukana, mutta ilmeisesti afrikkalaiset sukukiemurat ovat moninaiset. Kirja vaikuttaa kiinnostavalta, sillä erittäin mielelläni virtuaalimatkailen paikkoihin joissa en ole ollut. Afrikka on osaltani vielä täysin valloittamatta, mutta aika samanlaisia tapoja, joita juonesta kuvaat, on myös Aasiassa. Lähdetään vaikka siitä, että Singaporessa filippiiniapulaiset kutsuvat kaikkia vanhempia naisia Aunteiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, jos kirjoitin liian sekavasti kirjan juonesta! Kurkkaa tuo Elegian blogiarvio, jos saat sieltä selkeämmän kuvan 🙂

      Minulla on hyvin hatarat käsitykset moniavioisuudesta Aasian maissa, mutta varmasti sitä esiintyy enemmän tai vähemmän muslimimaissa / muslimien parissa. Mieleen tulee Intiaan sijoittuva Perveen Mistry -sarja, jossa oli yhdessä osassa juurikin muslimiperhe, jossa miehellä oli kolme vaimoa. Tosin kirjat sijoittuvat 1920-luvulle, että en tiedä miten paljon vai juurikaan tämä seikka on muuttunut noin sadassa vuodessa 🤔

      Poista