Sivut

perjantai 6. elokuuta 2021

Elly Griffiths: Maan alla


Elly Griffiths: Maan alla
Ruth Galloway #9
Tammi, 2021
Alkuteos: The Chalk Pit, 2017
Suomennos: Anna Kangasmaa
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Kesto: 11 h 11 min


Guildhall, virastotalo jolla on vuosisatojen mittaan ollut monia rooleja vankilasta lähtien, ollaan avaamassa uudelleen museona. Hankkeen gourmetravintolan tiloja suunnitellessa oli kuitenkin törmätty karmaisevaan löytöön ja Ruth oli kutsuttu tutkimaan lasimaisen himmeinä kiiltäviä luita.

Ruth ei ole koskaan pitänyt maan alle joutumisesta. Hänelle tulee tunne, että happea pitää säästellä ja työmaakypäräkin painaa ikävästi, kun hän astuu Tedin perässä liitukivitunneliin, linnaa ja Guildhallia yhdistävään käytävään ja yrittää olla ajattelematta kaikkia yläpuolellaan olevia kivi- ja maakerroksia.

"Muistan jonkun joskus sanoneen, että East Anglian yliopistosta pystyy kävelemään maan alla keskustaan saakka", Ted sanoo. "Jatketaanko vain matkaa?"
Ruth suhtautuu tietoon epäillen, koska East Anglian yliopistolle on keskustasta matkaa viitisen kilometriä. Mutta ajatuksessa näistä maanalaista kulkureiteistä on jotain hermostuttavaa. Ikään kuin kaupungilla olisi kaksonen pimeydessä. Toinen elämä pinnan alla. 

Kun komisario Harry Nelson oli saanut uudeksi pomokseen naisen, hän oli ajatellut, ettei tämä ainakaan edeltäjäänsä Whitcliffeä pahempi voisi olla. Mutta kun 38-vuotias Jo Archer oli marssinut asemalle jumppamattoineen ja -palloineen, Nelsonkin tiesi kohdanneensa voittajansa. 

Nelson oli laitettu ensi töikseen 'ajonopeuden tiedostamiskurssille'. Viittäkymppiä köröttelemällähän ne rosvot kiinni otetaankin, oli hänen ajatuksensa moisesta ajanhukasta. Kurssin jälkeen oikeat työt odottivat: poliisilaitoksella häntä vastassa oli kaksi hyvin erilaista asiakasta, asunnoton Partavesi-Eddie joka on saanut nimensä siitä, että tälle kelpaa juotavaksi mikä tahansa alkoholipitoinen tuote, sekä nuori opiskelija Grace Miller. Eddieä huolestutti Barbara Murray, toinen asunnoton, joka oli nyt kateissa. Naiset nukkuvat harvemmin kadulla, heillä on parempia turvaverkostoja tai asuntolapaikka yöksi, joten he ovat pienemmässä riskissä joutua 'potkituiksi', mutta Barbaraa ei ole viime aikoina näkynyt. Voisiko päivätoimintaa pyörittävä Paul Pritchard jotenkin liittyä hänen katoamiseensa?

"Kukaan ei ole nähnyt häntä muutamaan viikkoon. Kävin päiväkeskuksessa. Ilmeisesti hän oli vakikävijä, mutta häntä ei ole nähty sielläkään."
"Hän on vaihtanut maisemaa, niin he tekevät."
"Jäljitän hänen Skotlannissa asuvan poikansa ja selvitän onko Barbara ollut yhteydessä häneen", Judy sanoo. "Laitan kyselyn tiedonhakuosastolle."
"Hän jota pitää totella ei kyllä tykkää siitä."
"Minustako puhut?"
Jo Archerin pelottavimpiin ominaisuuksiin kuuluu kyky ilmestyä paikalle milloin hyvänsä. Osansa on varmaankin sillä, että hän käyttää äänettömiä lenkkitossuja, tosin korkokenkiä virallisissa tilaisuuksissa. Nyt hän seisoo ovella ja hymyilee.
"En vaan Cassiesta", Clough valehtelee sujuvasti. "Aviomies on tossun alla, minkäs teet."

Grace Miller oli aivan päinvastainen ilmestys, nuori nainen joka olisi hyvin voinut olla Nelsonin tyttärien ystävä. Gracea painoi edellisillan tapahtumat, kun oli oltu kavereiden kanssa klubilla ja yksi pojista oli ajanut heidät sieltä humalassa takaisin kotiin, minkä hän vähän arastellen Nelsonille myönsi. Silloin he olivat yhtäkkiä lähes törmänneet keskellä tietä seisoneeseen Jeesuksen näköiseen mieheen, mutta pysähdyttyään miestä ei näkynytkään enää missään. Samalle kohdalle Denning Roadille oli ilmestynyt parimetrinen kuoppa, jonne mies oli saattanut kadota. Voisiko Jeesuksen näköinen hahmo olla yksi asunnottomista?

Barbaraa ei löydy ja viimeinen johtolanka on, että joku tuntematon mies oli kysellyt häneltä tämän lapsista mikä oli saanut naisen hermostumaan. Barbaralla tiedettiin olevan neljä lasta, joista kaksi oli annettu adoptioon ja kaksi huostaanotettu. Muutaman päivän päästä poliisitalon rappusilta löytyi yksi asunnottomista veitsi rinnassaan ja Jo Archer oli kaikkea muuta kuin mielissään siitä, että tällainen veriteko pääsee tapahtumaan aivan heidän silmiensä edessä.

Clough ja edellisosasta tuttu näyttelijä, Cassandra, ovat menossa naimisiin ja heille on tällä välin syntynyt lapsi. Cassandra on pääroolissa paikallisessa produktiossa Liisan seikkailut maan alla, johon he tarvitsevat lapsinäyttelijän esittämään Liisaa pienenä. Ruthin tytär Kate on nyt kuusivuotias, täydellinen rooliin, reipas ja sanavalmis ja innoissaan näyttelemisestä. 

Pienenä knoppina, kirjassa mainittiin kapteeni George Vancouver joka seilasi Pohjois-Amerikan luoteisrannikolle vuonna 1793, minkä seurauksena Kanadassa on nykypäivänä paljon saman nimisiä paikkoja kuin Norfolkissa. Kapteeni Vancouver on kuuluisin King's Lynnistä kotoisin oleva ihminen. 

Kirjailijan kiitosten viimeinen osa sai minut nauramaan ääneen!

Ruth Gallowaysta kertova sarja tuntuu paranevan osa osalta ja kun viimeksi ei tutkittu luita, nyt Ruthia tarvittiin taas oman osaamisalansa tehtäviin. Maanalainen tunneliverkosto toi tähän jännittävän lisän ja yksityiselämässäkin tapahtuu pieniä askelia, joskin malttamaton lukija toivoisi jo suurempaa harppausta tietyn parin välillä. Odotan innolla seuraavaa suomennosta!



6 kommenttia:

  1. Kyllä minä niin tykkään tästä sarjasta. Taitaa viimeistään synnytyksessä näkyä, kuka on Nelsonin vaimon odottaman lapsen isä. Kumpaa veikkaat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos se olisi tummaihoisempi vauva, se saattaisi lähentää Ruthia ja Nelsonia, mitä koko ajan toivon 😉

      Poista
  2. Tämä on tosiaan viihdyttävä dekkarisarja, vaikka kirjailija jaksaakin jatkaa osasta toiseen joitakin ärsyttävyyksiä. Juonet ja aiheet ovat kuitenkin aina mielenkiintoisia. Ja minun mielestäni Ruth saa pysyä sinkkuäitinä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ärsyttävyydet, kuten Ruthin painosta jauhaminen, ovat jääneet melko lailla pois, kun vertaa ensimmäiseen osaan 😃

      Poista
  3. Voi vitsi, tätä sarjaa voisin hyvinkin lukea. Olen katsonut tv-sarjaa silloin tällöin ja tykännyt Ruthin hahmosta. Onko sinusta väliä, lukeeko näitä järjestyksessä, vai voiko aloittaa mistä vain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloittaisin ehdottomasti alusta! Bongasin itse sarjan Aavekentistä, joka on seitsemäs osa ja olen ihan todella mielissäni siitä, että maltoin aloittaa alusta! Rikostutkimuksethan ovat itsenäisiä kuten vastaavissa sarjoissa muutenkin, mutta Ruthin ja muidenkin yksityiselämän kannalta paremmin pääsee kärryille, kun etenee järjestyksessä eikä osan sieltä toisen täältä 🧡

      Poista