Sivut

lauantai 8. toukokuuta 2021

Anneli Kanto: Rottien pyhimys



Anneli Kanto: Rottien pyhimys
Gummerus, 2021
405 sivua


Elettiin 1500-lukua, jolloin Suomi, eli Ruotsiin kuuluva syrjäinen Itämaa, eli katolilaisessa paavinuskossa. Tavallinen kansa ei omaa lukutaitoa, eikä ole tottunut juuri kuviakaan näkemään,  joten kirkkojen seiniä koristavat kuvat ovat tapa selittää heille Raamattua luomiskertomuksesta syntiinlankeemuksen kautta Kristuksen ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemukseen. 

Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaaminen pyhillä kuvilla on iso urakka ja siihen oli tuomiokapituli valinnut kuuluisan ruotsalaisen kirkkomaalarin Andreas Pictorin työparinaan mestari Martinus. Kolmanneksi maalariksi tarkoitettu dominikaanimunkki Benedictus oli talvella sairastunut, eikä päässyt Itämaalle lähtemään. Apupoikana värejä hiertämässä ja sabluunakuvioita tekemässä heillä oli Vilppu Niilonpoika joka puhui suomen kummallisenkuuloista kieltä ja taisi vain vähän ruotsia.

Maalareita vastaanottamassa olleet kirkkoväärti Klemetti sekä kirkkoherra Petrus Herckepaeus, kyläläisten Mulli-Pekaksi kutsuma, olivat huolissaan miten työ ehtisi valmistua kesän aikana kuten kontrahti kuului, mutta maalarit uskoivat pärjäävänsä kaksin. 

- Luoja soi meille varhaisen kevään. Aloitamme joka aamu auringon noustessa ja maalaamme iltaan asti, niin kauan kun valoa riittää. Koska olemme Jumalan työssä samalla tavoin kuin pappi, voimme työskennellä papin tavoin myös pyhimysten päivinä ja sunnuntaisinkin. Siihen meillä on piispan lupa, Martinus sovitteli.

Kaikki sujuukin mallikkaasti ja aikataulun mukaan, kunnes Vilppu putoaa tellingiltä ja katkaisee kätensä. Silloin linnanherra Åke Tottin Märta-rouva, joka oli markkinoilla tykästynyt Pelliinan saviastioihin, puhuu tytön apulaiseksi maalareille. 

Pelliina on outolintu, kyläläisten syrjimä tyttö. Tiilimestari Rutgerin kasvattityttärenä hänellä oli paikkansa maailmassa, mutta tämän kuoltua Pelliina oli omillaan. Pelliinaa pelottaa lähteä markkinoille, on liikaa ihmisiä, meteliä, tappeluita. Mutta ilman rahaa hänkään ei mökissään pärjää.

Rahalla ostan suolaa leipää jauhoja ja ryynejä. Tulee sylki suuhun ja vatsa vonkaisee kun ajattelen leipää. Voi on kallista sitä en osta mutta läskiä ostan jos on. Jos myyn kuppeja hyvin ostan valkojauhorinkelin ja vaikka rasvamakkaran. Rahat pidän tallessa ettei niitä minulta varasteta vaikka luulevat että minunkaltaiselta on helppo viedä. Eivät tiedä. Minulla on takan otsalla savesta leivottu kissa joka makaa kiepillä nenä hännän alla. Kissan mahaan olen leiponut kangasnyytin jonka sisällä on penninkejä. Niitä olen säästänyt viimeistä hätää varten ja se on kohta käsillä jos en saa markkinoilla kuppeja myydyksi. Markkinoihin on vielä monta päivää ja ne minun pitää pärjätä syömättä. 

Andreas Pictor oli äreä, mestari Martinus ystävällinen ja Vilppu Niilonpoika avoimen vihamielinen kun Pelliina liittyi kirkkomaalareiden porukkaan.  Hän kiroili minulle ja sylkäisi sivulleen ja sanoi että on luonnotonta ja vastoin lakeja että hameniekkanainen häärää kirkkoa maalaamassa. Mestari Martinus käski Vilpun olla syljeskelemättä pyhässä paikassa ja ilmoittaa julki mikä kirkkolain pykälä määrää ettei kunniallinen nainen voi kirkkoa maalata. Mestari ilmoitti vielä että jos Vilppu ei pysty Pelliinan kanssa työtä tekemään niin hän voi mennä etsimään kylältä mieluisampia hommia. Sen jälkeen Vilppu oli hiljaa mutta puhalteli ja tuhahteli ja katseli minua kaunalla ja halveksunnalla.

Pelliina tosiaan osasi piirtää ja pian tyttö sai jättää sabluunamaalauksen ja värien hiertämisen ja piirtää seinälle kuvia ja värittää niitä. Kesä ja Hattulan Pyhän Ristin kirkko muutti heidän kaikkien elämän pysyvästi. 

Jälleen todella hieno kirja Anneli Kannolta! Olen aiemmin lukenut 1600-luvulle sijoittuvan täyden kympin Pyövelin sekä kansalaissodan aikaan sijoittuvan Lahtarit (josta en harmi kyllä ole kirjoittanut mitään) sekä ennen Rottien pyhimystä ilmestyneen chick litin Ihan pähkinöinä, joka sekin oli hyvin kirjoitettu omassa genressään. 

Pelliinan osuudet ilman välimerkkejä kirjoitettuna oli mielestäni osuvasti toteutettu. Kanto oli hauskasti keksinyt syntysyitä Hattulan seinämaalausten oudoimmillekin kuville, joista tosiasiassa emme nykypäivänä tiedä mitä niiden taustalla on ollut. Emme tiedä myöskään ketkä kirkon ovat todellisuudessa maalanneet, emme aivan tarkkaa ajankohtaakaan, mutta todennäköisesti maalarit ovat tulleet Ruotsinmaalta. Todennäköistä on myös, että samat maalarit ovat koristelleet kirkon Lohjalla, sillä sen kuvissa on nähtävissä yhtäläisyyksiä Hattulaan. 

Hattulan kirkosta löytyy videoita, joiden katsomista suosittelen, niiden avulla pääset sisään kirjan tunnelmaan ja kirjan kuvat muuttuvat eläviksi. Ainakin kahdessa näistä videoista oppaana maalauksiin on Anneli Kanto itse. Gummeruksen sivuilta löytyy yksi linkki ja Areenasta Puoli Seitsemän jakso jossa Anneli Kanto on vieraana ja jossa myös käydään paikan päällä Hattulassa.

Kokonaisuutena kirja oli kiehtova ja mielenkiinnon hyvin yllä pitävä, lisäksi se päättyi juuri niin kuin sen kuuluikin, ehkä ennalta-arvattavasti, mutta ainoalla oikealla tavalla. 


16 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen tieto, että Kanto on kirjoittanut chick litiäkin! Tämän kirjan haluaisin ehdottomasti lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin itsekin aika yllättynyt, kun näin että häneltä tulee viihderomaani! Pitihän se lukea jo ihan uteliaisuudesta ja oli tosiaan hyvin kirjoitettu. Toivon silti, että seuraavakin olisi historiallinen romaani, kun enemmän niiden ystävä olen :)

      Poista
  2. Tuon tapainen rotta, jonka olet löytänyt sopivaksi rekvisiitaksi kirjan kuvaan on minustakin ihan kiva ;)

    VastaaPoista
  3. Kirja on lukulistallani. Kirjaston varauslistalla on paljon lukijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on! Olin ajoissa liikkeellä ja sain kirjan ensimmäisten joukossa omasta pikkukirjastosta :)

      Poista
  4. KÄÄÄK! Rotta! Rottien pyhimys ja Pyöveli ovat parasta Kantoa, toistaiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat kaksi ovat minunkin suosikkini :) Veriruusut pitäisi myös jossain kohtaa lukea, sitä on paljon kehuttu.

      Poista
  5. Kun huomasin tämän kirjan, ajattelin alkuun että plääh, ei tämä ole kyllä yhtään minun juttuni. Aihe aiheutti epäilyksiä. Mutta tätä vaan ylistetään joka paikassa, alan itsekin kiinnostua tästä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas sytyin aiheeseenkin välittömästi ja luotto vahvistui, kun alkoi näkyä hyvää palautetta blogeissa :)

      Poista
  6. Ajattelin jo, että enkö ole lukenut Kannolta muuta kuin yhden lastenkirjan, mutta olinhan minä tuon Ihan pähkinöinä kuunnellut. Mainio chick lithän se oli, kuten kirjoitat.

    Historialliset romaanit eksyvät lukuuni harvemmin, mutta kirjoitat tästä sen verran kiinnostavasti, että voisin aloittaa Kannon historiallisiin romaaneihin tutustumisen vaikkapa tästä. Mahtaisikohan toimia äänikirjana? Kiinnostaisi ainakin tietää, miten nuo Pelliinan välimerkittömät osuudet on toteutettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä osaa sanoa miten toimii äänikirjana, en ole edes tietoinen kuka lukee. Periaatteessa Pelliinan osuudet pitäisi lukea aika lailla yhteen pötköön, ilman tauotuksia pisteiden lisäksi, mutta miltähän se käytännössä kuulostaisi..?

      Poista
  7. Pidin tästä paljon jo kirjan luettuani, ja olen huomannut, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän kirjasta pidän. Se on loistavan kirjan merkki, että teemat ja tapahtumat jäävät mieleen pyörimään ja elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä ja minullakin tämä pyörii edelleen mielessä! Kyllä tällaisten kirjojen lukeminen tekee pienen ihmisen olon hyväksi ❤

      Poista
  8. Kolmas kerta, joko nyt saisin kommenttini läpi! Rottien pyhimys on todellakin yksi tämän kevään parhaista kirjoista, parhaaksikin voisin sen nimetä. Anneli Kanto onnistuu kaikessa: historia muuttua eläväksi, henkilöhahmot ovat kiinnostavia, tarina kulkee ja jännite säilyy loppuun asti. Minustakin eri kuvien syntytarinat olivat hauskasti keksittyjä. Kesällä aion tutustua kirkkoon ja katson kuvia uudella tavalla, kun olen lukenut kirjasta niiden selityksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin minäkin Hattulassa käydä kirjan innoittamana!
      Kiitos sinulle sinnikkyydestä kommentin jättämisessä ❤ Ei näistä aina ymmärrä, miksi temputtavat.

      Poista