Enni Mustonen: Paimentyttö

Enni Mustonen: Paimentyttö

Otava 2013, 363 sivua

Koko päivän olin juossut edestakaisin, passannut herrasväkeä ja

niellyt ne moitteet, joita kiihtyneet naiset olivat päästäneet suustaan.

Entä jos olisin tehnyt niin kuin Selma ja lähtenyt omille teilleni?

1800-luvun lopulle sijoittuva Paimentyttö aloittaa Enni Mustosen uuden historiallisen kirjasarjan, Syrjästäkatsojan tarinoita. Päähenkilönä on Ida, 13-vuotias tyttö joka orvoksi jäätyään päätyy ensin suuren maatilan navettapiiaksi mutta saa sittemmin paremman pestin Topeliuksen perheen sisäpiikana. Ensin tutuksi tulevatkin navettapiian rankasta työstä ja piikojen välisestä kilpailusta täyttyvät päivät ja sitten päästään tutustumaan elämään kulttuurikodissa. Topelius itse on tuohon aikaan jo iäkäs herra jonka talo täyttyy lapsista ja lapsenlapsista. Kirjailijoita perheestä löytyy useampikin ja Idakin nauttii lukemisesta johon häntä myös kannustetaan. Juopa herrasväen ja palvelusväen välillä on silti merkittävä.

Olen lukenut kaikki Mustosen historialliset kirjasarjat ja uuden sarjan aloitus olikin hieno uutinen. Olen tutustunut myös hänen nykypäivään sijoittuviin maalaisromaaneihinsa, mutta rikkaan historiallisen näkökulman puuttuessa ne tuntuvat omaan makuuni liian hömpältä. Nämä historialliset tavallisen ihmisen arkea kuvaavat kirjat sen sijaan ovat erittäin mieleistä lukemistoa. Vaikka Topeliukset tulevat tutuiksi, kaikkea tarkastellaan nimenomaan Idan näkökulmasta, piikatytön arjen askareiden kautta peilaten. Mustosen tyyli kirjoittaa on mutkatonta ja uskottavaa ajankuvaa ja tässä on ehdottomasti hänen kirjojensa paras anti, uskottavuus ja konstailemattomuus. Ida on Mustosen päähenkilöille tyypilliseen tapaan reipas ja rempseä, elämässä pärjäävää sorttia oleva tyttölapsi jonka aikuistumisen vaiheita sarjan tulevissa osissa tulee olemaan mielenkiintoista seurata. Sarjan toinen osa, Lapsenpiika, ilmestyi 2014 ja kolmas osa on luvassa tänä vuonna.