Sofie Sarenbrant: Osasto 73

Sofie Sarenbrant: Osasto 73

WSOY, 2019

Alkuteos: Avdelning 73

Suomentanut Annamari Typpö

Lukija: Satu Paavola

Kesto: 8 h 27 min

Kun Emma heräsi, hänet oli kiinnitetty lukuisiin letkuihin, eikä hän päässyt nousemaan ylös sängystä. Mitä on tapahtunut? Ja missä on hänen pieni tyttärensä Ines?

Vaikka Emma on maannut koomassa, maailma ei ole maannut paikoillaan. Sitä hänen oli kuitenkin vaikea aluksi hahmottaa. Kun Kristoffer toi heidän tyttärensä ensimmäisen kerran sairaalaan, Emma oli järkyttynyt.

Emma yrittää hillitä orastavaa paniikkiaan. Mitä oikein on tapahtunut? Missä on hänen pieni Ineksensä, hänen vauvansa? Hän katsoo uudelleen tyttöä ja ymmärtää, että sen on oltava hänen tyttärensä, vaikka näyttääkin ihan vieraalta. Kuinka pitkään hän on oikein maannut täällä?

Emman ollessa sairaalassa Emman ja Kristofferin tytärtä on hoitanut Hillevi, joka on Kristofferin entinen avopuoliso. Hillevi nautti vaunuretkistä ja muskarikäynneistä yhdessä Ineksen kanssa. Tyttö oli niin suloinen, ja Hillevi niin onnellinen, kun vauva jokeltaa ensimmäisen kerran aivan selvästi äiti. Jos Emma ei olisi vokotellut Kristofferia, he voisivat yhä olla yhdessä, ja Ines voisi olla heidän tyttärensä. 

Kristoffer oli ollut lähes paniikissa tajutessaan, että Ineksen hoitaminen olisi kokopäivätyötä. Ei Josefiniakaan voinut jatkuvasti pyytää apuun, kävihän Emman sisar parhaillaan läpi omaa avioeroaan.

Hillevi oli osunut tarjoamaan apua niin sopivasti. Hillevi oli menettänyt oman tyttärensä traagisessa onnettomuudessa kaksi vuotta aiemmin, ja Kristofferin mielestä oli win-win tilanne tuoda hiukan iloa Hillevin elämään. Kristoffer oli kuitenkin ymmärtänyt järjestelyn järjettömyyden kenen tahansa muun silmin nähtynä, niin ettei ollut kertonut Hillevistä kenellekään, ja oli vannottanut naista pysymään aina kotona Inestä hoitaessaan.

Nyt oli kuitenkin kulunut jo viisi kuukautta, ja kun Kristoffer sai yllättävän viestin, että Emma on herännyt sairaalassa, hänelle iskikin toisenlainen paniikki. Tunteet Hilleviä kohtaan olivat päässeet karkaamaan tilanteessa, jossa hän ei uskonut Emman enää koskaan heräävän ja Hillevi oli saatavilla. Kun raja oli ensimmäisen kerran ylitetty, oli ollut helppoa antaa suhteen jatkua.

Emman vanhemmat Evert ja Marianne olivat helpottuneita tyttärensä alkavasta toipumisesta. Emmalla oli kuitenkin koko ajan tunne, että ratsastusonnettomuus, jossa hänen sanottiin olleen, ei ollut sattumaa. Hän muistaa hämärästi nähneensä polulla jonkin hahmon ennen putoamistaan. Evertin jäätyä eläkkeelle hänen ystävästään Gunnarista oli tullut hänen seuraajansa, eikä kumpikaan usko, että kyseessä olisi mitään muuta kuin onnettomuus. Ainoa joka Emmaa uskoo, on hänen työkaverinsa Nylen, joka ryhtyy etsimään johtolankoja. Teho-osastolla Emma on tiukassa valvonnassa, mutta kun hänet siirretään toipumaan osastolle 73, onko hän jälleen vaarassa? Vai onko vaarassa sittenkin Ines, jonka sijainti ei aina olekaan Kristofferin tiedossa?

Tässä osassa oli mielenkiintoinen juonikuvio. Jäin miettimään miten pitkä aika Emman ja Ineksen elämässä kuluu ennen seuraavaa osaa, sillä toipuminen noin vakavasta onnettomuudesta vie varmasti aikaa.  

Onko muuten Ruotsissa tapana julkistaa vauvojen nimet amerikkalaistyyliin jo sairaalassa tai kastaa ne paljon aiemmin kuin meillä? Ines oli vasta neliviikkoinen kun Emman onnettomuus tapahtui. Meillä sen ikäinen vauva kulkisi vielä työnimellään ollen joku "Napero" eikä kaikki vanhemmat olisi päässeet nimestä vielä sopuunkaan.