Sivut

sunnuntai 19. helmikuuta 2023

Paula Nivukoski: Kerran valo katoaa


Paula Nivukoski: Kerran valo katoaa
Otava, 2022
Lukija: Anna Saksman
Kesto: 10 h 58 min



Kuusen oksa kahahtaa, siivet lyövät pehmeästi ilmaan. Lintua ei näy.
Metsän hiljaisuudessa suloisinta on se, että voi kuvitella mitä tahansa. Paitsi jos on sota, silloin on pahinta kuvitella mitä tahansa.

1941 
Kertusta tuntui että veljet Toivo ja Taisto olivat ihan äsken olleet pikkupoikia, mutta muutama päivä sitten he olivat lähteneet sotimaan. Häntä hirvitti, jos nämäkin katoaisivat hänen elämästään kuten oli kadonnut isä, joka oli lähtenyt laivalla Amerikkaan ja luvannut, että he kohtaisivat vielä. 
Kalle-isä olisi halunnut, että he olisivat lähteneet yhdessä, mutta äiti oli luvannut omalle isälleen tämän kuolinvuoteella, että pitäisi tilan suvussa. Sen saman tilan peltoja, Kyrössä Pohjanmaalla, he nytkin viljelivät. Naisten panos vain kasvoi, kun veljet olivat rintamalla.

Kerttu sai postia jostain sieltä kaukaa, kun veli oli tuntemattomalle sotilaalle luvannut, että Kerttu kyllä vastaisi. Vaan oliko Johannes tyystin tuntematonkaan, oli hän sitä laskiaisena pulkkamäessä ohimennen vilkuillut, ja pikkuisen vino hymy sillä oli ollut. Ei montaakaan kirjettä, kun Johannes on Kertun mielessä yötä päivää, kesken arkiaskareiden ja heinätöiden. Kun Johannes vihdoin pääsee kotiin lomille, nuoret tapaavat salaa, mutta pian heistä tiedetään ja äitikin on sitä mieltä, että Johanneksesta Kerttu saa hyvän miehen. Suunnitellaan suuria kunhan Johannes saa vihkiloman, ja paikkaa ikioman talon perustuksille, jonka tuvassa Johannes näkee mielessään Kertun liekuttavan heidän esikoistaan. Elämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista, etenkään sota-aikaan. 

Kerran valo katoaa on itsenäinen jatko-osa Nivukosken esikoiselle, Nopeasti piirretyt pilvet. Ajassa on siirrytty parikymmentä vuotta eteenpäin ja vanhimmat lapset ovat aikuistuneet, uusiakin pikkusisaruksiakin uuden aviomiehen kanssa saatu. Tämän kirjan voi hyvin lukea, vaikkei olisi esikoista lukenutkaan, mutta toki suosittelen järjestyksessä etenemistä ihan siksi että Nivukosken kirjat ovat niin hyviä. Tässäkin on rakkautta, ikävää ja surua, ja koko ajan arki kulkee aamusta seuraavaan ja silti on aina toivoa ja tulevaisuutta.

Kirja oli kirjoitettu niin mukaansa temmaten, että minä jännitin koko ajan: alussa sitä miten kahden suvun vanhemmat suhtautuvat nuorten aluksi salassa pidettyyn rakkauteen ja kohta perään sitä, miten Johanneksen käy. Tyypillisesti odotettiin sodan päättyvän nopeasti, nuoret tavatessaan puhuivat että ensi kesänä katsotaan talon paikkaa, seuraavana pikkuinen jo liekkuu kehdossa, ja samalla lukija tietää, miten pitkäksi sota venyi ja miten paljon uhreja se vaati. Eikä voi välttyä muistamasta, että sama vihollismaa sotii nyt Ukrainassa. 

Nivukosken tapa kirjoittaa on hyvin omanlaisensa ja kovasti mieleeni.
Laitan vielä linkit aiempiin kirjoihin. Mainingin varjon arvosteluun olin kirjoittanut, että jos osaisin kirjoittaa näin kauniisti, en muuta enää tekisikään. Allekirjoitan saman edelleen.






8 kommenttia:

  1. Nivukosken tuotantoon voisi kyllä tutustua ihan jo pelkästään kehutun kielen vuoksi!

    VastaaPoista
  2. Luin esikoisen mutta minulle kieli oli jopa hieman liikaa 😳 Silti ihailen sitä, miten hallittua kirjailijan kieli on, ja ehkä ainakin kokeilen myös tätä teosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellet halua jatkaa saman "sarjan" parissa kokeile Mainingin varjoa, se on hyvin eri tyyppinen tunnelmaltaan kun ja pidin siitä valtavan paljon.

      Poista
  3. Kerran valo katoaa on minunkin lukupinossani ja ilahdun aina, kun joku kehuu sitä. Nämä sotakuvaukset eivät oikein ole maistuneet viimeisen vuoden aikana, kun joka päivä tulee luettua sodasta lähes reaaliajassa, mutta tähän PAula Nivukosken kirjaan aion tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin että mulla oli viime keväänä samaa, väistelin sota-aihetta. Ehkä vuosi tässä välissä on tehnyt sen, etten automaattisesti ajattele enää Ukrainaa jos kuuntelen feelgoodia toisen maailmansodan Lontoosta. Kuuntelin nimittäin sellaisen kirjan ihan hiljattain ja huomasin vertailevani sitä jo Suomen tapahtumiin samaan ajankohtaan.

      Poista
  4. En ole lukenut vielä Nivukoskelta mitään, mutta tämä on lukupinossani. Kuulostaa kyllä ihan räätälöidyltä minulle sisältönsä puolesta. Ja on kyllä ulkoisestikin todella kaunis kirja!

    VastaaPoista