Sivut

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Kate Quinn: Koodinimi Alice


 Kate Quinn: Koodinimi Alice
Harper Collins Nordic, 2020 (lukukirja 2018)
Alkuteos: The Alice Network, 2017
Lukija: Roosa Honkanen
Kesto: 23 h 3 min


Charlotte St. Clair, Charlie, matkusti äitinsä kanssa New Yorkista Eurooppaan. Hän oli kolmannella kuulla raskaana, mikä oli erittäin huono asia kesällä 1947, kun vasemmassa nimettömässä ei ollut sormusta. Niinpä äiti oli varannut Charlielle Sveitsistä 'tapaamisen' klinikalla, jossa Charlien pikku ongelma hoidettaisiin niin, että hän voisi palata matematiikan opintoihinsa ilman ikävää pikku häiriötä jota kutsuttiin vauvaksi. Yksi välipäivä Southamptonissa, sieltä matka jatkuisi Calais'iin ja junalla Sveitsiin. 

Charlie oli vaatinut äitiä valitsemaan laivan joka ei menisi suoraan Ranskaan, sillä hänellä oli oma suunnitelma, johon liittyi taskussa poltteleva ryppyinen paperilappu jossa oli osoite. Hän oli viettänyt monet lapsuuden kesät Rose-serkun perheessä Ranskassa, ja nyt Rose oli kadonnut jäljettömiin. Charlien vanhemmat uskoivat Rosen kuolleen sodan melskeissä, mutta viimeinen vihje oli johtanut Lontooseen ja Eve Gardineriin, jonka Charlie uskoi voivan auttaa serkun löytymisessä. Hän tiesi naisesta vain nimen ja osoitteen, loput olisi selvitettävä itse.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan Eve Gardiner oli innokas taistelemaan saksalaisia vastaan eikä miettinyt kahdesti, kun siihen tarjoutui mahdollisuus.

"Minä värvään mielelläni naisia. Heillä on usein kyky jäädä huomaamatta, kun taas miehiä epäillään ja heidät pysäytetään. Värväsin muutama kuukausi sitten ranskalaisnaisen", kapteeni hymyili yhtäkkiä hellästi kuin erityisen mukavalle muistolle, "ja hän johtaa nyt verkostoa johon kuuluu yli sata tietolähdettä ja saa kaiken vaikuttamaan yksinkertaiselta. Hänen raporttinsa tykistöjen asemista tulevat niin nopeasti ja tarkasti, että niitä pystytään pommittamaan parissa päivässä. Se on hätkähdyttävää. Hän on paras joka meillä on, niin miehistä kuin naisista."
Even kilpailuhenki nosti päätään. Minä haluan olla paras.

Englannista oli lähtenyt Eve Gardiner, mutta laivalla Le Havren satamaan saapui vakoojaksi koulutettu Marguerite du François jonka otti vastaan tuo vakoojien mestari, Alice Dubois. Even tehtävä oli pestautua töihin tiettyyn ravintolaan Lillessä, jossa saksalaiset upseerit illastivat, ja onkia mahdollisimman paljon tietoja vihollisen suunnitelmista näiltä sekä isänmaanpetturilta, ravintoloitsija Reneltä.

Alice Dubois eli Louise de Bettignies oli todellinen henkilö, joka toimi vakoojana ensimmäisessä maailmansodassa ja naisten vakoojaverkosto Ranskassa oli kuvatun kaltainen. Oli hienoa, että kirjailija on tarttunut tähän vähän tunnettuun aiheeseen. Kirjan lopussa on näistä lisätietoa. Kirjan ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva osuus olikin kiehtova ja jännittävä vakoojaseikkailu. Toisen maailmansodan osuuskin alkoi suht lupaavasti Charlien karatessa äidiltään. Tähän saakka liipataankin läheltä viittä tähteä, mutta kadonneen serkun jälkien seuraaminen oli pidemmän päälle valitettavan puuduttavaa. 30 vuotta vanhempi Eve, alkoholisoitunut ihmisraunio, oli kirjoitettu liian vastenmieliseksi. Kokonaisuutena kirja oli liian pitkä, eikä varmasti epäilystä mistä suunnasta olisin sitä tiivistänyt. Ja mikä on tämä jatkuva pakko tuoda historiallisiin romaaneihin kaksi aikatasoa? On harvinainen herkku pitää molemmista yhtä paljon kuin menneestä, eikä tässä auttanut sekään, että "nykyhetki" kelpaisi monen romaanin menneeksi ajaksi. 

Metsästäjätär jää minulta lukematta, pian ilmestyvää Ruusukoodia odotan kovasti. Toivottavasti se kantaa itsensä kokonaisuutena Koodinimi Alicea paremmin, tiiliskivi kun on sekin.



8 kommenttia:

  1. Tämä voisi kiinnostaa, koska nimenomaan naiset vakoojina on vähemmän käsitelty aihe, vaikka niitäkin alkaa nykyään ilmestyä. Kahden aikatason tarinat ovat haastavia: helposti käy tosiaan niin, että toinen jyrää toisen alleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän niissä käy, yleensä aina nykyhetki häviää. Tässä olisi ollut "nykyhetkelläkin" mahkuja vaikka mihin, kun sekin oli jo 1947!

      Poista
  2. Liityin vähän aikaa sitten lukupiiriin, josa helmikuun kirjana oli tämä. Harmillisesti en ehtinyt sille kerralle lukemaan tätä, kun vetämäni lukupiirin kirjana oli toinen paksu kirja, Brontën Kotiopettajattaren romaani. Tämä on ollut pitkään omassa hyllyssä odottamassa lukemistaan, kiinnostaa kovasti tuohon ajankohtaan sijoittuvat naisnäkökulmaiset teokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ehtii, ennen kuin Ruusukoodi ilmestyy suomeksi :) Siinä on myös kiinnostava naisnäkökulma toiseen maailmansotaan koodinpurkajina.

      Poista
  3. Sain sellaisen kuvan, että kirjassa liikutaan useammalla aikatasolla. Jäi epäselväksi sujuuko se mallikkaasti vai tekeekö se kerronnasta sekavaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ensimmäisen ja toisen maailmansodan ajassa. Ihan helppoa seuraaminen oli :) Lukujen alussa kerrotaan kun aika vaihtuu ja enimmäkseen on eri henkilötkin niissä.

      Poista
  4. Aihepiiri on innostava, arviosi ei kuitenkaan innosta lukemaan eikä kuuntelemaankaan. Kun lähihistoriaan sijoittuvalla romaanilla on faktatausta, suurimmaksi anniksi jää joskus se, että niistä saa vinkin hakeutua aihealueen tietokirjojen pariin.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tähän tietty kynnys tarttua, kun kirjalla on niin paljon mittaa, ja olisi kestänyt tiivistamistä.

      Kun äänikirjassa tulee vasta lopussa ne faktat, etkä edes tiedä että ne siellä odottavat, niin kyllähän minäkin googlasin pitkin aikaa Louise de Bettigniesistä ym. Se on toisaalta kiinnostavien historiallisten romaanien antia, että oppii historiasta ja tulee motivaatio ottaa enemmän selvää aiheesta :)

      Poista