Sivut

lauantai 17. huhtikuuta 2021

Martta Kaukonen: Terapiassa


Martta Kaukonen: Terapiassa
Wsoy, 2021
Lukijat: Anna Saksman, Ilkka Villi, Martti Ranin, Satu Paavola 
Kesto: 9 h 13 min


Kidutan, murhaan, jälkiä jättämättä. Se on minulle kunnia-asia.

Ira on sarjamurhaaja. Hän toivoo, että siten tuntisi edes jotain. Mutta tämä kerta olisi viimeinen ja nyt 20-vuotiaan Iran täytyisi keksiä itselleen uusi identiteetti. Hän päätti alkaa käydä terapiassa saadakseen itselleen luonnetodistajan, mikäli jäisi kiinni tekemistään murhista.

Viisikymppinen Clarissa Virtanen on psykoterapeuttina alansa huippuja. Kun hän sai onnistuneesti päätettyä terapiasuhteen, hän poksautti auki shampanjapullon kuin formulakuski ikään. Metoo-kampanjan levittyä hänestä oli tullut suosittu vieras ajankohtaisohjelmiin. Clarissan aviomies Pekka oli ammatiltaan insinööri ja Clarissan tuki ja turva. 

Arto Haaleajärvi oli jäänyt leskeksi kuusi vuotta aiemmin ja saanut potkut Helsingin Aviisista alkoholinkäyttönsä takia. Sen jälkeen hän oli tehnyt juttuja freelancerina ja Irmeli oli yksi heistä, jotka edelleen antoivat hänelle työtehtäviä. 

"Juuri sellainen jollaisista sinä tykkäät."
Samaisella mantralla Irmeli syötti jokaisen työtehtävän kärsiville uhriparoilleen. 
"Tosi kiinnostavan ihmisen henkkari. Ihan palkintokamaa."
Mitäpä muutakaan. Inhosin henkilöhaastatteluja. Kyllä, minä vihasin työtäni. Ja minä vihasin elämääni. Enkä tavoitellut suurta journalistipalkintoa.   

Irmelin järjestämä haastateltava oli paljon julkisuudessa näkyvä Clarissa, tyypillinen asiantuntija joka halusi saada palstatilaa meriiteilleen ja saamilleen palkinnoille ja kunnianosoituksille, antamatta mitään yksityiselämästään. Toimittajan painajainen, mutta Artolle haaste, kuin ketulle jallitettava.

Iralla on tapana valehdella, kaikesta. Kun valehtelee paljon, siinä tulee hyväksi, niin hyväksi että saa kenet vain uskomaan mitä tahansa. Ei hän aio lopettaa tappamistakaan, kunhan valehteli lukijalle. On vain kaksi asiaa joissa olen hyvä, kiduttaminen ja tappaminen. Miksi siis lopettaisin? Mutta terapiaan hän halusi mennä aivan oikeasti. 

Clarissa Virtanen. 
Bongasin sen innokkaasti läähättävän puudelin Asiastudiosta. Hän kiemurteli puolialasti tv-studion sohvalla kuin kobra joka tanssii käärmeenlumoojan tahdissa. 
Heittipä haastattelija miten tympeän vitsin tahansa, Clarissa kikatti ja kikatti ja kikatti niin, että pelkäsin hänen kusevan housuihinsa. 
Bimbo, hattarapää, barbie, höyhenaivo, tuulitunneli. Juuri sellaisen terapeutin minä halusin.

Mutta jokin Iran suunnitelmassa on mennyt pieleen, sillä Ira kertoo lukijalle tehneensä terapeuttinsa valinnassa arviointivirheen.

Minulle jäi kirjasta vähän ristiriitaiset fiilikset. Olen nähnyt tätä kehuttavan ja odotin siksi paljon, mutta minun makuuni se käynnistyi turhan hitaasti. Minua häiritsivät sivuhenkilöiden kummalliset nimet jotka eivät jotenkin istuneet kokonaisuuteen; Uolevi Mäkisarja, Ripa Raasteenlahti, Arto Haaleajärvi. Lassi Laajasrauha, Martti Katveenluoma, Harri Kuikkasuo. Pikemminkin jonkin (mustan) huumorikirjan nimikavalkadia. Pisteet nousivat loppua kohden, äänikirjan viimeiset kaksi tuntia olivat todella koukuttavaa kuunneltavaa ja minut yllätettiin useampaan kertaan. 

10 kommenttia:

  1. Tämä kiinnostaa kovasti. On kyllä harvinaisen merkilliset nimet paiskattu henkilöille!

    VastaaPoista
  2. Minä tykkäsin tästä kovasti. Noista erikoisista nimistä tuli itselleni mieleen, että olisiko kirjailija yrittänyt välttää käyttämästä kenenkään oikeasti olemassa olevan ihmisen nimiä (??). Jos käyttää kovin tavallisia nimiä, aina niille löytyy kaimoja. No, tämä oli vain oma veikkaukseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten kaikkien kirjojen pitäisi olla täynnä keksittyjä sukunimiä ☺ Mutta ehkäpä näin?

      Poista
  3. Sain tämän juuri kirjstosta ja vaikuttaa kyllä kiinnostavakta, joskin aika omapdräiseltä kirjalta. Mutta eih, mäkään en kyllä tuollaiseista puolihumoristisista nimivalinnoista tykkää ollenkaan! Väistämättä se jotenkin syö uskottavuutta kirjalta, jonka tarkoitus ei liene olla humoristinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omaperäisyys on tässä tapauksessa nimiä lukuunottamatta positiivinen asia 😊

      Poista
  4. Katselin tätä kirjaa kirjakaupassa. Kiinnostaa kyllä, paljon tätä on kehuttu. Saapa nähdä, otanko tämän lukulistalle. PS. Postauksesi Ranskalaisesta valokuvaajasta olisi kiinnostanut minua, mutta en sitten lukenut sitä, koska kirja odottaa hyllyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väkillä pitää vähän "sormien välistä silmäillen" varovasti lukea blogijuttuja, jos on juuri aikeissa lukea jonkun kirjan, joten tiedän tunteen!

      Poista
  5. Tämä odottaa minullakin äänikirjana. Olen lukenut monenlaisia mielipiteitä. Osa on tykännyt tosi paljon, osa ei niinkään. Tulee vähän mieleen viimekesäinen hitti Kun kuningas kuolee, josta osa tykkäsi todella paljon, ja osa taas ei ollenkaan. Täytyypä siis ottaa tästäkin selvää, kumpaan porukkaan kuulun 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, en tätä teilaa kuitenkaan. Ehkä olisin toivonut vähän tasaisempaa kokonaisuutta siinä mielessä, että alku lähti mielestäni liikkeelle jotenkin pidätellen ja ne viimeiset 2 h mentiin täysillä!

      Poista