Julian Fellowes: Belgravia
Otava 2016, 477 sivua
Alkuteos: Belgravia 2016
Suomennos: Markku Päkkilä
Kesällä 1815 brittiläinen Trenchardien perhe asuu Brysselissä. Herra Trenchard, tavallisen torikauppiaan poika, on päässyt Richmondin herttuan suosioon ja vastaa englantilaisten sotajoukkojen muonituksesta. James Trenchard on pyrkyri, joka oli onnistunut tekemään asemaansa paremman naimakaupan ja haaveilee nousevansa yhä ylemmäs sosioteetin tikkailla. Niinpä heidän Sophia-tyttärensä saama kutsu Richmondin herttuattaren kutsuille saa Jamesin riemastumaan. Kutsun Sophialle perheineen on järjestänyt herttuattaren sisarenpoika, varakreivi Bellasis. Nuoret ovat rakastuneita, mutta ajatus heidän liitostaan on mahdoton. Nuori aatelismies ei valitse itse puolisoaan, eikä Richmondin herttuatar edes tiedä Sophian olemassaoloa.
Juhlinnan ollessa parhaimmillaan kaupunkiin kiirii viesti. Napoleonin joukot, Pariisista liikkeelle lähteneet, lähestyvät uhkaavasti Brysseliä. Tanssisali tyhjenee miehistä, rintama kutsuu kiireellä. Niin monien muiden tavoin nuori Bellasis menehtyy Waterloon taistelussa. Sophia jää suremaan, mutta huomaa pian ettei ole yksin.
Tähän Sophian hullu haave siis päättyisi: ei skandaaliin, taivaan kiitos, vaan suruun. Tyttö oli elänyt unelmissaan, ja James oli kannustanut häntä, mutta nyt pilvilinnojen kohtalo oli tulla maan tomuksi. He eivät koskaan saisi tietää, oliko Sophia ollut oikeassa ja olivatko Bellasisin aikeet olleet kunnialliset, vai oliko hän, Anne, osunut lähemmäs totuutta, ja Sophia oli ollut pelkkä suloinen nukke, jonka kanssa mies oli leikkinyt sillä aikaa kun hänen joukko-osastonsa viipyi Brysselissä.
Belgravia tuotiin markkinoille kirjailija edellä, muistuttaen Downton Abbey -tvsarjan faneja siitä, kuka onkaan sarjan käsikirjoittaja. "Downton Abbeyn tekijältä" lukee etukannessa, "Lääkettä Downton Abbey -riippuvuuteen" takakannessa. Kun ensimmäiset bloggaukset ilmestyivät, kirjan lukeneet purnasivat: ei vedä vertoja Downton Abbeylle. Ajattelin että he ehkä odottivat liikoja, mutta nyt kun olen itse kirjan lukenut, en voi valitettavasti kuin todeta saman. Belgravia on ihan ok, viihdyttävä lukuromaani muttei tule jäämään mieleen eikä noussut viime vuonna ilmestyneistä lukuromaaneista kärkisijoille. Olihan siinä juonittelua, mutta kaikki oli liian itsestäänselvää eikä mitään herkullisia yllätyksiä ollut lukijalle tarjolla.
Minusta oli aika kurjaa että tämä tuotiin juuri kuten mainitsit: markkinoille kirjailija edellä. Historiallisten romaanien ystäville hyvä kirja, mutta Downton Abbeyn kanssa sitä ei voi laittaa samalle viivalle. Juontakin oli venytetty aivan liian pitkälle, joten pienemmälläkin sivumäärällä olisi selvinnyt vallan mainiosti. :)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, tiivistää olisi kestänyt. Jotenkin liikaa yritystä?
PoistaMinulla on tämä kirja juuri kesken. Olen melkein puolivälissä ja tähän asti olen tykännyt. Harmittaa tosin, että kirjaa markkinoidaan Downton Abbeyn seuraajana. On vähän liian isot saappaat täytettäväksi, joten varmasti moni on pettynyt, jos kirja ei olekaan yhtä hyvä kuin tv-sarja.
VastaaPoistaOnhan siinä saappailla kokoa, ihan totta. Kirjalle itselleen olisi ollut parempi päästä luettavaksi ilman tuota DA hypetystä. Markkinoinnissa taisi jäädä miettimättä se, miten valtavat paineet noin suosittuun sarjaan vertaamisesta kirjalle ja kirjailijalle tulee.
PoistaJaahas, enpä taida lukea :) Historialliset romaanit voivat kyllä olla hienojakin. Paras viime aikoina lukemani on ollut Isabelle Allenden Auroran muotokuva. Rakkautta ja ihmissuhteita, mutta paljon historiaa myös.
VastaaPoistaRehellisesti sanottuna, et taida hävitä paljonkaan. Joskus pitäisi Allendeenkin tarttua. Olen pitänyt vaikeana, muttei taida ollakaan.
Poista