Riikka Ala-Harja: Reikä
Julkaisija: Like 2013, 154 sivua
Otin kirjan käteeni kirjastossa koska sen kansi pisti silmään. Luin kaksi ensimmäistä lausetta, hymähdin ja lainasin sen.
Jos vielä syyskuussa olen Asserin kanssa, tapan itseni.
Asser kyllä panee minua paremmin kuin kukaan, mutta mistäs sitä tietää - joku voi panna vielä paremmin.
Novelleissa on erilaisia reikiä, aukkoja. Hauta, hakkuuaukea, avanto. Niissä on myös läsnä tietynlainen alakulo, mikä ei silti tee niistä mitenkään raskaita lukea, päinvastoin, sillä niissä on tuiki tavallista arkea. Nauroin jopa ääneen parissa kohdassa.
Olen mies, joka luuli vielä viisitoistavuotiaana että unisex tarkoittaa yöllisiä siemensyöksyjä. Kun luin Anttilan katalogia, otsalle kohosi hiki kun katalogiin oli painettu: Nyt koko perheelle miellyttävän pehmeät unisex-yöasut.
66-sivuinen Tarmo on novelleista pisin ja päähenkilöön, jopa sivuhenkilöihin ehtii päästä kunnolla sisälle. Tarmo on juuri täyttämässä 50 vuotta eikä kukaan huomaa. Eivät työkaverit, ei edes farmaseutti. Ei siltikään, vaikka työkaveri otti vapaapäivän. Eikö se tarkoitakaan että hänelle on suunnitteilla yllätysjuhlat?
Selkäni takana joku rapistelee e-pilleripakettia.
Tässä apteekissa kaikilla muilla paitsi minulla on kourat täynnä ehkäisyvälineitä.
Aivan sama.
Maksakaa ja käyttäkää, tuhlatkaa! Perkeleen nuoriso, minulla on enemmän rahaa kuin teillä!
3 sivua on vähän jopa novelliksi, mutta ihme kyllä Satakerta ehtii siinäkin sanojen määrässä maalata kuvan maatilan pojan elämäntilanteesta. Jotkut novellit jäävät aukeamatta, vaatisivat kai enemmän omaa tajunnanvirtaa aiheesta kuin mitä minulta sillä hetkellä irtosi. Nopea lukukokemus, joka tuli ja meni eikä pitänyt sen enempää meteliä itsestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti