Kjell Westö: Kangastus 38
Julkaisija: Otava 2013, 230 sivua
Alkuteos: Hägring 38
Suomennos: Liisa Ryömä
Helsinki vuonna 1938. Olympiastadion on juuri valmistunut ja Helsingin odotetaan isännöivän olympialaisia kahden vuoden kuluttua. Kaupunki kasvaa ja maailman kuohunta alkaa näkyä jo meilläkin.
Tarinassa on kaksi päähenkilöä. Asianajaja Claes "Klabben" Thune on leppoisa, hyväntahtoinen mies jolla on oma yhden miehen asianajotoimisto. Rouva Milja Matilda Wiik on omista asioistaan vaitonainen konttoristi joka on kirjan alkaessa juuri vaihtanut työpaikkaa Thunen toimistoon. He tulevat hyvin erilaisista taustoista, ruotsinkielinen porvarismies ja kansalaissodan kauhut kokenut työläistaustainen nainen. Molemmat ovat yksin, Wiikin mies on vuosia sitten mitään selittämättä pakannut laukkunsa, poistunut yhteisestä kodista ja kadonnut, Thunen vaimo Gabi on pettänyt ja jättänyt tämän toisen miehen vuoksi. Eikä kenen tahansa miehen, vaan Thunen hyvän ystävän, Robi Lindemarkin. Kaiken lisäksi nämä kaksi yhdessä neljän muun miehen kanssa muodostavat Keskiviikkokerhon joka kokoontuu miesten vuorotellen isännöidessä, päämääränä nauttia virvokkeita ja puhua sopuisasti politiikasta ja muista ajankohtaisista asioista.
Politiikassahan puhumista riittääkin vuonna '38. Äärioikeiston nousu, rotuoppi. Niin Thune kuin Wiik omilla tahoillaan ovat todistamassa Stadionilla miten juoksukilpailun voittanut juutalainen jätetään lopputuloksissa neljänneksi.
Te liberaalit ette näe että taistelu on jo alkanut. Te seisotte kuin aasit ei-kenenkään-maalla ja yritätte katsoa yhtä aikaa joka suuntaan, ja katseenne lepattaa niin että näette vain hiukan eri kokoisia ja erisävyisiä heinätuppoja. Hiukan enemmän pahuutta tuolla, hiukan enemmän hyvyyttä täällä, mutta kaiken kaikkiaan kaikki kissat ovat harmaita.
On Thunen vuoro isännöidä Keskiviikkokerhoa. Thunen taloudenhoitaja on sairastunut ja Thune päättää kerhon kokoontuvan toimistolla, rouva Wiik voi hankkia ruuat ja juomat. Matildan palatessa kauppahallista ja pitkäripaisesta osa miehistä on jo tullut paikalle ja Matilda kuulee heidän äänensä. Yksi äänistä on tuttu, se on vainonnut Matildaa jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Matilda jähmettyy, kaikki miehen aiheuttama paha palaa mieleen.
Westö kirjoittaa niin taitavasti että lukija pysyy otteessa alkumetreiltä loppuun saakka. Koukku heitetään nopeasti ja rönsyilevä kerronta viivyttää ratkaisun hetkeä aivan viimeisille sivuille. Paikoitellen kirjan loppupuolella ja Matildan menneisyyden pikkuhiljaa raottuessa tuli jopa tunne, että ei, älä nyt siitäkin Thunen pikkujutusta ala kertoa, palataan jo Matildaan! Vaikka Thunen osuus oli sivumäärällisesti isommassa osassa, jäi lakimies väkisinkin Matildan tarinan varjoon. Siitä huolimatta takakannen sulkeuduttua jää tunne mahtavasta kokonaisuudesta. Teksti tuntuu hyvin aidolta, kirjan sivuilla väreilee 1930-luku kuin Westö olisi itse elänyt sen.
Kirja on toinen lukemani haasteeseen Ihminen sodassa.
Kangastus.
Kangastuksia maailma täynnä.
Koko aamu ja koko hänen elämänsä tuntuivat hauraalta kangastukselta.
Mikään ei ollut aivan todellista, kaikki mihin hän ryhtyi jäi viimeistelemättä.
Eikä maailmassa ollut kylliksi happea jotta hän jaksaisi hengittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti